Uudenlainen elämä

Istun tyhjän ruudun edessä, enkä tiedä mistä aloittaa... En taida ehkä sittenkään löytää voimia vielä kertoakseni ihan kaikkia tapahtumia viime viikosta, mutta kerron ainakin tämän hetkisestä tilanteesta.

Kirurgi soitti puoli kuuden aikaan vihdoinkin. Puhelin soiton odottaminen tuntui tänään ikuisuudelta. Kotona istuminen toimettomana tietäen, että juuri leikattu pieni poika poloinen leikataan heti uudestaan oli kamalaa. Levottomuuden tunne sai aivan uudenlaisen merkityksen. Mitään ei voinut tehdä, koska en kyennyt lainkaan keskittymään mihinkään. Halusin palavasti uppoutua johonkin ja tehdä jotain, mutta aivotoiminta ei taipunut siihen. Mielessäni pyöri hetkittäin aivan kamalia ajatuksia ja hetkittäin osasin ajatella järkevästi. Muistelin taas kerran, kuinka kamalan kipeä itse olin keisarileikkauksen jälkeen ja mietin, etten olisi ikimaailmassa kyennyt kestämään toista leikkausta heti seuraavana päivänä siihen päälle. Ja samalla peilasin tilannetta tietysti Eliakseen. Miten tuollainen murunen kestäisi fyysisesti tuollaisen rääkin? Pahimmillaan ajatukset karkasi kuvitelmaan, jossa kirurgi soittaa ja kertoo, että kaikki kävi niin nopeasti ettei Eliasta voinut enää pelastaa.... En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka äärirajoilla olen kokenut tänään ja viimeisten päivien aikana käyneeni. Tämä luonnollisesti johtuu hyvin pitkälti siitä, että olen ollut aivan hirvittävän väsynyt, koska en ollut nukkunut viime yötä lukuunottamatta moneen yöhön. Ja siitä, että meidän elämässä tuntuu kaikki muuttuvan vain sormia napsauttamalla. Tänään kaikki voi olla hyvin, huomenna Elias taisteleekin hengestään. Mutta joka tapauksessa....

Kirurgi soitti kertoakseen, että leikkaus oli mennyt hyvin. Kertoakseen, että olin tosiaan oikeassa, että Eliaksen ylävatsaan oli kertynyt ilmaa, joka painoi hänen keuhkojaan. Sen takia hän hengitti hyvin raskaasti kun kävimme häntä katsomassa, josta mainitsin hoitajille myös. Hyvä uutinen oli se, että siellä oli ilmaa eikä mitään vuotoa. Hyvä asia oli myös se, että paksusuolta ei jouduttu poistamaan lisää. Paksusuoli ei kuitenkaan vedä kuten pitäisi eli ilma ei pääse kulkeutumaan sieltä läpi tarvittavalla tavalla, joten Eliakselle jouduttiin tekemään ileostoma eli ohutsuoliavanne. Eli tästä lähtien Elias joutuu elämään avanteen (pussukka) kanssa, johon kulkeutuu kaikki uloste ja ilma, jonka pitäisi normaalisti kulkeutua paksusuolta pitkin. Onni on, että jäljellä oleva pätkä paksusuolesta on ihan hyvälaatuinen, mutta se ei vaan toimi vielä kovin hyvin. Oletettavaa on, että se alkaa toimia kyllä kun Elias toipuu suolen poistoleikkauksesta ja kasvaa vähän ja suoli löytää lopullisen paikkansa ja alkaa käyttäytyä paremmin eikä kiusaa pienokaistamme enää. Näin ollen avanne voidaan kyllä poistaa vielä joskus. Koska se tapahtuu.. sitä ei voi vielä varmaksi sanoa, mutta useamman kuukauden Elias joutuu kuitenkin sen kanssa elää. Avanteen kanssa elämiseen liittyy myös tietysti omia riskejä ja sen takia leikkauksesta toipumisaika on nyt hyvin tärkeä ja tietyllä tavalla myös kriittisin. Näin ollen sairaalassa ollaan varmasti ainakin pari viikkoa.

Palaan hetkeen kun istuimme mieheni kanssa autossa, pohtimassa elämämme suurinta kysymystä, jatkammeko raskautta suolen paksuuntuma uutisista huolimatta vai ei. Mietimme, että pahin vaihtoehto olisi, että suoli olisi viallinen ja Elias kärsisi siitä koko elämänsä. En missään tapauksessa kadu päätöstämme, en lainkaan, mutta nämä viime päivien tapahtumat johtuvat kaikki siitä, että Elias kuuluu tosiaan siihen gastroskiisin pienemmän todennäköisyyden luokkaan eli jolla gastroskiisi on hieman vaikea-asteisempi kuin yleensä. Paksusuolen kiertyminen ja tiukentuminen on kehittynyt pikku-hiljaa, ei missään tapauksessa viikossa. Viime viikolla Elias alkoi kuitenkin olla jo niin lähellä äärirajaansa ja kivut yltyivät sietämättömiksi. Paksusuolen tilaa ei voinut nähdä mistään, se ei näkynyt ultrakuvissa eikä paksusuolta ollut lainkaan vatsapeitteiden ulkopuolella, joten siihen ei koskaan koskettu aiemmin. Vain leikkauksella tämä saatiin selville ja hyvä näin!! Tietyllä tavalla koen, että olemme taas alkupisteessä. Kaikki alkaa alusta. Nyt ollaan hetken aikaa teholla, sitten siirrymme vuodeosastolle elelemään ja odottelemaan, että Eliakselle maistuu ruoka ja että se kulkeutuu avanteeseen tarvittavalla tavalla ja että kaikki muukin toimii kuten pitää. Opettelemme mieheni kanssa vaihtamaan avanne, elämään sen kanssa ja varoa sitä päivittäisissä toimissamme. Edessä on hieman uudenlainen elämä, mahdollisesti monellakin eri tavalla... Jos asennettu avanne tekee tehtävänsä ja Eliaksen masuvaivat poistuvat suurimmalti osin, niin edessämme saattaa olla jopa "helpompi" arkielämä. Emme teidä, millaista on elää kun Elias ei kärsi ollenkaan masuvaivoista. Ne ovat kuuluneet meidän arkipäivään enemmän ja vähemmän koko tämän reilun 4 kuukautta. Oli parempia jaksoja välillä kun masu oli kipeä ainoastaan aamuisin (tai näin kuvittelimme) ja sitten oli todellakin rankkoja jaksoja, kun kipua ja itkua on ollut paljon. Se, miten elämä lähtee tästä etenee on täysin mysteeri vielä, mutta päivä kerrallaan lähdemme sitä selvittämään.

Viimeisten kahden päivän aikana tämä perhe on kokenut asioita, mihin emme lainkaan osanneet varautua eikä asennoitua ja tunnelma on ollut melko synkkä. Joten nyt on aika miettiä, kuinka onnekkaita loppujen lopuksi olemmekaan. Meidän on syytä olla onnellisia, koska:

- Elias on hengissä
- olemme onnekkaita siitä, että kaikki selvisi ennen kuin oli myöhäistä
- olemme saaneet elää monta ihanaa, onnellista päivää tästä kaikesta huolimatta
- Eliaksella on edelleen täydet edellytykset elää normaalia elämää
- saamme huippuluokkaista apua nopeasti tarvittaessa
- kaikista tuskista huolimatta Elias on jaksanut hymyillä ja olla iloinen
- ja ennen kaikkea siitä, että Elias on supervahva pieni mies
- ja lukemattomista pienistä asoista, mitä elämässämme on

Toivotaan siis, että toipuminen lähtee yhtä menestyksekkäästi etenemään kuin syntymän jälkeisellä sairaalajaksolla ja lähetetään kaikki Eliakselle ihania enkeleitä suojelemaan häntä tämänkin takapakin jälkeistä elämää!!!

Leikkauksen jälkeinen päivä

 Lastenklinikan teho-osastolla on tarkat vierailuajat, joten pääsimme tapaamaan Eliasta tänään vasta puoli kahdelta ensimmäisen kerran.

Hänen tila on yleisesti ottaen melko vakaa. Pojalla on kova turvotus tietysti, joka kuuluu asiaan varmasti leikkauksen jälkeen päivänä. Hänellä on keuhkokone nenässä taas, joka oli tarkoitus ottaa vielä tänään pois. Sen takia morfiini lopetettiin aamupäivästä ja tällä hetkellä Elias saa muita kivunlievityslääkkeitä.

Meille suotiin eilen ihana mahdollisuus tavata Eliasta yöllä leikkauksen jälkeen vaikka osastolla ei ole yöaikaan vierailuaikoja. Ja tämä olikin meidän onni, sillä näimme, miltä Elias näytti heti leikkauksen jälkeen. Kuten viereisestä kuvasta näkyy, Eliaksen ylävatsa on pullea. Kuvasta ei tosin näe mielestäni kovin hyvin ylävatsan pyöreyden kokoa, tuossa se näyttää pienemmältä kuin minun silmääni luonnossa katsottuna. Huomautin ylävatsan turvotuksesta hoitajalle, sillä yöhän verrattuna tuo alue on kasvanut aika paljon. Hoitajat päättivät, että ehkä on syytä kutsua kirurgi paikalle tarkistaa tilanne jos kerta ylävatsa näyttää mielestämme hieman erikoiselta. Jouduimme valitettavasti poistumaan ennen kuin kirurgi ehti paikalle, sillä vierailuaika oli päättymässä. Ehdimme hädin tuskin kotiin kun kirurgi soitti miehelleni. Kirurgi oli sitä mieltä, että Eliaksen maha on avattava välittömästi uudestaan. Tuollainen turvotus ei kuulu kuvaan. Syitä turvotukseen voi olla monia, joten asia on tutkittava saman tien. Tilanne on vakava ja jos siellä on esim. joku vuoto tai jos sinne on kertynyt ilmaa, joka painaa elimiä tai mitä vaan, niin on sanomattakin selvää, että seuraukset voivat olla huonot jos asiaa ei hoideta välittömästi.

Emme siis pääse seuraavalle vierailuajalle katsomaan Eliasta vaan nyt odotamme pelonsekaisin tuntein kotona, että kirurgi soittaa leikkauksen jälkeen.

Odotettua isompi leikkaus

Tulin hyvin pikaisesti vain kertomaan, että elämä ei ollutkaan meillä vielä niin mutkatonta kuin viime kirjoituksessani kirjoitin. Tai oli se siihen asti, mutta kaikki muuttui hyvinkin äkkiä, kuten meillä nämä tilanteen monesti muuttuukin.

En ole nukkunut lähes viikkoon sillä Elias on kärsinyt todella kovista kipukohtauksista viime torstaista lähtien, joten nyt ei löydy voimia kertomaan yksityiskohtaisesti mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Tilanne on juuri tällä hetkellä kuitenkin sellainen, että Elias on ollut tänään leikkauksessa ja häneltä on poistettu 60% paksusuolesta. Paksusuoli oli kiertynyt korkkiruuviksi mahassa ja siihen oli kehittynyt jo kuolion alku. Meillä on ollut todellisia enkeleitä matkassa sillä yksikin lisäpäivä olisi saattanut koitua Eliakselle kohtaloksi, koska suoli oli räjähtämispisteessä.

Tänään Elias vietiin sairaalaan aamulla ja tänään klo. 21 hänet myös leikattiin ja juuri tällä hetkellä hän on teho-osastolla toipumassa suuresta leikkauksesta. Kirurgin mukaan yllättävän suuresta leikkauksesta huolimatta se meni hyvin ja Eliaksen oletettu vointi on hyvä. Kävimme häntä mieheni kanssa kurkkaamassa teholla hetki sitten ja siellä hän onnellisena nukkui, maha puolet pienempänä.

Tulen kirjoittelemaan lisää näistä tapahtumista heti kun vaan toivun tästä viikosta ja sairaalakiireiltäni ehdin. Tarkkaa tietoa Eliaksen sairaalajakson pituudesta ei vielä tällä hetkellä ole, mutta oletettavaa on, että hän on siellä pidempään kuin pelkän tyräleikkauksen jälkeen.

Neljä kuukautta

Neljä kuukautta kulunut siitä kauniista, aurinkoisesta päivästä kun HattaraMasumme teki minusta äidin. :) Viimeisen parin viikon aikana, minusta on alkanut tuntua että elämämme on muuttunut. En tiedä, vaikuttiko siihen EEG-tutkimuksen positiiviset tulokset vai alkaako "rankimmat" vauvakuukaudet olla takanapäin?!

Kirurgin soittoaika

Tältä se napatyrä nykyisin meillä näyttää

Viikko sitten maanantaina kirurgi soitteli minulle kertoakseen hyvin mieluisat uutiset. Vihdoinkin Eliaksen maksa-arvot ovat lähteneet rajuun laskuun. Bilirubiiniarvo on laskenut 80:sta jopa 12:sta. Ilmeisesti tämän arvon tulisi olla nollassa, mutta kirurgi oli kuitenkin sitä mieltä, että sappilääkitys voidaan lopettaa!!! Näin ollen olemme päässeet kaikista lääkkeistä eroon ja annamme nykyisin Eliakselle ainoastaan d-vitamiinia ja rautaa.

Emme sopineet puhelimessa kuitenkaan vielä napatyräleikkauksen ajankohdasta vaan etenemme asiassa niin, että vuoden vaihteen tienoilla meille tulee kutsu lastenklinikan K6 osastolle, jossa otetaan vielä kerran verikokeet maksa-arvojen tarkistamiseksi. Labrojen tuloksissa kestää mielestäni aina pari päivää, joten sain sellaisen käsityksen, että jos silloin maksa-arvot ovat edelleen kunnossa niin leikkaus tapahtuu siinä vuoden vaihteen tienoilla. Näinköhän tämä olisi Eliaksen viimeinen leikkaus?! Saisi olla kyllä. Mielestäni kolme leikkausta alle vuoden ikäisenä on ihan tarpeeksi. :)

Mutta jäämme tosiaan odottamaan tätä kutsua kutoselle ja toivottavasti saisimme myös sen leikkausajan melko nopeasti sen jälkeen!

4 kk:n neuvola

Ei mikään pieni poika enää :)

Kävimme tänään neuvolassa näyttäytymässä terveydenhoitajan ja lääkärin luona. Eliasta ei ole viime neuvolakäynnin jälkeen punnittu, joten into piukeena odotin, että pääsemme puntarille. :) On ollut hassua, ettei punnituksia ole ollut tässä välissä, kun ehdin sairaalassa jotenkin tottua että Elias punnittiin päivittäin. (Näin sitä huomaa kaipaavansa jotain myös sairaala-ajalta. En kuitenkaan kaipaa sitä niin paljon, että viitsisin sijoittaa ihan omaan vauvavaakaan. :)) Mutta asiaan siis... Eliaksesta on nimittäin tullut todellinen punkero, painoa on kertynyt peräti 5 460 g ja pituutta on hongan kolistajallamme 60 cm. :) Siis pituutta on tullut jätkälle 17 cm neljässä kuukaudessa, sehän on keskimäärin sentin viikossa! Kasvu on siis ollut erinomaista Eliaksen omalla käyrällään. Pituudessa hänellä on selkeästi kova kiire ottaa ikätoverinsa kiinni ja siinä olemme hypänneet -3,5 käyrältä - 2:sen käyrälle. Paino on kehittynyt myös erinomaisesti pituuteen nähden. Kovin pulleahan Elias ei ole, mutta painon ja pituuden suhde on hyvä. Päänympärys on kasvanut toki myös, mutta mitään normaalista poikkeavaa kasvupyrähdystä ei ole havaittavissa. :)

Mitään muuta ei oikeastaan neuvolakäynniltä jäänytkään kerrottavaa. Terkkarin päätehtävä oli ilmeisesti juurikin ottaa Eliaksesta mitat ja kartoittaa perheen ja eritoten äidin jaksamistilan. Olin täyttänyt usean eri lomakkeen tätä käyntiä varten, jossa tosiaan kyseltiin kaikkea mahdollista minun ja mieheni päihteiden käytöstä, arjesta selviytymisestä ja tietysti minun päivittäisistä mielentiloista. En väitä, ettenkö joutunut ruksaamaan välillä myös ei niin positiivisia ruutuja, mutta kuten terkkarikin sanoi, olosuhteet huomioon ottaen se on ihan ymmärrettävää jos olen esim. tuntenut itseni joskus hieman alakuloiseksi. :) Onneksi meillä on miehen kanssa upea huumorintaju, sen avulla olemme jaksaneet monet harmaat päivät ja osaamme nauraa monelle asialle jälkeenpäin! En ole viime aikoina hirveästi kirjoitellut omista fiiliksistäni, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Sen verran voin toki paljastaa, että vaikka kaikki paha olisi nyt takanapäin niin minuun tämä jättää varmasti ikuisen jäljen!! Hyvässä ja pahassa toki, mutta päällimmäisin ajatus tällä hetkellä kuitenkin on, että tämä on kasvattanut minua ja tehnyt minusta entistä lujemman ihmisen. Olemme Eliaksen kanssa pieniä, mutta pippurisia! :D Nyt eksyin taas aiheesta. :) Eli palataan siihen neuvolakäyntiin ja lääkärin osioon. Lääkäri suoritti perustutkimuksen kuten meille on tehty lukuisat kerrat aiemmin myös päivystyksessä, joka kerta kun olemme siellä joutuneet käymään. Emme saaneet tästä tutkimuksesta mitään mainintaa. Lääkärin mielestä kasvu on ollut hyvää eikä mikään muu kiinnittänyt hänen huomiota erityisesti.

Se meni siis kaikin puolin hienosti ja seuraava neuvolakäynti onkin sitten 5 kuukauden iässä, jolloin saadaan taas rokotuksia.

Elias 4 kk
Hmm.. Kuukauden sisään on mielestäni tapahtunut niin paljon pieniä muutoksia Eliaksen elämässä ja kehityksessä etten edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin tai mistä aloittaisin.

Aloitan nyt vaikka päivän rytmistä. Jos viime kuussa olin hieman epävarma, että voiko noin pienellä ihmisellä olla jokin rytmi niin nyt sellainen löytyy ihan varmasti. Yöunille Elias käy järjestäen joka ilta yhdeksältä. Ensimmäinen unipätkä on aina pisin eli ensimmäisen kerran yöllä herätään klo. 1 - 2 ja tämän jälkeen jatketaan kolmen tunnin rytmillä. Aamuyöstä noin kuuden aikaan alkaa joka ikinen kerta levottomuus jakso, jonka aikana Elias siis heiluu ja kuin mikäkin pikajuoksija sängyssä. Jalat ja kädet vispaa ihan vimmatusti. En ymmärrä yhtään mistä moinen johtuu, mutta joskus siihen auttaa kun nostan hänet pinnasängystä minun viereeni ja välillä ei auta muu kuin herätä hetkeksi ja jatkaa unia sitten vähän myöhemmin. Monesti päivän masuvaivat osuvat juurikin tuohon aamuun. Mitään varsinaisia aamuraivareita ei enää tule, mutta selvää masuvääntöä kuitenkin. Kivut häviävät heti kun päivän ensimmäinen kakka on tullut.  Tuohon levottomaan heilumiseen olemme hankkineet avuksi unipussin, joka itse asiassa toimi mielestäni aika hyvin, mutta koska se on aika paksu ja Elias on sellainen ihmislämpöpullo, niin sitä ei voi vielä missään nimessä käyttää. Pelkässä vaipassa hän hikoilee koko unipussin kosteaksi! Vaikka itse nukun jo paksun untuvapeiton alla, niin Elias hikoilee jopa siinä tapauksessa jos pään alla on tyyny. Mitään peittoa ei voi hänen kohdallaan edes ajatella vielä.

Lopulta Elias herää siis noin klo. 7 - 9, jolloin syödään aamuvelli eli kaikista ruoista ylivoimaisin herkku eli perunaporkkavelli. Jos Eliakselta kysyttäisiin niin hän vaihtaisi varmaan Tuttelin velliin, mutta onneksi häneltä ei kysytä vielä. :) Ruoan jälkeen seurustellaan noin 1,5 h, jonka jälkeen täytyy taas käydä nukkumaan eli ensimmäiset päiväunet  nukutaan siinä vaiheessa.

Seurustelu tarkoittaa meillä nykyisin paljon erilaisia asioita. Lattialla loikoillaan aika paljon, lelukaaren alla tai muuten vaan peiton päällä. Kovasti Elias tykkää myös jutustella ja raivoisasti lattialla ollessa hän harjoittelee selältä mahalleen kääntymistä. Erinomaisen hyvin hän halutessaan pääsee jo kääntymään selältä kyljelleen, mutta lopullista kääntymistä masulle hän ei ole oikein vielä hoksannut ja tämäpä aiheuttaakin raivoisaa turhautumista. :) Seurasimme eräs päivä tällaista raivoisaa jumppaamista mieheni kanssa ja eihän siinä muuta voinut kuin nauraa. :) (Julmat vanhemmat taas) Mutta onhan se nyt niin hellyttävää kun on niin pienestä kiinni, ettei hän jo kääntyisi, mutta toinen ei vaan ihan hoksaa tätä ja raivoaa sitä kovaan ääneen. Mutta kyllä hän jonain päivänä huomaa vielä, että sehän onkin ihan lastenleikkiä tuollainen lattialla pyöriminen.

Elias rakastaa myös seurustella omien nyrkkiensä kanssa. Molemmat kädet ovat nyt löytyneet ja kummatkin kädet tuodaan symmetrisesti suuhun. Välillä niitä käsiä täytyy imeskellä NIIN kovalla tunteella, että koko mies heiluu mukana. :) Ja välillä hän tunkee etusormen tai peukalon niin syvälle suuhun, että siitä tulee yökkörefleksi. Sitten hän yökkäilee siinä ja tekee sitä silti kerta toisensa jälkeen uudestaan. :) Hölmöläisen hommaa! :) Käsien löytymisen myötä Elias on alkanut tarttumaan esineisiin aika hyvin. Itse hän ei oikein vielä ymmärrä ojentaa kättä kohti esinettä. Tai yrittää kovasti, mutta lopputulos on monesti se, että käsi heiluu holtittomasti esineen ympärillä eikä oikein vielä osu siihen.

Ihanat jokeltelukeskustelut ovat hyvin tavanomaisia ja antoisia meidän arjessa. :) Elias osaa äännähdellä jo monia eri epämääräisiä kirjainyhdistelmiä. Välillä jutustellaan kovaa ja korkealta ja välillä asiallisesti matalalta. Juttuja pojalla riittäisi, mutta harmi vaan kun niistä ei mitään vielä saa irti. :)

Siinä oli muutama asia, mitä päivisin puuhaamme. Tietysti käymme päivittäin ulkona pyörimässä, joko kaupungilla tai muuten vaan ulkoilemassa. Tällöin Elias nukkuukin päivän pisimmät päiväunet. Autossa ja vaunuissa hän nukkuu edelleen parhaiten, mutta ei kotonakaan päiväunille käyminen tuota enää kovin suuria ongelmia. Siihen tarvitaan vain yksi sitteri ja paljon voimaa. :) Nimittäin Elias ei suostu nukahtamaan vielä muuten kuin keinuttamalla hänet ilmassa sitterissä. (Sitteri + Elias = 10 kg. Siitä seuraa äidille iso haba ja hyvä lihaskunto. :))

Kylvyssä käynti on huippuhauskaa!

Summa summarum päivärytmimme on lähes samanlainen koko ajan. Syödään, kukutaan noin 1,5 h ja sitten taas nukutaan kunnes syödään uudestaan. Yleensä syödään kolmen tunnin välein, mutta välillä päiväunista riippuen ruokaväli saattaa venähtää neljään tuntiin tai välillä onkin nälkä jo kahden tunnin päästä. Helppoa kuin heinänteko. :) No ei nyt sentään. Välillä Elias toki vähän kitisee ja osoittaa tyytymättömyyttäänkin. Tosin lähes aina se johtuu siitä, että häntä alkaa väsyttää ja hän ilmoittaa että on aika nukuttaa hänet päiväunille. Iltaraivareista olemme päässeet eroon myös ja iltarutiinitkin ovat meillä lähes joka ilta samat. Seiskan aikoihin suunnilleen syödään, sitten seurustellaan enää ihan hetki ja mennään kylpyyn, puetaan yökkäri päälle ja yhdeksän aikaan Elias alkaa jo vaatia iltavelliä, johon hän lähes poikkeuksetta nukahtaa.

Olisi ihan hirveästi kaikkia muitakin juttuja, mitä voisin täällä kertoa. Huomaan nyt miettiessäni näitä, kuinka valtavasti Elias onkin oppinut uusia pieniä asioita ja nämä kaikki asiat ovat muuttaneet ja helpottaneet meidän arkea. Mutta ehkä en nyt kuitenkaan lähde niitä kaikkia tänne luettelemaan, kyllähän ne tulevat tässä matkanvarrella vielä esille. :)

Näihin leppoisiin tunnelmiin lopetellaan tällä kertaa. Ensi viikolla meillä onkin taas fysioterapeutin tapaaminen. Ai niin, siitä pitkin kirjoittaa, että puolieroa ei juuri enää ole havaittavissa. Pää kääntyy upeasti oikealle ja Elias kääntää sitä myös ihan omasta tahdostaan hyvin mielellään kumpaankin suuntaan.

Iloista viikon jatkoa kaikille!! :)

Vähän kaikkea

Viime viikko oli melko kiireinen. Lähes joka päivälle oli sovittu jotain tapaamisia tai käyntejä lastenklinikalla/-linnassa. Mutta nyt sitten ehdin vähän kertoa, mitä kaikkea tulikin sitten puuhattua.

Kirurgin kontrolli ma 29.8.
Käynti oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. :) Tai lähinnä se meni niin, että odotimme noin 40 min, että pääsemme kirurgin huoneeseen ja itse tapaaminen kesti varmaan vajaan 10 minuuttia. Ensimmäisenä huoneeseen tullessamme kirurgi kysyi meiltä, että kasvaako tuo meidän jätkä ollenkaan?! Hmm.. Se ei välttämättä ollut mielestäni mieluisin tervetulo kommentti, mutta siihen sitten yhtä nasevasti vastasin, että mielestäni hän on kyllä hieman yli 1,6 kiloisen näköinen. :) Seuraavaksi hän kysyi, että kuinka on mennyt ja kun siihen vastasin, että hyvin on mielestäni mennyt, niin siinä se tapaaminen aikalailla olikin sitten. :) Toki kirurgi tarkisti myös napatyrän tilanteen eli miltä tyrä näytti ja miltä tuntui. Hänenkin mielestään se oli aika iso ja ruma, joten hän päätti, että jos Eliaksen maksa-arvot ovat kunnossa niin tyrä leikataan vielä tämän syksyn aikana!!! :) Kävimme siis silloin samaisella käynnillä jättämässä taas vähän Eliaksen verta maksa-arvojen seurantaa varten. Sovimme lopulta kirurgin kanssa, että ma 12.9.2011 hän soittaa minulle, kertoo mitä ne maksa-arvot ovat ja mahdollisesti (ja toivon mukaan) sovimme leikkausajankohdan. Lisäksi hän lupasi yrittää tehdä Elkulle jonkunnäköisen navan eli ehkä Elias ei jääkään navattomaksi. :)

Herkkupäivä ti 30.8.

Hieman sottaisaa puuhaa, mutta
erittäin hyvää. :)

Taisin kolmen kuukauden kirjoituksessani kertoa, kuinka olemme yrittäneet löytää Eliakselle optimaalista maitoannosta, jolla saisimme hänet kylläiseksi kolmeksi tunniksi. Noh, 130 ml oli melko pitkään aika hyvä annos, mutta noin puolitoista viikkoa sitten tilanne alkoi riistäytyä käsistä. Elias alkoi itkeä nälkäänsä tiheämmin ja tiheämmin, ruokaa sai antaa 1,5 - 2 tunnin välein. Jos maitoa annettiin niin paljon kuin Eliaksen mieli teki niin se tuli loppujen lopuksi pukluna ulos ja kahden tunnin päästä oli taas kirjaimellisesti kiljuva nälkä. Tästä syystä tulimme mieheni siihen tulokseen, että vaikka Elias on vielä alle 4 kk vanha niin aloitamme soseiden antamisen jo nyt. Tiistaina olikin sitten herkkupäivä. Menin kauppaan, ostin bataatin ja tein siitä herkullista bataattisosetta. En uskaltanut sitä hirveästi ekalla kerralla antaa, mutta se maistui Eliakselle todella hyvin. Tein sosetta kerralla vähän isomman satsin, jota pakastin jääpala-astiassa. Seuraavana päivänä annoin jo yhden jääpalan verran sosetta ja esimerkiksi eilen vedeltiin jo kolmen jääpalan annos. Siihen tietysti vielä maitoa noin 140 - 150 ml päälle. Toissapäivänä tein myös porkkanasosetta, joka ei yllätyksekseni maistunutkaan meidän jätemyllylle eikä myöskään omena- eikä päärynäsosekaan ollut hänen mieleensä, ainakaan vielä. Kyllä se siitä vielä, kun vähän pääse tuon ruoan makuun. :) Meillä ei ole mitään kiirettä sen suhteen, uudet maut alkaa tuntua sitten omalta kun on sen aika. Porkkanasoseen olen nyt kuitenkin sekoittanut bataatin sekaan niin se maistuu kyllä todella hyvin.

Keskiviikkona annoin Eliaksen maistaa myös velliä. Aloitin 20 millistä maissivelliä, joka ei sopinut hänen mahalleen lainkaan. Melko pian ruoan jälkeen alkoi masuväännöt, joten päätin ettei maissivelliä anneta enää. Iltavellinä kokeilin sitten perunaporkkanavelliä, joka oli taas hyvinkin mieluinen valinta. Nyt sitten Elias vetelee aamuisin ja iltaisin velliä sellaisen 160 ml kerrallaan. :) Ja Elias on useampana päivänä perättäin nukkunut yönsä ensimmäisen pätkä peräti 5 h. Voi tätä juhlaa!!!! Ikinä ei oo poika nukkunut tuollaisia unia ennen, ei ikinä!!!

Mutta kaikinpuolin soseiden maistelusta ja velleistä meillä on tähän mennessä erittäin hyviä kokemuksia. Masu on toiminut loistavasti ja ruokarytmi on taas aikalailla palautunut ruotuunsa. :)

EEG-tutkimus ke 31.8.
Keskiviikkona oli sitten tämä aivosähkökäyrätutkimus, joka oli aamulla klo. kahdeksan ja sitä ennen lapsi ei olisi saanut nukkua kolmeen tuntiin. Noh, minä kyllä heräsin Eliaksen kanssa viideltä aamulla, mutta eipä tuota punkeroa mikään pitänyt kuitenkaan hereillä siihen kahdeksaan asti. Yleensähän Elias herää klo. 5.30 - 7.30 yöunilta, mutta tällä kertaa herraa väsytti enemmän kuin ikinä. Eli juuri sinä aamuna hän nukkui paremmin kuin koskaan aiemmin aamuisin. Mutta ei se mitään, se ei menoa haitannut ja tutkimus onnistui hyvin. Elias heräsi kuin käskystä kahdeksaksi syömään, jonka jälkeen nukahti takaisin niin kuin oli tarkoituskin. Ja mikä parasta, tutkimukseen saatiin erittäin hyvä näyte myös hänen nykimis"kohtauksesta". Olin erittäin tyytyväinen tutkimuksen jälkeen, sillä aivokäyrille saatiin Eliakselle hyvin tyypillinen kohtaus.

Eilen kolmen aikaan päivällä minulla soikin puhelin ja linjan toisessa päässä oli lastenlinnan neurologi. Oli tulosten kuulemisen aika.... Jännitti taas vaihteeksi niin kovasti ettei mitään rajaa. Mutta ihan turhaan jännitin. Neurologi kertoi erinomaiset uutiset eli mitään poikkeavaa ei käyrissä ilmennyt, nämä nykinät eivät viittaa epileptisiin kohtauksiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että nämä nykimiset ovat täysin refleksityyppiä juttuja, joita esiintyy pienillä vauvoilla joskus. Aivot kehittyy vielä eikä Elias oikein osaa ihan kaikkia refleksejaan hallita. Iän myötä tämän tulisi "helpottaa" tai hävitä.

Jotenkin tuntuu, että palaset alkaa lohksahdella paikalleen. Tämän puhelun jälkeen oli helpompi hengittää. Kuullostaa ehkä jotenkin kliseiseltä, mutta näin se vaan on. Neurologiset poikkeamat ovat minulle erittäin pelottavia ja olen stressannut näitä asioita siitä asti kun kuulin, että Eliaksella on kystia päässä eli Eliaksen toisesta elinpäivästä lähtien. Mutta nythän ei ole enää syytä huoleen näiden osalta. Kystat ovat hyvälaatuisia, päänympärys ei ole huolestuttavan iso ja nykinät kuuluu asiaan Eliaksen tapauksessa. Hmmm... Onpa mukava...

Seuraava kontrolli sitten puolen vuoden iässä.

Kasteen vahvistus to 1.9.
Torstaina oli vihdoinkin kasteen vahvistuksen aika. Elias sai hätäkasteensa jo toukokuun 28. päivänä, mutta virallinen vahvistus piti tehdä vielä meidän seurakunnassa erikseen. Kävimme siis torstaina tapaamassa pappia, täytimme tarvittavat paperit ja kävimme parit pakolliset värssyt läpi. Elias oli melko erikoisella tuulella kirkossa. Tapaamiseen tullessa hän oli hyväntuulinen, astuessamme kappeliin alkoi aivan tajun räjäyttävä huuto (vaikka hän oli koko ajan sylissä ja silloin harvemmin itkee) ja heti kun astuimme kappelista ulos niin huuto loppui. Huuto vaikutti lähinnä mielenosoitukselta kappelia kohtaan. Loppupäivän Elias olikin sitten erittäin hyväntuulinen. :)

Fysioterapia pe 2.9.
Perjantaina oli vuorossa fysioterapeutin tapaaminen. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tapaaminen mielestäni. Aloitimme omatoimisesti vähän jumppaamaan tuota Eliaksen puolieroa jo viikkoa aikasemmin tarjoamalla kaikki virikkeet tosiaan oikealle puolelle, syöttämällä häntä toisin päin kuin aikaisemmin ja nukkuttamalla oikealla kyljellä. Näiden avulla saatiin jo perjantaiksi aika paljon aikaan eli kun tapasimme fysioterapeutin niin pää kääntyi jo melko sutjakkaasta oikealle puolelle, mutta ainoastaan siinä tapauksessa jos oikealla oli jotain mielenkiintoista. Oma-aloitteisesti tai muuten vaan Elias ei sitä päätä sinne oikealle vie. Ja saimme jumpparilta (fysioterapeutilta) ohjeeksi vaan jatkaa tätä jumppaamista samalla tavalla. Pidellä Eliasta erilaisissa asennoissa ja yrittää aina vaan muistaa viedä lelut ja muut mielenkiintoa herättävän asiat hänestä oikealle puolelle, jotta pää joutuisi kääntymään sinne. Kovin suuria puolieroja ei tosiaan ollut jumpparinkaan mielestä vielä motorisesti kehittynyt, mutta kyllä vasen puoli tekee yleisesti ottaen hieman enemmän töitä.

Kaikin puolin fysioterapeutti oli hyvin tyytyväinen Eliaksen motoriseen kehitykseen, oli jopa ehkä sitä mieltä että Elias on hieman kehittyneempikin kahden kuukauden vanhaksi vauvaksi (korjattuikä). Esille tuli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen asia, mitä en ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, joka on hyvin tyypillistä näin ennenaikaisesti syntyneille vauvoille. Eli Eliakselta puuttuu sellainen tietynlainen "kasaan" meno taipumus. :) En osaa tätä oikein selittää, mutta tarkoitan sitä että, koska Elias ei koskaan kasvanut kovin isoksi masussani eikä hän joutunut olemaan kovinkaan ahtaasti siellä, niin hänelle ei kehittynyt sitä sikiöasentoon hakeutumis taipumusta. Elias on siis heti syntymän jälkeen ollut sellainen jämäkän suora mies. Kuten noista kahdesta kuvastakin näkee, että Elias ei voinut eikä olisi varmaan halunnutkaan hakeutua tuollaiseen taipusaan asentoon kuten ylemmässä kuvassa oleva vauva. Tämä ei ole mikään kovin huono asia, mutta tämä vaikuttaa vauvan motoriseen kehitykseen hieman. Eli vauva tarvitsee tuon taipumistaidon, jotta hänen kehityksensä lähtee symmetrisesti ja vauvalle tyypillisellä tavalla etenemään. Nyt kun Elias on tuollainen jäykkis niin kehitys saattaa edetä hieman erikoisilla tyyleillä eli esim. voi käydä niin, että Eliakselle on luontevampaa yrittää opetella kääntymään mahalta selälleen niin, että hän ensin nostaa itsensä selkäkaarella pään ja jalkojen varaan ja siitä ponkaiseen ympäri (tätä hän jo itseasiassa harrastaakin vähän eli nostaa selän kaarelle lattialla ollessa ja makoilee enemmänkin kyljen ja takaraivon varassa), tai koska hänen olkapäänsä eivät ole niin pyöreästi edessä kuin täysimmitaisilla vauvoilla, niin kummankin käden tuominen suun eteen yhtäaikaisesti ei välttämättä ole niin symmetrista tai luontevaa. En tiedä saako tästä mun sepostuksesta oikein mitään kuvaa, mitä tarkoitan, mutta saimme nyt joka tapauksessa paljon erilaisia vinkkejä, kuinka Eliasta tulisi pitää sylissä eri asennoissa. Ohjeita asennoille, jossa Eliaksen leuka tulisi lähemmäs rintakehää ja jalat pyöristyisi hieman ylöspäin ja olkapäät vetäytyisi hieman eteenpäin. Toisin sanoen ohjeita, kuinka saamme Eliaksen kasaan. :)

Sovimme lopuksi vielä, että tulemme ainakin kerran käymään kuun lopulla ja katsotaan miten meidän puolieroasia on edennyt.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Lopuksi vielä pieni videopätkä meidän päivittäisestä elämästä. :) Pahoittelen, että videoo joutuu katsomaan niska vääränä, mutta en saanut tätä käännettyä oikein päin. :)