Kyllä pienen miehen ilo on joskus pienestä kiinni, voi kun sitä itsekin joskus muistaisi iloita kaikesta mahdollisesta. Esim. siitä, että saa syödä äidin kanssa vähän kinkkua. :)
Eliaksen ensimmäinen vappu meni tosi kivasti. Oltiin reissussa koko vappu. Olimme peräti kolme yötä pois kotoa, joka on pisin aika tähän mennessä. (Jos ei sairaalareissuja oteta huomioon). Minulle iski tietysti räkätauti vappuaattona, joten minun osalta vappu meni niistäessä ja aivastellessa, mutta Elias on ollut jo useamman päivän putkeen täysin terve. Eliaksen vappu oli täynnä aurinkoa, hyvää ruokaa ja iloista mieltä. :)
Ja lopuksi vielä yksi turhanpäiväinen, mutta niin voimia antava video. :) Oman lapsen nauru on parasta!!!
ihana <3 :)
VastaaPoista:)
PoistaMinun oli tarkoitus kommentoida tuohon edelliseen kirjoitukseen "sitten joskus kun saan ajatukset kasaan eikä väsytä näin kauheasti", mutta näköjään unohdin. Sanoa piti, että tuo on varmasti maailman luonnollisin asia - siis että sitten kun elämä ympärillä "helpottaa" (vähänkin), niin pää alkaa käydä läpi rästissä olevaa kuonaa ja alakulo siitä väkisinkin seuraa. Itselleni on käynyt ihan samoin ja monta kertaa. Ihmiset (äidit) on varmaan rakennettu niin, että oma psyyke tulee hoidettua viimeisenä asialistalla - silloin kun on tilanne päällä vaan mennä paahdetaan ja suru, kipu, ahdistus tulee vasta viiveellä.
VastaaPoistaÄlä ihmeessä mieti, ettei synkistä asioista voisi kirjoittaa siinä missä mukavammistakin. Tai mieti vaan, sinun blogi. :) :) Mä itse olen sellaisessa elämän vaiheessa, että tarvin blogin nimenomaan "Mukavien ajatusten muistikirjaksi". Musta on todella rohkeaa - ja varmasti terapeuttistakin - että sinä uskallat kirjoittaa kaikesta suoraan.
Kiitos Moon Mamma sinulle rohkaisevista ja kannustavista sanoista. Näin se varmasti on. En ole aiemmin jaksanut/pystynyt/ehtinyt käydä omia ajatuksia ja kokemuksia kunnolla läpi. Nyt kun pääasiassa arki rullaa suht omalla painollaan, niin kas kummaa onkin äidin aika käsitellä ne sivuun työnnetyt asiat. :)
PoistaKyllä, kirjoittamisesta on tullut minulle tärkeä osa arkea tai koen tämän todellakin hyvin terapeuttiseksi. Mikä on tavallaan yllättänyt minut hyvinkin paljon, sillä en todellakaan ole ollut koskaa mikään julkisesti asioitani kailottava tai kirjoittaja tyyppiä muutenkaan. :) Mutta tyytyväinen kyllä olen, että pistin tällaisenkin blogi -projektin aikoinani pystyyn. :)
Ihana Elias <3 Täytyy Moon Mamman tekstiä kompata ja kertoa myös, että jokaisen blogimerkinnän olen lukenut, mutta en vaan ole jaksanut mitään kommentoida. Olen itse ollut myös ihan järjettömän väsynyt ja omissa maailmoissani. Nyt samalla kun luen sun kirjoituksia, käyn läpi omaa "traumaani" viime keväältä/kesältä ja toinen blogi, josta saan paljon ajatuksia on Paketti Levällään-blogi. Kiitos siis kun jaksat kirjoittaa omia ajatuksia ylös, itse kuumeisesti etsin kanavaa, jolla saisin väsymyksen purettua ja itseni uudelleen ladattua. Onneksi on nämä ihanat pienet maailman parhaat ja sinnikkäät supermiehet, jotka kyllä auttaa jaksamaan :)
VastaaPoistat. L
Kiva L, että kirjoitit!!! Jaksamisia myös sinulle sinne kovasti. Viime kevät oli meidän perheille niin kovin rankka, mutta toivottavasti tänä keväänä voimme edes vähän karistaa sitä tuskaa pois. Voimia sinne rutkasti!
Poista