Ensimmäinen neurologin konsultaatio

Tämäkin viikko on takanapäin. Tulin nyt kirjoittelemaan, miten meidän neuvolakäynti ja neurologin tapaaminen meni.

3 kk:n neuvola
Neuvolatäti kommetoi käyntiä seuraavasti:
"Tasaisesti kasvaa omalla linjalla. Tarkkaavainen poika. Ummetus helpottanut. Pää painunut -> suositeltu virikkeet toiselle puolelle. Sai rokotukset. Päänkannatus edistynyt, hymyilee ja juttelee."

Painoa Elias on kerännyt jo kokonaiset 4440 grammaa ja pittuutta löytyy 55 cm. Painon ja pituuden suhde on toisiinsa nähden ihanteellinen, eli hyvin sopusuhtainen poika. Päänympärys oli kasvanut kolmessa viikossa sentillä eli pipon koko on nyt 38,7 cm. Pään kasvu on nyt tasaantunut ja sentin kasvu kolmeen viikkoon on hyvä kasvuvauhti ei lainkaan huolestuttava.  :) Ajatella, että meidän 1600 grammainen punkero on jo lähes 4,5 kg, olen ihan super tyytyväinen hänen kasvuun! Ja kyllä tuo Elias aika pötkylältä käsivarsissa tuntuukin. :)

Neuvolatäti kirjasi, että pää on painunut. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Elias on monestakin eri syystä tykännyt pitää päätään syntymästään asti vasemmalla puolella. Ensinnäkin Eliaksella oli pään oikealla puolella pitkään yksi kanyyli ja oikeassa olkapäässä oli myöskin se keskuslaskimokatetri, joten sairaalassa hän käänsi päätä näistä johtuen aina vasemmalle puolelle. Sitten kun pääsimme kotiin niin Elias oli jo niin tottunut olemaan niin päin, että hän käänsi tätä väkisin vasemmalle vaikka yritimme häntä sillon tällöin pitää oikealla kyljellä tai kääntää päätä oikealle. Noh, nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että pää on tietysti muovautunut niin, että vasen puoli päästä on suorempi kuin oikea. Onneksi päät luutuu vasta taaperoiässä, joten peliä ei ole vielä menetetty. Nyt olemme alkaneet ahkerasti tekemään kaiken toisin päin ja nukutamme hänet pääasiassa ainoastaan oikealla kyljellään.

Elias sai tosiaan myös suunnitelman mukaiset rokotukset, jotka nosti rassukalle lämpöä illalla. :( Pupuseni oli koko päivän sen jälkeen aika voipunut ja surkutteleva. Pinnasängyssäkään ei suostunut nukkumaan vaan nukkumapaikaksi kelpasi vain kainalo tai turvallinen sitteri. Lämpö laski onneksi kuitenkin jo seuraavana aamuna, joten surkuttelua ei kestänyt kovin kauaa. :)

Hymyilevä ja jutteleva punkero!

Neurologin konsultaatio
Aloitan hyvistä uutisista. Neurologi oli hyvin tyytyväinen Eliaksen yleiseen kehitykseen. Elias on hyvin tarkkaavainen ja liikkuvainen poika. Kädet ja jalat liikkuuvat hyvin, vaikkakin vasen puoli työskentelee hieman ehkä paremmin. Mutta palaan tähän aiheeseen kohta. Päänympäryksestä neurologi ei ollut lainkaan huolestunut. Tässä on nyt käynyt niin, että Eliaksen pään koko on hypännyt silloin kolmisen viikkoa sitten mittauksen myötä uudelle "ylemmälle" käyrälle ja nyt kasvaa täydellisesti tämän uuden käyrän mukaisesti. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä lähinnä tarkoittaa sitä, että Eliaksella on kokoonsa nähden isohko pää, mutta se ei ole vielä merkki mistään poikkeavuudesta vaan jos hänen pää olisi esimerkiksi nyt taas ottanut hirvittävän kasvupyrähdyksen ja hypännyt ehkä vielä "ylemmälle" käyrälle, niin se olisi jo voinut olla merkki neurologisesta ongelmasta. Neurologi myöskin sanoi, että huolestuttavampaa olisi jos Eliaksen pää olisi suhteessa pienempi eli koska hän kasvaa aika kivasti pituutta niin on täysin luontevaa, että hänellä saattaa olla vähän isompi pää. Pään koon lisäksi tiedustelimme myös kystien laitaa. Neurologi katsoi pään ultrasta otettuja kuvia ja tarkisti vielä, miltä nämä kaksi kystaa ovat näyttäneet ja totesi meille, että minkäänlaista syytä huoleen ei pitäisi olla. Vauvoilla esiintyy usein kystia silloin kun raskauden tai synnytyksen yhteydessä on ollut hapenpuutetta eli nämä ovat melko tavanomaisia juttuja. Lisäksi Eliakselta löydetyt kystat ovat niin pieniä, että näistä tuskin koskaan tulee olemaan mitään harmia. Kysyin myöskin, että voivatko nämä kystat lähteä esim. kasvamaaan ja sain kuulla, että kystat erittäin harvoin lähtevät kasvamaan. Näin ollen voimme laittaa tämänkin aiheen mappi Ö-hön. :) Toki tulen aina näistä mainitsemaan jos tulee tulevaisuudessa sellaisia tilanteita, että olemme lääkärissä syystä taikka toisesta, mutta nyt voin huoletta antaa aiheen olla.

Ja sitten ei niin hyviin uutisiin, en sanoisi näitä huonoiksikaan, mutta en luokittele näitä hyviksikään. :) Eli palataan tähän Eliaksen vasemman puolen ongelmaan. Nyt kun Elias on tosiaan tottunut pitämään päätään sinne vasemmalle puolelle, niin on myös luonnollisempaa että vasen puoli kehittyy paremmin kuin oikea. Tällä hetkellä tämä ero näkyy mm. siinä, että Elias vie vasemman käden nyrkin useammin suuhun kuin oikean nyrkin. Vasen käsi myöskin heiluu enemmän kuin oikea. Mitään kovin huolestuttavaa eroa ei vielä ole kehittynyt, mutta asialle täytyy nyt tehdä jotain. Näin ollen saimme ajan fysioterapeutille. Lisäksi Eliaksen napatyrä aiheuttaa pieniä hankaluuksia mahallaan ololle ja mahdollisesti myös mahalle kääntymiselle, joten siitä aiomme keskustella myös. Tarkoituksena saada siis ammatilaiselta ohjausta, kuinka voimme helpottaa Eliaksen masullaoloa ja saada jotain hyviä vinkkejä, kuinka manipuloida tuo pää pysymään oikealla puolella. :) Kuten mainitsin, niin Elkku on aika liikkuvainen tyyppi enkä missään tapauksessa halua, että hänen napatyrä hidastaisi hänen kehittymistään tai hankaloittaisi tätä.

Ja lopuksi sitten huolestuttavin juttu. Eli Eliaksella on syntymästään asti esiintynyt väsyneenä sellaisia silmien pyöritys ja kasvoje nykimis "kohtauksia". Lähinnä näitä esiintyy ennen nukkumaan menoa tai joskus unien jälkeen. Näihin liittyy monesti myös pientä säpsähtelyä. Tiedän, että vauvoilla ja varsinkin keskosilla tuota silmien seikkailemista saattaa esiintyä pitkäänkin, mutta meidän Eliaksen silmien pyöritys on hieman erilaisempaa tai paremmin sanottuna "isompaa", silmät nimittäin karkaavat välillä todella ylös, jolloin näkyviin jää pelkät silmämunat. Tämä näyttää ihan yhtä hirveältä kuin kuullostaakin. Olin tallentanut tätä käyntiä varten videolle pätkä tällaisesta "kohtauksesta", jonka tietysti näytin neurologille. Siihen ei nyt suoranaisesti voinut vielä oikein sanoa mitään, mutta lääkäri kuitenkin katsoi, että on parempi tutkia asiaa paremmin. Näin ollen saimme ajan myös EEG-tutkimukseen eli aivosähkökäyrätutkimukseen, joka on ensi viikon keskiviikkona.

Saimme ohjeen tätä tutkimusta varten, josta kirjoitan nyt muutaman lauseen tähän, jotta siitä saa jonkunnäköisen kuvan, mistä on kyse: " EEG on kivuton ja vaaraton tutkimus, jossa rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa valveen ja unen aikana. Tutkimusta käytetään mm. kohtauksellisten oireiden selvittelyssä. Tutkimuksen alussa lapsen päähän laitetaan joustava elektrodimyssy... .. Rekisteröinti tapahtuu sängyllä selinmakuulla rentoutuneena. Unen lisäksi rekisteröidään valvetta silmät auki ja suljettuna sekä tehdään vilkkuvalo- ja hyperventilaatioaktivaatiot. Tutkimukseen on varattu aikaa 1,5 h tuntia.

Valmistautuminen: Alla vuoden ikäisen lapsen tulee olla hereillä 3 tuntia ennen tutkimusta. Tarkoitus on, että lapsi nukkuu osan tutkimusajasta. Tarvittaessa lapselle annetaan rauhoittavaa... ...Tutkimus onnistuu parhaiten kun lapsi on rauhallinen ja rentoutunut ja lapsi ei saa olla nälkäinen...."

Mun mies lisäsi vielä noihin ehtoihin, että "täytyy varmaan vielä voittaa lotossakin". :) Tuntuu meinaa hieman haastavalta pitää kolme kuinen punkero ensin nukkumatta kolme tuntia ja sitten viedä se tutkimukseen ja olettaa että hän on rauhallinen ja rentoutunut eikä nälkäinenkään saa olla. :) Joka tapauksessa... Tutkimus on siis ensi keskiviikko aamulla klo. 8 ja tulokset saamme kuulla viikon päästä tutkimuksesta. Vaihtoehtoina on siis, että nämä nykinät ja säpsähtelyt ovat ihan tavallisia vauvalle ominaisia juttuja tai sitten nämä saattaa olla jotain pieniä oireita/viitteitä epileptisistä kohtauksista.

Mä en oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä en ole yhtään niin huolestunut nyt tästä asiasta kuin olisin voinut kuvitella olevani. Toivon vaan kovasti, että tällainen "kohtaus" saadaan käyrille näkyviin ja että siitä voitaisiin tehdä jotain johtopäätöksiä. Nyt kun olen tosiaan saanut etäisyyttä sairaalaelämästä niin olen selkeästi rauhoittunut hieman. Minusta on alkanut tuntua, että olemme lastenklinikan potilaina aika suuren suurennuslasin alla  ja jos pienikin poikkeama tai erilainen juttu tulee esille niin asiaa tutkitaan välittömästi. Tämähän ei lainkaan ole huono asia, mutta se on tuonut samalla elämääni aika paljon säikähdyksiä ja huolenaiheita. Minun olisi pitänyt alunperinkin osata ajatella asioita näin, mutta minkän sille voi että on äiti ja tuo lapsukainen on minun ensimmäinen. Sitä on huolesta kankeana joka ikisestä asiasta, jota lääkärit erikseen mainitsee. :) Mutta kun ihastelen tuota punkeroa päivittäin ja näen kuinka hän kehittyy ja kasvaa, niin minun on hirveän vaikea kuvitella, että jokin olisi pielessä!

Kolme kuukautta!

Elias 3 kk

Minulla on ilo kertoa, että minulla ei ole juuri mitään kirjoitettavaa tänne. :) Älkää ymmärtäkö väärin, voisin kirjoittaa Eliaksesta joka päivä paljonkin kaikenlaista, mutta koska haluan keskittyä blogissani nimenomaan gastroskiisin ja keskosuuden tuomiin erikoispiirtesiin Eliaksen ja meidän koko perheen arkeen niin sen takia minulla ei ole ollut juurikaan mitään kirjoitettavaa. Mutta, koska Elias täyttää tänään tasan 3 kk, niin ajattelin tulla kertomaan muutamalla sanalla ja kuvalla meidän arjesta. Ja toisaalta... Samalla voin osoittaa, että myös gastroskiisista ja keskosuudesta huolimatta voi elää melko "tavanomaista" (mitä se ikinä tarkoittaakin) vauvan arkea.

Ensimmäisenä täytyy mainita, että edellisen sairaalareissun jälkeen emme ole käyneet kertaakaan päivystyksessä. Tämä on sikäli suuri saavutus meille, sillä aiemmin pisin tauko on ollut vajaa kaksi viikkoa ja silloinkin on yleensä ollut jokin muu kontrolli välissä. Nyt olemme välttyneet sairaalalta peräti yli kahden viikon ajan. :) Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että taisimme vihdoinkin päästä nokkiksesta lopullisesti!! Adursal -lääke on mennyt loistavasti suun kautta eikä sen takia Eliaksen ole tarvinnut oksennella.

Syöminen ja muu rytmi
Päätimme vankasti mieheni kanssa pysyä sairaalarytmissä ruokailujen suhteen kun Elias pääsi sairaalasta. Pari päivää meni oikeanlaisen annoskoon löytämiseen, jolla Elias saataisiin kylläiseksi 2,5 - 3:ksi tunniksi kerrallaan. Aloitettiin desistä ja päädyimme 120 millilitraan. Eli tällä hetkellä Elias syö 120 - 130 ml Tuttelia noin kolmen tunnin välein.

En tiedä, onko Eliaksen ikäisillä pienokaisilla vielä yleensä minkäänlaista rytmiä.. Mutta meillä on tuntunut nyt selkeästi viimeisen parin viikon aikana sellainen olevan. Päiväsaikaan tosiaan Eliaksen kiljuva nälkä nostaa päätään noin kahden ja puolen viiva kolmen tunnin välein ja öisin hänellä on ollut nyt muutaman yön ajan aika tarkka neljän tunnin rytmi. Mikä on sikäli ihana juttu, että öisin ehtii nukkua taas hitusen pidempiä pätkiä itse. :) Yöunille Elkku nukahtaa lähes joka ilta yhdentoista maissa ja aamulla sängystä noustaan kahdeksan aikaan. Päivän mittaan Elias tarvitsee vielä kolmet päiväunet, yhdet pidemmät (2-3 tuntia) ja pari lyhyempää pätkää (30 min-1 tunti). Jos hän ei jostain syystä saa nukuttua päivän aikana kolmia päiväunia, niin sen saa kyllä illalla tuntea ja kuulla luissa ja ytimissä asti. :)

Aamut tosin alkavat valitettavasti monesti melko itkuisasti. Jostain syystä juuri aamuisin Elias valittelee kovasti masuaan niin kauan kunnes ensimmäinen niin sanottu aamukakka tulee. :) Joka aamu se kyllä varmasti tulee, mutta joskus sen eteen joutuu tekemään pidempään töitä. Muuten maha toimii kuin junan vessa. :) Joka vaipassa on päiväsaikaan varmasti joku nyytti odottamassa ja jos jostain syystä ei ole, niin seuraavan kerralla sitä tavaraa on niskaa myöten joka paikassa. :)

Jokapäiväiseen rytmiin kuuluu myöskin iltaraivarit. Raivarit alkaa aikalailla tasan tarkkaan kahdeksalta illalla ja kestävän nykyisin noin tunnin (ovat selkeästi lyhentyneet). Tällöin mielestäni Elias ei niinkään itke masukipuja vaan lähinnä väsymystään. Tuntuu, että poika on tullut tässä asiassa äitiinsä, jolloin väsyneenä eniten ottaa päähän ihan KAIKKI. :) Tällöin onkin hirveän tarkkaa, millä Eliaksen saa rauhoitettua. Autoajelu on lähes satavarma tapa välttää raivarit sekä kantorepussa roikkuminen on melko hyvä keino (varsinkin äidin selälle), mutta ihan ehdoton ykkönen on tietysti äidin tai isän syli. Yleensä illat meneekin siinä, että Elias roikkuu sylissä ja katselee hölmistyneenä vaan ympärilleen. Eikä tuolle mukavuudenhaluiselle punkerolle riitä pelkkä syli vaan samalla täytyy toki koko ajan olla liikenteessä ja jos hetkeksikin päättää esim. istahtaa tai pysähtyä paikalleen niin alkaa armoton huuto. :) Eikä meidän Eliakselle ole kovin hentoinen tuo itkuääni.. Ei välttämättä noin pieneksi mieheksi uskoisi, minkälaista ääntä sieltä voikaan lähteä!

Pieniä kehityksen merkkejä
(korjattu ikä 7 vko)

Tämä on leluista mieluisin tällä hetkellä :)

Elias on selkeästi alkanut olla huomattavasti pidempiä pätkiä hereillä kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten. Aamu- ja iltaitkuja lukuunottamatta Elias on melko hyväntuulinen ja seurallinen kaveri. :) Eniten häntä viihdyttää tällä hetkellä vielä kuitenkin äidin tai iskän höpötykset, mutta kyllä hetkittäin hän jaksaa myöskin töllöttää helistinleluja tai esimerkiksi pinnasängyssä olevaa mobilea. Alan huomata, että Eliaksesta alkaa kuoritua melko utelias ja hieman ehkä myös helposti tylsistyvä persoona. :) Uteliaisuus näkyy siinä, että esimerkiksi kantorepussa hän ei enää nykyisin enää tykkää nukkua vaan haluaa vain katsella ympärillee ja tarkkailla eri huoneissa olevia juttuja. Elias on myöskin alkanut viihtyä entistä pidempiä aikoja ihan vain lattialla loikoillen, mutta hyvin harvoin vain itsekseen vaan häntä tulee kyllä selkeästi viihdyttää jutustelemalla hänelle tai näyttämällä erilaisia leluja. On varmasti vielä liian aikaista lukea hänelle kirjoja, mutta olen silti päivittäin aina hieman lukenut ja testannut, että jaksaisiko hän yhtään keskittyä siihen. Ehkä keskittyminen on väärä sana, mutta tarkoitan jos häntä vaikka kiinnostaisi katsella suun liikkeitäni ja ehkä äänensävyjen vaihtelu voisi jotenkin kiinnittää hänen huomionsa. :)

Mikä tulee fyysiseen kehitykseen, niin Elias on ruvennut hienosti pitämään päätään jo itse. Varsinkin masullaan olessaan pää pysyy ylhäällä melko kivasti. :) Myös sylissä ollessa pään kannattelu onnistuu päivä päivältä paremmin. Mahallaan Elias ei sinänsä edelleenkään pysty olla, mutta jos hänelle laittaa rintakehän/ylävatsan alle jotain tukevaa, niin hän säilyttää niin sanotusti tasapainonsa ja pystyy olla suorassa. Maha on siis edelleen niin pyöreä ja suhteessa niin iso, että kun tasaiselle laittialle mennään niin Elias kellahtaa rintakehälle ja jalat jäävät ilmaan heilumaan. :( Se on itseasiassa melko huvittavan näköistä, mutta ei lainkaan tietenkään mukavaa Eliakselle. :) Kuten kuvasta voi nähdä, että Eliaksen maha jää tuossa kahden tukevan tyynyn väliin, jolloin hän pystyy olla ihan suorassa eikä kellahda pyöreän mahan vuoksi rintakehälle.

Odotin pitkään, että Elias alkaisi hymyillä tietoisesti. Hän on syntymästään asti hymyillyt unissaan, mutta noin puolitoista viikkoa siitten hän alkoi vilautella ihan aitoja hymyjä myös hereillä ollessaan. :) Se jos mikä on ihanaa!!!

Lisäksi Elias on alkanut viedä kovasti nyrkkejään koko ajan suuhun. Ensin se alkoi sellaisella nyrkkien heiluttelulla suun edessä, jolloin hän monesti myös pelästyi näitä kun sormet hipaisi kieltä, mutta nyt hän vie niitä jo selkeästi tietoisesti suuhun ja hieman maistelee kielellään käsiään. Siihen menee varmaan suurin osa hereillä olo ajasta. :) Ja mielestäni hän on pari kertaa myöskin jäänyt tuijottaa nyrkkiään / kättään. Vienyt ihan tuohon nenän eteen ja silmät kierossa sitten yrittänyt tihrustaa, että mikähän se siinä oikein on. :)

Tutustuminen omaan nyrkkiin. :)

Tässä nämä oikeastaan sitten olikin. Innolla odotan taas että kuukausi menee eteenpäin, jolloin Elias kehittyy taas lisää. :)

Ensi viikolla meillä onkin sitten neuvola, jossa taas saadaan vähän tietää kuinka tuo punkero on kasvanut. Minusta tuntuu, että Elias venyy lähinnä vain pituussuuntaa ei niinkään pyöristy, mutta vaakahan sen sitten meille kertoo. Kovasti myös odotan päänympärys mittausta, että onko pää kasvanut entisestään vai oliko viimeksi tapahtunut vain jokin poikkeuksellinen kasvupyrähdys.

Kovasti jännitän myös neurologin keskiviikkoista tapaamista. Toivottavasti kaikki vaan olisi hyvin! Nyt jotenkin kun meidän ei ole tarvinnut ravata sairaalassa pariin viikkoon niin olen saanut sellaista etäisyyttä kaikista huolestuttavista aiheista. En ole niin sanotusti pohtinut niitä joka päivä vaan olen keskittynyt vain tavallisiin arjen asioihin. :)

Takapakki vain

Tulin vain nopeasti kertomaan meidän kuulumisista. Eli torstaina aamulla Elias oli saanut oksentelujen jälkeen ensimmäisen kerran ruokaa ja meidän onneksemme se ei tullut pihalle. Pieniä sappinestepulautuksia oli tullut, mutta ei mitään edelliseen päivään verrattuna. Hieman myöhemmin tuli myös ensimmäinen kakka, joten suoli lähti selkeästi vetämään taas. Lääkärit halusivat kuitenkin seurata tilannetta vielä vuorokauden ajan. Kaikki meni onneksi hyvin ja ahtauma on selkeästi hellittänyt otettaan. Ruokaa Eliakselle annettiin noin 3 - 4 tunnin välein aina 60 ml eikä enempää uskallettu antaa vaikka rassukka oli kovin nälkäinen. Mutta on toki ymmärrettävää, että suolenveto tilannetta oli testattava varovasti ettei olisi tapahtunut mitään vahinkoa. Selvisimme siis tällä kertaa vain säikähdyksellä ja tänään pääsimme kotiutumaan. Toivon sydämeni pohjalta, ettei tällainen toistuisi enää. Lastenlääkäri kuitenkin varoitti, että gastroskiisilapsilla voi monesti tulla erilaisia takapakkeja ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta sen jälkeen monesti helpottaa.

Noh, jos jotain positiivista täytyy tästä takapakista sanoa, niin Eliasta hoiti erinomaisen mukavat ja asiantuntevat hoitajat K1 osastolla (kutosella ei ollut tilaa, joten olimme ykkösellä) ja me vanhemmat saimme nukkua vähän pidempiä pätkiä. :)

Maksa-arvot ovat pysyneet Eliaksella samassa tasossa kuin viimeksi, joten Adursalin antoa jatketaan. :( Tällä kertaa kuitenkin testasimme vielä hoitajan kanssa, jos saisimme lääkkeen menemään Eliakselle jollakin keinolla suun kautta ettei tarvitsisi asentaa nokkista. Ja kyllä se vaan tällä kertaa onnistu eikä tullut edes oksennusta perään. :) Näin ollen nokkista ei enää tarvinnut asentaa!

Tämänpäiväisten suunnitelmien mukaan meillä on seuraavaksi neuvola 23.8., jolloin saadaan taas 3 kk:n rokotus ja tarkistetaan tietysti strategiset mitat ja 24.8 meillä on neurologin tapaaminen (jännittää jo nyt) ja tämän jälkeen meillä on vielä kirurgin vastaanotto 29.8., jolloin arvioidaan taas ainakin sappilääkkeen tarvetta. Tilanteet voivat toki muuttua nopeasti ja saattapi olla, että olemme taas ensi viikolla päivystyksessä?! Tai sitten ei...

Ja lopuksi pari kuvaa tästä sairaalareissusta muistoksi:

Ensimmäiset kunnon unet yli vuorokauteen.
Ja elämänsä pisimmät tähän mennessä, meinaa
neljän tunnin mittaiset. :)

Taas oli kanyyli päässä. :(
Onneksi muita lekuja ei tällä kertaa tarvittu.

Ja taas jälleen.....

Olin suunnitellut alustavasti, että seuraavan kerran päivitän blogiani kun meillä on seuraava kontrolli lastenklinikalla.. Ja tänäänhän se oli. Mutta valitettavasti tämän päivänen sairaalakäyntimme ei jäänykään pelkkään kontrolliin, vaan.....

Kelataan pari viikkoa taakse päin.

Masu toimii, joten olemme keskittyneet
vain nukkumiseen ja syömiseen :)

Viimeksi kun kirjoitin, Elias kärsi ummetuksesta. Tai tarkalleen ottaen olimme käyneet pari päivää aiemmin neuvolassa ottamassa rotarokotteen, joka tosissaan paransi Eliaksen ja pisti masun toimimaan. Tietysti asiaan vaikutti varmasti korvikkeen vaihto Tutteliin ja Levolacin käyttö, joka vihdoinkin alkoi toimia. Näin ollen masu on toiminut erinomaisesti neuvolakäynnin jälkeen. Mitä nyt pieni ilmavaivoja silloin tällöin, mutta ne ei tunnu juuri miltään tuollaisen koettelemuksen jälkeen. Ruoka alkoi maistua entistä paremmin ja päivässä tuleekin annettua Eliakselle sellainen 800 - 1000 ml.

Kontrolli ke 3.8.2011
Kontrolli ei ollut kovin erikoinen, tuskin erosi tavallisesta neuvolakäynnistä. Hoitaja punnitsi Eliaksen, mittasi pituuden ja päänympäryksen ja vilkaisi pikaisesti gastroskiisihaavaa. Painoa on pojalla tänään 3990g ja pituutta 53 cm, pipo on 38 cm. Painoa parin viikon aikana tullut noin 350 g, joka ei ole mikään ihan älytön määrä, mutta ihan hyväksyttävä kuitenkin. Itse olin jo viikko sitten ihan varma, että Elias painaa jo yli 4 kiloa, sillä hän otti mielestäni aivan järkyttävän kasvupyrähdyksen parissa päivässä. Tuntui, että poika kasvoi silmissä. Kasvoihan hän toki, mutta ei niin valtavasti kuin kuvittelin.

Letkusta jää aina inhoittavat jäljet
laastareiden takia poskiin.

Sappilääke loppui viime sunnuntaina, joten sitä emme ole antaneet pojalle sen jälkeen. Tänään kävimme jättämässä uudet labrat, joten perjantaina selviää tarviiko lääkettä tilata Eliakselle lisää. Lääkkeen loppumisen jälkeen päätimme ottaa nokkiksen pois, sillä sitä ei enää tarvittu (ainakaan toistaiseksi). Nokkis kerää inhottavasti limaa Eliaksen nieluun ja oli muutenkin jo niin huonosti paikallaan Eliaksen repimisen jäljiltä, että oli vaan parempi luopua siitä. Joten taas jälleen, nyt kolmannen kerran olemme ilman letkua. Voi kun olisi niin mukavaa jos sitä ei tarvisisi enää laittaa takaisin!!

Tällä kertaa lääkäri päätti myös, että keskostippoja ei tarvitse enää antaa, sillä Elias on lähes neljä kiloinen. Rautaan joudumme nyt kuitenkin palaamaan, sillä Tuttelissa sitä ei ole niin paljon kuin Premilon -korvikkeessa. Näin ollen tällä hetkellä Elias saa lisärautaa, D-vitamiineja ja losecia. Levolacia emme ole antaneet enää moneen päivään ja hyvin ollaan pärjätty.

Ja sitten kontrollinen ikäviin asioihin... Sain ensimmäistä kertaa lastenlääkäriltä itselleni asiakirjat, josta näkee, miten Eliaksen kasvu sijoittuu eri käyrille. Pituuden ja painon suhde on lähes täydellinen eli sijoittuu ns. 0 -käyrälle. Pituus siojoittuu ikätovereihin nähden -3,5 -käyrälle, mutta on kirinyt kohdasta -5. Ikävämpi tilasto onkin sitten päänympäryksen kohdalla. Eliaksen pää on kasvanut suhteessa huomattavasti nopeammin. Tämä voi olla merkki jostain... Senpä takia lastenlääkäri halusi määrätä meille neurologin tapaamisen, mutta koska meillä on jo määrätty neurologin aika, niin jäämme odottaamaan sitä. Eli olisi meillä kystia päässä tai ei, niin olisimme neurologin tutkimuksiin joutuneet joka tapauksessa. En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella... En jaksa ajatella mitään.. Ainakaan tänään...

Sillä

Kontrollissa ollessamme Elias oksensi yht´äkkiä isänsä päälle. Eikä ollut kyse mistään maitopuklusta vaan oksennus oli selkeästi sappinestettä. Mainitsin hoitajalle, että tuo ei näytä kovin normaalilta, mutta hoitaja ei halunnut kommentoida asiaa mitenkään. Noin tuntia myöhemmin Elias pulautti pienen määrän sappinestettä lisää ja vartti siitä tuli taas uusi sappineste pulautus. Sanoin hoitajalle uudestaan, että tämä vaikuttaa jo todella oudolta, koska Eliaksella ei ole tapana oksennella muuten vaan eikä varsinkaan sappinesteitä. Hoitaja totesi, että kyse on vaan siitä, että Elias on itkenyt niin paljon kun häneltä on otettu kahdesti verikokeet ja muutenkin pyöritelty vaa´alta vaa´alle. Uskoin hölmönä viisaampaa ja lähdimme kotiin.

Kotiin päästyämme annoin Eliakselle hieman maitoa, sillä hänellä oli hirvittävä nälkä. Huomasin samalla, että hän on hirmuisen väsyneen oloinen, mutta ajattelin että se johtuu varmastikin rankasta kontrollista. Elias söi noin 20 ml maitoa ja nukahti syliini, päätin siirtää hänet meidän sänkyymme nukkumaan ja noin kahden minuutin ajan uskoin vakaasti, että nyt hän siihen nukahtikin. Kunnes yht´äkkiä häneltä tuli TAAS hirveällä paineella aivan järjetön määrä keltaista nestettä ulos. Ja taas ja vielä kolmannen kerran ja vielä helvetti neljännekin kerran. Toisen kerran jälkeen itkin jo hysteerisesti, koska poika meni heikompaan ja heikompaan kuntoon silmissä ja näin kuinka hapokas neste poltellee inhottavasti hänen kurkkuaan. En tiennyt, kuinka häntä pidellä.. Sylissä, makuullaan, kyljellään, pystyssä sylissä, vaaka-asennossa sylissä vai miten?!?! Soitin välittömästi sairaalaan ja sieltä tietysti tuli käsky lähteä päivystykseen, jotta hänelle voitaisiin laitta tippa.

Mikä onni, että asumme melko lähellä lastenklinikkaa.. Päivystyksessä olimme taas siinä pisteessä, että meidän piti vakuutella hoitohenkilökunta, että poika ei ole normaali. Lääkärin mielestä poika oli hyvin virkeä vaikka minun mielestä hän oli ihan apaattinen. Nälkä pojalla oli kova ja saimmekin luvan antaa hänelle pieniä määriä ruokaa kerrallaan. Tunnin sisään Elias söi noin 10 millin annoksissa yhteensä 40 milliä, mitään ei tullut hetkeen ulos, joten lääkäri alkoi epäillä, että oksennuskohtaukset loppui. Meidät päätettiin kuitenkin lähettää mahaultraan vielä varmuudeksi ennen kotiin lähtöä. Siellä se sitten taas tapahtui... Aivan järkyttävän iso oksennus ja taas ihan keltaista nestettä. Ultrasta selvisi, että Eliaksella näyttäisi olevan suolitukos eli ahtauma. Myöhemmin kuulimme meitä pitkään hoitavalta lastenlääkäriltä, että tällainen tukos saattaa gastroskiisitapauksissa tulla ilman sen kummempaa syytä ja hyvinkin lyhyessä ajassa, kuten meidän tapauksessa. Elias oli meinaa edeltävät kaksi viikkoa erittäin hyvinvoivan oloinen enkä olisi todellakaan osannut kuvitellakaan mitään tukosta. Ilmeisesti Eliaksen suoli liikkuu masussa vielä ja nyt se on mennyt sellaiseen asentoon jostain kohtaa, että siellä on syntynyt tällainen ahtauma.

Ultran jälkeen vihdoinkin saimme henkilökunnan uskomaan, että tämä ei ole normaalia ja että noin pieni poika kuivuu ihan kohta kasaan. Vasta silloin meille määrättiin uudet labrakokeet ja vihdoinkin neste- ja sokeritipan laittoa. Näiden lisäksi Elias kuvattiin vielä röntgenkoneella, jossa näkyi aivan sama asia eli suolessa oli jonkin sortin tukos. Huomaatteko kuvissa eron?

Vasemman puoleinen kuva on otettu eilen iltapäivällä ja oikean puoleinen kuva ennen tippaa. Näyttääkö tuo poika virkeältä ja "ihan normaalilta"? Minun mielestä ei! Elias hädin tuskin jaksoin ääneen itkeä kun oli niin valtavan voipunut, nälkäinen ja kuivunut.

Ja jälleen kerran olen sanaton, en löydä sanoja kuvaamaan sitä surun määrää, jonka tunnen kun näen toisen olevan aivan heikkouden äärirajoilla.. kun toista nälättää enkä voi häntä mitenkään auttaa.. kun kova ääninen poika maukuu kuin pieni kissanpoikanen, koska on niin väsynyt ettei jaksa ääntä päästää tai kun sappineste on luultavasti tehnyt kurkun jo niin kipeäksi ettei pysty edes haukottelemaan ilman kipua.... 

Viiden tunnin odottelun jälkeen Eliakselle laitettiin vihdoinkin neste- ja sokeritippa.

Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen: Elias jäi sairaalaan. Ruokaa hän ei saa ennen huomista aamu kuutta. Jos ruoka alkaa pysyä sisällä eikä sen seurauksena sappinesteet nouse enää ylös, niin saamme luultavasti vielä huomisen aikana poikamme kotiin. JOS kuitenkin käy niin, että oksentelu jatkuu edelleen huomenna niin jäämme vain odottaamaan, että tukos menee ylihuomenna ohi... tai sitä seuraavana päivänä tai ehkä jopa pidempään.. En tiedä. En tiedä, kuinka kauan tuollaisen tukoksen odotetaan menevän ohi, mutta sen tiedän, että jos se ei mene itsestään ohi, niin sitä joudutaan kirurgisesti tutkimaan ja pahimmassa tapauksessa suolta joudutaan sittenkin leikkelemään.

Miten voin olla niin hölmö, että kuvittelin oikeasti hetken aikaa, että olemme selättäneet koko gastroskiisin?! Miten saatoin olla niin toiveikas kaikkien näiden tapahtumien jälkeen? Olen joskus yrittänyt eräälle hyvälle ystävälleni kuvailla vielä raskaana ollessani, miltä minusta tämä kaikki tuntuu. Fiilis on kuin koulukiusatulla. Ensin tuntuu kuin joku tönäisis oikein kunnolla kumoon ja hetken päästä kuitenkin tarjoaisi kättä avuksi, mutta tönäiseekin hetken päästä uudestaan kumoon. Joka kerta olen noussut sieltä ja nousen aivan varmasti tälläkin kertaa... Ja joka ikinen kerta myös Elias sieltä nousee ja sitkeästi taistelee onnellisena tätä kaikkea vastaan, tietämättään paremmasta elämästä.. Mutta kuka päättää tai määrää, kuka joutuu tuollaisen koetuksen kohteeksi?!?!