perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tasaista

Meillä meno tasaista. Tai niin tasaista kun meidän elo voi olla. Painitaan edelleen samojen asioiden kanssa eli mahan, ruokailujen ja kitinöiden kanssa. Äiti (minä) edelleen väsynyt. Diagnosoitu kevätväsymys vaivaa siis vielä. Ristiselkäkin huutaa hoosiannaa, mutta sekin on hyvin tavanomaista meilläpäin. Mitään dramaattisia muutoksia ei meidän viikkoon ole onneksi mahtunut. :) En siis valita. Tällainen tasainen elämä sopii minulle vallan mainiosti!! 

Alkuviikosta tuli vihdoin kirje lastenklinikalta. Kontrolliaika kirurgin polille on toukokuun puolivälissä. Toivottavasti emme joudu asioimaan siellä sitä ennen. Ensi viikolla suuntaamme kuitenkin Lastenlinnaan yhdeksi aamupäiväksi neurologin ja fyssarin kontrolliin, mutta sen lähemmäs lastenklinikkaa en tahtoisi ennen kirurgin kontrollia mennä. :)

Minulla alkaa tänään viimeinen vanhempainvapaan viikonloppu. Äkkiä tämäkin kymmenen ja puoli kuukautta on mennyt. Ei oo kyllä ollut tekemisen puutetta ja jännitystäkin on ollut riittämiin. Töihin en tosin palaa ihan vielä. Keskiviikkona alkaa virallinen kesäloma ja sitä on onneksi vielä jokunen viikko jäljellä.

Eipä muuta kuin aurinkoista viikonloppua kaikille!!!


torstai 29. maaliskuuta 2012

Liebster Blog

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!


Itse laitan tämän "Liebster Blog" -tunnustuksen seuraaville blogeille:
1. Vastalausemyrskyn Emmille ajatuksia herättävästä blogista
2. Isänpäiväihmeet blogille. Blogi kertoo muutama kuukausi sitten syntyineistä kolmosista. Pienen pieninä keskosina. 
3. Äiti Aurinkoisen Moon Mammalle piristävästä blogista. Joka ikinen kerta oon lukenut tekstit hymyssäsuin. :)
4. Paketti levällään Ninalle koskettavasta ja kauniista kuvablogista
5. Mimmistä Mammaksi blogin Poikkeamalle suorastapuheisesta ja aidosta blogista

Tällä kertaa keksisin hyviä blogeja enemmänkin, mutta tässä sääntöjen mukaisesti viisi. :) 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Puhelu osastolle

Osastolle soitettu. Tänään minun puhelu yhdistettiin suoraan kirurgille. Kerroin taustat ja meidän kuulumiset kahdelta viimeiseltä viikolta. Kerroin, että ruokahalu tuntuu menevän päivä päivältä huonompaan suuntaan ja Elias on muuttunut kärttyiseksi. Mainitsin tietysti kipukohtauksista myös. Kirurgin mielestä ei ole kuitenkaan syytä huoleen. Jos vatsa toimii edes kerran päivässä tai edes joskus Levolacin voimalla, niin se riittää. Kipukohtaukset luultavasti johtuvat juurikin niistä ilmavaivoista. Kirurgi suositteli Movicol nimistä jauhetta tilanteisiin, jolloin minusta tuntuu, että jotain jää vatsaan pyörimään eikä kaikki tulekaan kakan mukana ulos. Tällaiset oireet voivat kuulemma olla tavanomaisia avanteen sulun jälkeen. Ja koska Elias ei oksentele, niin ei ole syytä epäillä mitään muuta. Eli toisin sanoen ystävämme Levolacilla taas mennään ja annostusta nostetaan aina tarpeen mukaan. Kontrolliaika pidetään samana.

Eilen olisin luultavasti ollut pettynyt tällaiseen puheluun, mutta tänään se oli helpompi "sulattaa", nimittäin eilen tapahtui jotain...

Elias heräsi iltapäivällä päiväuniltaan tosi itkuisena. Itku oli taas lohdutonta. Siinä vaiheessa ei enää maistunut kiinteä ruoka eikä myöskään maito. Hermoja kiristi selkeästi kaikilla. Tuollaisina hetkinä sitä tuntee itsensä niin pieneksi kun ei osaa toista auttaa eikä tiedä edes, mikä tarkalleen ottaen toisella on. Meillähän on vain epäilys, että kyse on mahasta. Tilanteen teki turhauttavaksi myös tieto siitä, että olimme juuri edeltävänä iltana käyneet päivystyksessä ja meidät passitettiin kotiin. Vähän samanlainen tilanne kun paksusuolen kuolion aikaan. Varmasti kummallakin (sekä minulla että miehelläni) pyöri sama ajatus illalla mielessä. On vaan ajan kysymys, mihin aikaan lähdemme takas lastenklinikalle. Ajatus siitäkin hermostuttaa aina jo itsessään.

Ruoka ei tosiaan Eliakselle maistunut, joten nostin hänet syöttötuolista pois ja annoin temmeltää lattialla. Ajattelin, jos kiukku johtuukin ruoan tuputtamisesta. Ehkä se ärsytti häntä. No ei johtunut. Sama itku ja kitinä jatkui lattialla. Jopa siinä vaiheessa kun kävimme Eliaksen kanssa vessassa hypistelemässä purkkeja ja purnukoita (joka on siis paikka, joka saa hänet jostain syystä kerta toisensa jälkeen onnelliseksi) ei auttanut itkuun. Eliaksen maha tuntui olevan tosi kova ja pingottunut, vaikkei hän mielestäni suoranaisesti aristellut mahaansa. Seuraavaksi päätimme antaa lääkettä. Ruiskut esiin ja Levolacit nassuun. Hirvittävän tappelun seurauksena, suorastaan väkipakolla pitäen poikaa käsistä, jaloista ja päästäkin vielä saimme lääkkeen annettua. Tämä hetki tuntui kamalalta. Siinä vaiheessa jo minulta valahti muutama kyynel silmästä. Sen verran kamalalta se kaikki alkoi minustakin tuntua. Toinen on kipeä ja itkee ja vanhemmat kiduttaa väkipakolla tunkemalla litkujakin suuhun. Siinä hetken aikaa mietin jo, että nenämahaletku oli sittenkin kiva kaveri.

Lääkkeen jälkeen Elias rauhoittui. Laitoimme hänet kylpyyn lillumaan, nauttimaan ja rentoutumaan. Kylvyn jälkeen ajattelimme taas kokeilla syöttää häntä. Tarjosimme puuroa. Ei, ei maistunut. Jotain oli keksittävä, jotta ruoka saataisiin alas. Mieheni sen hoksasi. Teletapit tietysti. Tiivi-Taavi, Hipsu, Laa-laa ja Pai telkkarin ruudulla sai Eliaksen luomoutumaan heihin ja söi huomaamattaa ison annoksen puuroa. Noin tunti puuron jälkeen ajattelimme kokeilla antaa vielä pikkuisen iltamaitoa. Se maistui onneksi, ainakin pieni määrä. Maitoa antaessani huomasin, että Elias alkoi ähistä ja puhista. Nyytin vääntö alkoi. Naama punaisena väänsi ja käänsi sitä ja olin ihan varma, että nyt tuli kunnon lasti. Harmikseni huomasin, että mitään ei ollut tullut. :( Kymmenen minuutin päästä alkoi sama puhina. Vääntö ja puskeminen ja ähinä ja puhina. Elias joutui tekemään selkeästi todella kovan työn, jännitti koko vartaloa, koko kroppa teki töitä päästä varpaisiin. Ja näinpä saatiin vaippaan aikaiseksi nyytti. Se oli iso nyytti. Pelottavan värinen. Aivan erilainen kuin koskaan aiemmin. Vahvasti puuromainen ja ihan tumman vihreää liejua (pahoittelut taas yksityiskohdista). Tiesin heti kun avasin vaipan, että nyt se tavara tuli ulos. Se, mikä on varmasti vaivannut Eliasta ainakin edeltävät pari päivää. Voi tietysti olla, että se on pakkautunut sinne pidemmänkin aikaa, enhän minä sitä oikeasti voi tietää. Mutta tärkeintä kuitenki oli, että se vihdoinkin tuli. Mainittakoon tässä välissä, että Eliaksella oli kyllä tullut aiemminkin päivällä kakka, ihan useampaankin kertaan. Mutta kuten epäilinkin, kaikki ei selkeästikään tullut mukana aiemmin vaan jotain jäi aina sinne massuun tukkeeksi.

Eliaksen olo muuttui silmissä, vaikka aika rauhallinen hän oli lääkken jälkeen. Eliakseen palasi taas se oma iloisuus ja asiat hymyilytti aivan eri tavalla. :) Kyllä siinä helpottui vanhemmatkin. Nukkumaan meno oli huomattavasti levollisempaa eilen kaikkien osalta. Yö meni muutenkin paljon rauhallisemmin kuin aiemmat. Elias heräsi taas vain kahdesti. Myös tänään hän on ollut huomattavasti pirteämpi ja hyväntuulisempi. Toivottavasti NYT se maha alkaisi toimia paremmin eikä varastoisi sinne enää mitään. Tämä on joka tapauksessa meille puolikas lottovoitto jo, sillä onhan se sen merkki, että kyllä se tavara sieltä ennen pitkään kuitenkin tulee ulos. Ei kyse ainakaan toistaiseksi ole mistään kunnon suolitukoksesta tai mistään muusta vastaavasta. 

Tänään oli muutenkin tosi kaunis kevätpäivä. Senpä kunniaksi suuntasimme päiväkahveille kaivopuiston Caruselliin ja palkistimme Eliaksen miehekkään kokoisella korvapuustilla. :)

Vitsi vitsinä. :) Korvapuusti oli kyllä tällä kertaa isännän. Mutta elävästi näen kyllä jo mielikuvia päivästä kun Elias ja isä mutustelee kilpaa tuollaista korvapuustia. Molemmilla posket pullollaan herkkua ja luultavasti kanelia ja sokeripaloja löytyy Eliaksen otsassta, nenästä ja paidan rinnuksiltakin. :)

Samalla reissulla kävin myös Venäjän suurlähetystössä hoitamassa vähän Eliaksen kansalaisuus asioita. Varsin mukava päivä oli tänään taas pitkästä aikaa. :) Ja Elias tuntuu edelleen olevan melko hyväntuulinen.

"Mä en kestä enää. En taaskaan saanut isän pullaa!!!
Jouduin taas tyytyy äitin vesipulloon. :("


"Kostoksi syön tuon pullon!"
"En katso teitä, kun en saa kerta pullaa"

Ja lopuksi kuva, jossa näkyy kerrankin
Eliaksen legot. :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Päivystyksessä

..käyty tänään. Viime yönä se viimeinen niitti tuli täyteen. En tarkoita, että olisin saanut mitään raivareita vaan Eliaksen yölliset kipukohtaukset vahvisti minun tunnetta siitä, että siellä päivystyksessä täytyy kyllä käydä. Painitaan siis edelleen masuvaivojen kanssa ja päivä päivältä tilanne tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Siitä on nyt aikalailla viikko kun viimeksi soitin osastolle ja kyselin meidän hoitavan kirurgin mielipidettä Eliaksen tilanteesta. Silloin sovimme, että Levolacilla jatketaan ja kontrolliin tullaan sitten parin kuukauden päästä. Tämän jälkeen aloimme etsiä Eliakselle sopivaa annostusta. Ensin annoimme 5 ml aamuisin Levolacia, se ei tuntunut vielä olevan täysin ihanteellinen. Nostimme sen 7,5 milliin. Se pisti taas mahan löysäksi. Sitten päätimme jakaa annostusta aamuun ja iltaan. Ja niin edelleen. Ihanteellista annostusta olemme siis etsineet koko viikon ajan eikä vieläkään oikein tiedetä, että onko nykyinen annostus ok vai ei, koska maha toimii niin erikoisella tavalla. Joskus tietty annos riittää ja toisena päivä se ei enää riitäkään.

Merkillisen suolistotoiminnan lisäksi Elias muuttuu päivä päivältä kärttyisemmäksi. En voisi sanoa häntä vielä itkuiseksi, mutta erittäin kärttyiseksi. Ei lainkaan samanlainen kuin leikkauksen jälkeen ensimmäisen viikon. Kärttyisyyden olen laittanut osaksi hampaiden piikkiin. Myös yöt ovat muuttuneet levottomaksi. Viime lauantaina Elias ei herännyt kertaakaan. Sitten parina päivänä heräsi kerran, sitten kaksi, kolme jne. Viime yönä Elias heräsi viidesti, joista kaksi kertaa hän itki selväsi kipua. Väänteli itseään kaarelle, paukutteli ja itki hysteerisesti. Ensimmäinen kipukohtaus tuli kahdelta yöllä. Mikään ei toista lohduttanut. Ei syli eikä maito. Siirsin pojan viereeni nukkumaan. Laitoin miehelleni viestin töihin, että nyt ei tunnu hyvältä. Poika on hysteerinen. Hänet täytyy varmaan viedä huomenna näytille Lastenklinikalle.

Sinne sitten myös mentiin. Käynnin lopputulos oli sikäli postiivinen, että mitään vakavaa ei ainakaan tullut ilmi. Suolitukoksesta tuskin on kyse, sillä kakka tulee Levolacin ansiosta eikä Elias oksentele. Kärttyisyys ja masuvaivat ovat toki inhottavia, mutta mitään ei ole oikein nyt tehtävissä. Syy eilisiin kipuihin johtuu luultavasti siitä, että Levolac voi aiheuttaa ilmavaivoja. Päivystävä lastenlääkäri tiedusteli päivystävältä kirurgilta, että olisiko lääke syytä vaihtaa johonkin toiseen. Kirurgi oli sitä mieltä, että ei lähdetä nyt vaihtamaan lääkettä, koska hoitava kirurgimme on suositellut meille kyseistä lääkettä Eliaksen syntymästä asti. Lisäksi meille selvisi, että Levolac on sellainen, johon suolisto yleensä tottuu. Tästä syystä tulemme väkisinkin siihen tilanteeseen, että annostusta tulee nostaa jatkuvasti. Taukoja emme voi pitää lääkkeestä, sillä maha menee aivan välittömästi ummetukselle. Se tapahtuu oikeasti aivan yllättävän nopeasti. Jos esim. iltalääkkeen jättää antamatta niin aamulla maha ei enää toimi ja Elias muuttuu itkuiseksi.

Minua huolestutti jostain syystä Eliaksen painon nousu. Hän kerää painoa aivan hirvittävän määrän koko ajan. Jotenkin minusta tuntuu, että osa tavarasta jää siltikin pyörimään hänen mahaansa. Mutta tämä on minun henkilökohtainen mielipide ja epäily, lääkäri ei kiinnittänyt lainkaan huomiota tähän seikkaan. Viiden päivän sisällä Elias on taas kerryttänyt lähes 200g painoa. Se on huikea määrä hänelle.

Ruoan kanssa ollaan saatu tapella viime päivinä myös. Kiinteä ruoka ei tunnut hänelle enää maistuvan, mutta onneksi maidolla olemme voineet korvata tämän.

Loppujen lopuksi päivystävä lääkäri oli sitä mieltä, että oli hyvä asia että päätimme tulla näytille. Vaikka vain varmuudeksi. Ja toivoi, että voisimme maanantaina soittaa vielä kutoselle eli osastollemme ja neuvotella ehkä uudestaan siitä kontrolliajasta. Hänen mielestään kontrolliaikaa olisi syytä aikaistaa. (Emme ole edelleenkään saaneet tarkkaa päivämäärää tälle kontrollille.) Mutta jos kontrolli on esim. 1,5 kuukauden päästä, niin se tuntui lääkäristä liian pitkältä ajalta.

Tällainen reissu tällä kertaa. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan löytynyt. Tulehdusarvot ja hemoglobiinikin olivat kunnosa, joten tulehduksesta tai kuivumisesta ei ole viitteitä. Ilta meni kuitenkin taas kitinöiden seurana. Mikään ei oo oikein kivaa pojan mielestä ja mitään ei oikein huvittais tehdä pidempään kuin kaksi sekuntia. :) Välillä arki alkaa muistuttaa uhkaavasti Eliaksen ensimmäisiä kuukausia, jolloin aamut alkoi kitinöillä masun takia ja illalla huudetiin tuntitolkulla masun takia. Nyt hän ei onneksi itke niin sydäntä raastavalla tavalla iltaisin, mutta viihtyisi parhaiten sylissä ja mikä parasta (pahinta), liikkeessä ja sylissä.

Nyt ei auta siis muu kuin kestää ja toivoa, että suolisto asettuu vielä joskus.

Ja lopuksi pari kuvaan täysin ei aiheeseen liittyvää.

Eliaksella tuntuu olevan joku sumopainija kausi
meneillään.

Jätkä on koko ajan tuollaisessa puoli kyykkyasennossa. :)

"Oon vähän säälittävä, kun mua ei naurata mikään
vaan tekee mieli olla koko ajan vakava"

Tänään, lähtö päivystykseen. Äiti laittoi kyllä pipon
ihan oikein päin päähän, mutta Elias oli tästäkin vähän
eri mieltä ja korjasi pipoa itselleen mieluisaan lookiin. :)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Olen taas kovin otettu, huomasin saaneeni "One lovely blog award" -tunnustuksen! Lämmin kiitos Puolitielle tunnustuksesta. :) Otan tämän ehdottomasti vastaan.

Säännöt:

Palkinnon saajan tulee toimia seuraavasti:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille.

Jaahas, seitsemän random faktaa itsestäni.. Voisin yrittää paljastaa jotain itsestäni, jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin blogissan vielä tullut ilmi. Puhutaan, että menneisyys muovaa sinusta sellaisen ihmisen, joka olet tänä päivänä. Joten ehkä kirjoitan seitsemän asiaa historiastani.

1. Synnyin Venäjällä 4,5 miljoonan asukkaan kaupunkiin, jossa asuin elämäni seitsemän ensimmäistä vuotta.

2. Vielä vanhan Neuvostoliiton aikaan muutin vanhempieni mukana Suomeen 5000:n asukkaan kylään. Tämä oli kulttuurishokki jopa 7-vuotta vanhalle tytölle, jonka ei koskaan ollut asunut kodissa jossa tulee lämmintä vettä tai saanut/uskaltanut mennä yksin kodin ulko-ovesta rappukäytävään. En myöskään puhunut suomea tuolloin. Muuttovuosi oli merkittävimpiä vuosia elämässäni. Sinä vuonna kodissamme tuli lämmintä vettä, sain mennä yksin kotipihalle leikkimään muiden lasten kanssa ja ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä.

3. Vanhempani erosivat ollessani 8-vuotias. Asuin äidin kanssa, joka teki kolmivuorotyötä. Jouduin väkisinkin opettelemaan olla itsenäinen ja omatoiminen hyvinkin varhain.

4. Pienestä asti olen ollut hyvin sosiaalinen, tullut hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja viihtynyt kovasti kaikkialla muualla kuin kotona äidin kanssa. Näinpä ala-asteella luokkakaverini äänestivät minut hymytytöksi. :) Varastossani komeilee tälläkin hetkellä vielä hymytyttö patsas. :) 

5. Olen melko lyhyehkön elämäni aikana muuttanut ainakin 20 kertaa. Osaksi omasta tahdosta ja osaksi olosuhteiden pakosta. Olen oppinut arvostamaan pysyvyyttä ja kodin tulee olla turvallisin ja paras paikka maan päällä.

6. Ensimmäisen työpaikan sain 13-vuotiaana ja sen jälkeen olen ollut koko ajan töissä, myös opiskelujeni aikana. Jos olisin sinkku eikä Eliasta olisi, niin voisin kuvitella olevani työnarkomaani. Vahvasta uranälästä huolimatta koen kuitenkin tärkeimmäksi tehtäväkseni luoda Eliakselle lämmin, turvallinen ja onnellinen lapsuus. Elias ja perhe ovat aina ykkösenä!

7. Rakastan haasteita ja elämässä pitää olla aina jotain tavoitteita, joita kohti kulkea. Ja näinpä seuraava haaste odottaa minua toukokuussa, jolloin osallistun Helsinki City Runiin (kyseessä siis puolikas maratoni).

Siinä seitsemän faktaa, jotka nyt tähän hätään tulivat mieleen.

Tämä tunnustus tulisi sääntöjen mukaisesti lahjoittaa 15 bloggaajalle. Valitettavasti minä en edes tiedä niin montaa blogia ja suurin osa blogeista, joille haluaisin tämän jakaa ovat jo saaneet kyseisen tunnustuksen. En siis jaa tätä kenellekään vaan haluan, että tunnustuksen ottavat kaikki sellaiset bloggaajat vastaan, jotka lukevat tämän. :) 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Minä tykkään

Bongasin erittäin hyvän jutun äitiydestä. Hyvän lähinnä sen takia, että tuollaisia täytyisi tasaisin välein lukea ja muistuttaa itseään, että kaikkea ei ole pakko tehdä itse ja maailma ei kaadu jos välillä myöntää olevansa väsynyt. Tässä itse juttu: Mistä on hyvät äidit tehty?

Viimeisen kymmenen kuukauden aikana tämäkin äiti on kärsinyt omantunnon tuskista monestakin eri syystä. Stressasin sitä, etten koskaan saanut poikaani oppimaan rinnalle, jouduimme antamaan korvikkeelle periksi. Omatuntoani kolkuttaa kun syötän lapselleni purkkiruokaa, koska en saa ruokia niin sileäksi itse, kuin mitä hän vaatisi. Tunnen itseni saamattomaksi päivinä kun en ole jaksanut lähteä talvipakkasilla ulkoilemaan, koska itseäni paleltaa tai koska olen vaan niin väsynyt että ulos lähteminen tuntuu ylipääsemättömän isolta vaivalta. Ja monesta muustakin asiasta... Onneksi luin tuon tekstin, sillä tärkeintähän kuitenkin on, että lapsellani on täysjärkinen äiti. Taas muistan ainakin tänään ja ehkä vielä huomennakin, että joskus saa olla itselleen myös armollinen!!



maanantai 19. maaliskuuta 2012

Neuvolapäivä

Kävimme neuvolassa tänään, tämä oli suunnitelmien mukainen 10 kuukauden käynti (huomenna Elias täyttää 10 kk, korjattuikä n. 8,5 kk). Neuvolakäynnit on meille lähinnä punnituskäynteja. Neuvolatäti ei yleensä osaa eikä ehkä saakaan antaa meille neuvoja masu asioissa. Joten tänäänkin käytiin lähinnä vain kääntymässä siellä. Terkkarin muistiinpanotkin oli aika lyhyet: "Hienosti kasvaa! Toipumassa avanteen sulkuleikkauksesta. Juttelee, konttaa. Hieno pieni mies."

Kasvulukemat olivat tänään kyllä tosiaankin erittäin positiiviset. Painoa 8870 g ja pituutta 72 cm, pipo on 47 cm. Pituuskasvu on ollut tässä kuussa selkeästi hieman rauhallisempaa, mutta sijoittuu edelleen - 1 käyrälle (8 kk kohdalla oli muistaakseni -0,5 käyrällä), tästä syystä myös suhteellinen paino näytti paremmalta kuin aikoihin ja sijoittuu nyt käyrälle -4. Kaksi kuukautta sitten suhteellinen paino liiteli -11 käyrällä. :) Kuten aiemmin kirjoitinkin jossain tekstissäni, painosta en juurikaan ole enää huolissani. Hyvin tuntuu painoa tulevan ja aika sopusuhtaiselta pojalta tuo Elias vaikuttaa. Pää on iso, mutta se ei menoa haittaa. :)


Terkkari mainitsi muistiinpanoissa tuon toipumisen avanteen sulkuleikkauksesta. Tämä johtunee varmaan siitä, että keskustelimme tovin Eliaksen nykyisestä tilanteesta mahan suhteen. Edelleen mahan toiminta on hyvin arvauksellinen. Välillä kovalla ja hetken päästä saattaa ollakin löysällä. Ihanteellista Levolacin annosta etsitään vieläkin. Ulosteen määrä on vähentynyt dramaattisesti reilun viikon sisällä. Onko se hyvä vai houno asia, sitä en tiedä vielä. Aika sen meille näyttää. Edelleen seuraillaan tarkkana koko kokonaisuutta ja soitetaan uudestaan osastolle tarvittaessa. Muuten Elias on ollut ihan pirteä ja touhukas. Ehkä hieman kitinät lisääntyneet viime viikon aikana. Ruokahalu on selkeästi laskusuunnassa. Toissapäivänä otin taas ruokapäiväkirjan käyttöön, ettei tarvii koko ajan muistella, mitä hän ja moneltakin söi. Ainakin toistaiseksi ruokamäärät ovat olleet kuitenkin ihan hyväksyttäviä. Tänään tosin ensimmäinen kiinteä ruoka kelpasi herralle vasta puoli neljältä iltapäivällä. Korvattiin sitten aamupuuro ja lounas maidolla. Se kun vielä ainakin toistaiseksi maistuu ihan hyvin. Katsotaan sitten päivän päätteeksi, että paljon Elias ehtii loppujen lopuksi tänään syödä. 1000 ml kun tulee vuorokaudessa täyteen (oli se sitten maitoa tai maito+soseita) niin voidaan olla tyytyväisiä. Ruoan suhteen meillä on kyllä hyviäkin uutisia. Muutama päivä sitten kokeilin antaa Eliakselle taas vähän kökkäreisempää ruokaa. Se meni hyvin. Ei kakomisia, ei tukehtumiskohtauksia eikä oksennusta ruoan päälle. Mitään kokonaisia herneitä ei hänelle tietenkään voi vielä antaa, mutta esim. haarukalla muussatut palat menevät jo. :) Tämä oli erittäin kiva edistysaskel.
Uskalsimme kokeilla mutustella vähän
ruisleipääkin

Se meni aika pitkälle tosi hyvin, kunnes leipä
meni kuolasta liian pehmeäksi ja siitä alkoi irrota
liian isoja paljon. Oksennukseenhan sekin päättyi.

Ruokaan liittyen vielä.... Saatiin neuvolasta vinkki, että 10-kuisena saa jo ruveta maistelee hapanmaitotuotteita. Eli piimää, maustamatonta jogurttia ja rahkaa voi ottaa varovaisesti ruokavalioon mukaan.

Motorisesta kehityksestä keskusteltiin neuvolassa tietysti myös. Terkkari ei itse testannut Eliakselta mitään taitoja vaan käytiin suullisesti taidot läpi. Rukseja sai laittaa jo aika moneen kohtaan. Elias tosiaan istuu jo tukevasti ja kontaa hienosti. Sen jo tiesimmekin. Tässä kuussa uusina taitoina on tullut ehdottomasti ykkösjuttuna seisomaan nouseminen tukea vasten. Sitä on nyt sitten tehty pari viikkoa aivan tauotta. Nousee ihan kaikkea mahdollista vasten seisomaan, tekee sen jo hyvinkin varmasti ja ripeästi. Viimeisen viikon verran Elias on jo kävellytkin ihan itse tukea vasten. On poika tyytyväinen kun olohuoneessa on tuplapitkä tv-taso. Sitä ehtii sahata edestakaisin aikas monta kertaa päivässä. Kävelemme monesti myös Eliaksen kanssa niin, että hän pitää ainoastaan minun sormista kiinni ja kävelee käytännössä ihan itse. On ottanut myös muutaman askeleen niin, että pitää minua ainoastaan toisesta kädestä kiinni. Monesti tämä versio kuitenkin päättyy balleriinoille tyypilliseen piruettiin, jolloin poika menettää tasapainonsa ja jää pyörimään kädensä varassa ympäri.

Myös näköjään pöydän alla löytyy tuki, jota
vasten voi nousta seisomaan

Tosin nykyisin taito on jo niin harjaantunutta, että
riittää pelkkä seinäkin nousemiseen

Uusien taitojen oppiminen on hieno asia, siitä ei voi kiistellä. Mutta on näistä tullut vähän harmiakin. Ensinnäkin se, että Eliaksen pää kolisee päivittäin. Ehkä kuitenkin viime päivinä vähän vähemmän kuin ensimmäisinä harjoittelupäivinä. Ja toiseksi nukahtamisen kanssa ollaan otettu jonkun verran takapakkia. Nukahtaminen kun on vaikeaa jos on koko ajan pystyasennossa. Sitä sitten huudetaan pinnasängyssä ymmärtämättä, että laskeutuminenkin on keksitty ja että makaamaan voi käydä jos kerta väsyttää. Mutta ei, toinen vaan seisoo, käyt laskemassa hänet selälleen niin hän nousee uudestaan (luultavasti hän seisoo jo siellä ennen kuin ehdit edes poistua toiseen huoneeseen). Joten lähes poikkeuksetta nukahtaminen on tapahtunut nyt niin, että jompi kumpi meistä (minä tai mies) silittelee pojan uneen tai sitten seisoo muuten vaan huoneessa varmistamassa, ettei hän nouse ylös. Pahimmillaan nukahtaminen on vienyt jopa puoli tuntia, mutta yleensä selviämme 10 minuutissa. Yöllä taidot ei onneksi häiritse. On ollut öitä kun Elias ei ole herännyt kertaakaan syömään, mutta yleensä herää vielä kerran yössä, aamuyöstä. Jos on oikein levoton yö niin saattaa herätä kahdesti. Leikkauksen jälkeen Elias tosin aikaisti hieman aamulla heräämistä, joten nykyisin yöunilta herätäänkin jo seitsemältä tai jopa puoli seitsemältä. Aamuvirkku hän oli silloinkin kun avannetta ei vielä ollut.

Motorisen kehityksen lisäksi taitaa siellä Eliaksen isossa päässä kehittyä jokin muukin osa-alue aivoista. Ymmärrystä on nimittäin tullut huikean paljon mielestäni viime kuukauden aikana. Ensinnäkin sairaalassa opimme leikkimään piiloleikkiä peiton avustuksella. Mikä tuntuu aivan huikean isolta jutulta!! :) Lisäksi Elias oppi heiluttamaan vieraille kädellään "Hei hei" heilutukset. Heiluttaminen on tosin vielä vähän fiiliksestä kiinni. Isälle heilutetaan aina kun hän lähtee töihin, mutta muille vieraille ei aina viitsitä. Äidille Elias ei jostain syystä osaa heiluttaa. Näiden taitojen lisäksi Elias on selvästi alkanut ymmärtää useammankin eri sanan merkityksen. Esimerkiksi hän ymmärtää jo "Tule tänne" -käskyn, ymmärtää kuka on Elias, äiti tai isä, ymmärtää kun sanon että "nyt syödään" ja muutamia muitakin sanoja / lauseita. Itse ei juurikaan muuta osaa sanoa kuin äi-te/äi-ty tai ä-ti ja he-he (eli hei hei). Muutamia kertoja on vahingossa katsonut isäänsä ja sanonut i-i. Myös itsestään hän on monesti käyttänyt nimikettä "ee", tosin tiedä näistä sitten, että kuinka paljon hän tiedostaa sanovansa mitäkin. Nämä tavuyhdistelmät ovat vain osuneet useasti putkeen oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja on varmaan tuo Eliaksen mieltymys musiikkiin. Meillä kuunnellaan paljon musiikkia. Minulle musiikki on erittäin tärkeää (sen kuunteleminen siis) ja näinpä meidän elämässä ei ole päivääkään etteikö musiikkia olisi kuunneltu. Varmaan aika pitkälti siitä syystä myös Elias on tykännyt musiikista kovasti. Tanssi muuvit hänellä oli hallussa jo kauan ennen kuin hän oppi edes konttamaan ja viime kuukauden sisällä hän on lisännyt Travoltan liikkeisiinsä myös laulun alkeet. :) Tai luulen, että hän yrittää laulaa, koska aina kun musiikki alkaa niin Elias aloittaa sellaisen monotonisen ölinän. Mikään kovin kummoinen Sinatra hän ei luonollisestikaan vielä ole, mutta on se vaan niin suloista kun toinen ihan tosissaan ölisee siinä soljuvan musiikin mukana. :)

Myös soittimet kiinnostavat häntä kovasti. "Vapiskaa
muskarit, täältä tullaan syksyllä!!"
Lukemista toki unohtamatta. Kirjoja luetaan edelleen ja kiinnostus näitä kohtaan kasvaa kuukausi kuukaudelta. :)


Susi ulvoo "Auuuu"
Tässähän sitä taas jo olikin asiaa... Kehitys ja kasvu on siis mallillaan. Pidetään nyt kuitenkin peukkuja pystyssä vielä, ettei siellä mahassa ole mitään ikävää kehittymässä ja ruoka alkaisi taas maistua. Tällä menolla/ruokahalulla me valitettavasti olemme kyllä aika pian taas päivystyksessä, varsinkin nyt kun toi masu on ollut niin arvaamaton. Mutta me jatkamme tilanteen seuraamista. :) Mukavaa viikon alkua kaikille!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ei muutoksia

Soitin päivällä osastolle kuten hoitajan kanssa eilen sovimme. Keskustelin saman hoitajan kanssa, joka välitti minulle kirurgin ohjeet ja terveiset. Kuten arvelinkin niin ohjeeksi saatiin jatkaa Levolacia niin pitkään kun masu sitä vaatii. Annostusta voi joskus tarvittaessa nostaa ja sitten jos maha menee löysäksi niin taas vähentää takaisin. Levolacin lisäksi kirurgi korosti, että nesteytyksestä täytyy olla erittäin tarkka. Nesteytys on kuulemma erittäin tärkeässä roolissa tällä hetkellä. Elias kyllä mielestäni juo maitoa aika paljon, joten ainakin toistaiseksi nesteytyksen pitäisi olla kunnossa. Kontrolliaikaa ei kirurgin mielestä tarvinnut aikaistaa, joten näillä mennään nyt pari kuukautta ja seuraillaa tilannetta kotona. Kysyin tietysti, mistä tällainen ummetus voi johtua, mutta siitä eivät hoitaja ja kirurgi keskustelleet. Hoitaja kuitenkin muisti sanoa loppuun vakio lauseen, eli päivystykseen täytyy sitten herkästi mennä jos jotain poikkeavaa Eliaksen yleisvoinnissa alkaa tulla. Tänään Eliaksen käytös on ollut jotenkin levoton. En välttämättä sanoisi häntä itkuiseksi, mutta hän on ollut poikkeuksellisen kärsimätön. Tästä samaisesta syystä myös ruokaileminen on ollut taas pitkästä aikaa vähän ongelmallista. Hän on kyllä syönyt lopulta ihan hyvin, mutta ollaan saatu tehdä töitä sen eteen jonkun verran. Minä en oikein osaa sanoa, miten tämä päivä on mennyt. Hyvin vai huonosti?! Tavallaan hyvin, mutta Elias on kyllä selkeästi ollut jotenkin erikoinen. Ei kuitenkaan itkuinen. Masun toiminnastakaan en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Aamuvaipassa ei ollut mitään. Myöhemmin tuli kova kakka ja sen jälkeen on pitkin päivää tullut jotain ihmeellisia pieniä tuhrua. Plaah, vaikea sanoa mitään. Täytyy taas seurailla vaan tilannetta.

Ja sitten ihan asiasta toiseen... Päätin tänään vihdoinkin siirtää kaikki Eliakselle pieneksi jääneet vaatteet kaapin hyllyltä siististi äitiyspakkaukseen. Tuli taas rutkasti lisää tilaa kaappiin. :) Samalla jäin tietysti hypistelemään näitä ja ihmettelemään, että kuinka pieni tuo meidä poikanen onkaan joskus ollut. Vaikka Elias ei ensimmäiseen viiteen viikkoon käyttänytkään omia vaatteita ja ostinkin hänelle ensimmäisen oman vaatteen hänen ollessaan noin kuukauden ikäinen. Mutta silti nämä ensimmäiset vaatekappaleet ovat aivan säälittävän kokoisia. :) Oli pakko tietysti ottaa pari kuvaa näistä.
Laatikkoon oli tietysti päästävä myös.

Ensimmäinen sukka. :)

Myssy, tosin tätä Elias käytti vielä 4-kuisenakin


En saanut poikaa pysymään hetkeäkään paikallaan, joten
mittasuhdekuva piti ottaa näin päin. :)
Ja ensimmäinen tutti, vasemmalla. Oikealla tavallinen
vastasyntyneiden tutti. Pienempi tutti mahtuu kahden
euron kolikon päälle. :)

Kaapin perältä kaivettuani kaikki vaatteet löysin myös muita aarteita. Seasta löytyi nimittäin myös pari pientä vaatekappaletta, jotka kuuluivat aikoinaan minulle. Minusta on hauska, että äitini on säilyttänyt joitakin vaatteita nämä kaikki vuodet ja nyt ne ovat minulla säilössä. :) Yksi asia johti toiseen ja kohta huomasinkin etsiväni kaapeista omaa vauva-albumiani. Välillä on kiva katsella omiakin vauvakuvia, varsinkin nyt kun on oma tuollainen tuhinapetteri rikastamassa elämäämme. :) Otin sitten tietysti omistakin vaatteista pari kuvaa.



Ja kun olin tosiaan ihmetellyt sitä omaakin valokuva-albumiani niin pitihän sieltäkin pari otosta ottaa. Kuvia, jossa olen luultavasti melko saman ikäinen kuin Elias nyt. Kuvissa on myös sama vaate, mikä on vieläkin tallessa. :)






Ihania aarteita! Säästän takuulla myös Eliaksenkin joitakin vaatteita. Ainakin pienimmät.

Ja taas asiasta kukkaruukkuun... Väsymys vaivaa edelleen. Kova sellainen. Tänään huomasin, että minulla on punoittanut silmät koko päivän. Voiskohan tämä olla jotain allergiaa? Kukkiiko jokin jo tähän aikaan vuodesta tai näin "kylmillä" ilmoilla vielä?! Tosin aiemmin allergioita ei ole ollut. Tiedä sitten, voihan tää olla jotain kevätväsymystä vaan. :)

torstai 15. maaliskuuta 2012

Voi masu masu

Nyt se on todistettavasti niin, että ilman Levolacia emme pärjää. Kuten maanantaina kirjoitin, masu alkoi toimia silloin paremmin. Ja toimi aina eiliseen iltaa asti. Ajattelin sitten eilen aamulla, että jospa Levolacia ei annettaisiinkaan enää, koska maha tuntui olevan kondiksessa. Ei olisi kannattanut jättää yhtä päivää välistä. Illalla nimittäin maha oli taas kovalla. Aamullakaan ei ollut vaipassa mitään, joka oli ihan selkeä merkki taas ongelmasta. Päätin tällä kertaa tarttua puhelimeen ja soittaa osastolle. Halusin varmistaa, että voivatko tällaiset ongelmat kuulua asiaan ja samalla konsultoida jonkun kanssa, että mitähän tässä tilanteessa olisi paras tehdä.

Juttelin puhelimessa hoitajan kanssa, joka on ollut hoitamassa Eliasta useasti. Hän tuntee tapauksemme erittäin hyvin. Kerroin, minkälainen viikko meillä on ollut ja että elelemme nyt Levolacin turvin. Joka ei tosin poista kokonaan Eliaksen ongelmaa, mutta pehmittää masua selvästi. Hoitaja konsultoi vielä jonkun toisen kanssa ja tuli siihen tulokseen, että Levolacin voimalla jatketaan ainakin huomiseen. Huomenna aamulla asia otetaan sitten esille meidän hoitavalle lääkärille. Sovimme, että soittelen taas huomenna uudestaan osastolle ja katsotaan, mitä kirurgimme on mieltä tästä asiasta. Hoitaja kuitenkin muistutti, että aika herkästi saamme mennä päivystykseen jos Eliaksen yleisvointi muuttuu. Tällä hetkellä hän on pääosin ihan pirteä ja iloinen. Ruokakin maistuu hyvin.

Itsestäni tuntuu, jotenkin hassulta koko ummetusjuttu. Meitä kun varoiteltiin lähinnä löysästä vatsasta. Mutta odottelen kärsivällisesti huomista kirurgin mielipidettä asiasta. Luulen itse, että kirurgi neuvoo meitä jatkamaan Levolacin antamista ja tilanteen seuraamista. Ehkä mahdollisesti tulevaa kontrollia aikaistetaan. Alustavasti sovimme, että kontrolli olisi kotiutumisesta parin kuukauden päästä, mutta ehkä sitä aikaistetaan kuukaudella. Jotenkin luulen myös, että tämä ummetusasia on nyt tullut meille jäädäkseen. Tai, että kyse on vähän pidemmästä projektista, joka häipyy sitten aikanaan kun Elias kasvaa ja suolisto kehittyy?! Tai ehkä toivon niin, sillä se olisi parempi vaihtoehto kuin se, että mahassa olisi kehittymässä taas jotain vakavaa. Ehkä meidän olisi syytä tavata taas ravitsemusterapeutti? Ehkä hän osaisi antaa meille jotain vinkkejä ravinnon puolesta, esim. mitä ei missään nimessä kannata syöttää ja mikä saattaisi taas olla ummetusvaivaiselle sopivampaa pöperöä. Noh, sitä voin kysyä sitten kun seuraavan kerran asioin hoitavan kirurgin kanssa. 

Itse olen ollut ihan superväsynyt viimeiset pari viikkoa. Aluksi luulin, että se johtui pitkistä päivistä sairaalassa ja siitä stressaamisesta, mutta koska järkyttävä väsymys jatkuu edelleen, niin en enää pistäisi sitä sulku leikkauksen piikkiin. Väsyttää niin kovasti, että ajatus tuskin välillä kulkee. Mikään ei oikein meinaa kiinnostaa ja asioihin on välillä vaikea tarttua. Olen myös huomannut olevani todella usein erittäin kalpea ja välillä väsymys on niin raju, että tulee fyysisesti huono olo. Välillä täytyy oikein pysähtyä hengittelemään syvään. Verensokerikin tuntuu ajoittain laskevan hireän nopeasti, mikä ei tunnu minulle lainkaan normaalilta. En ole aikoihin ollut kyllä näin nuutunut. Viimeksi silloin kun Elias vielä valvotti paljon, mutta tällä kertaa väsymys ei johdu enää siitä. Joten päätin käydä ihan lääkärissä asti. Käyn todella harvoin itse lääkärissä. On ollut varmasti vuosia kun en ole asioinut sellaisen luona kertaakaan. Raskauden aikana tuli vähän useammin tietysti vierailtua terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla. Tuskin tässä mun väsymyksessä mitään vakavaa on, luultavasti vain anemiasta kyse.. Mutta kävinpä nyt kuitenkin jättämässä varmuudeksi verikokeet kirpirauhasen arvojakin varten. Verikokeiden tulokset selviävät minulle vasta ensi tiistaina.

Mutta tällaista tällä erää. Huomanna taas olemme ehkä hitusen viisaampia näiden masuasioiden suhteen. Ja lopuksi muutama kuva hetkestä, kun Eliasta ottaa pannuun! :) Tulee aina luonnollisesti lisättyä tänne iloisia kuvia Eliaksesta, mutta vastapainoksi lisään hieman "surullisia" mutta hellyyttäviä kuvia.

Kun kaikki ei mee kuten haluaisi




maanantai 12. maaliskuuta 2012

Luultavasti kyse mahasta

Tänään oli selkeästi parempi päivä. Aamu alkoi kokovartalo pesulla, sillä jossain välissä aamuyötä masu tyhjeni ja sitä tavaraa tuli yli laitojen. Niskaan asti oli poika siinä itsessään ja sehän jos mikä yllätti äidin positiivisesti. :) Hyvät tuotokset teki tehtävänsä ja poika oli taas iloinen vesseli. Muutenkin masu on toiminut tänään onneksi hyvin. Eikä minkäänlaisia viitteitä ummetuksesta ole ollut.

Olen erittäin onnellinen, että masu toimii ja että tänään oli sen suhteen erinomainen päivä. Se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että eilen Eliaksen oli vaikea saada tavara kulkemaan suolistossaan. Jokin siellä masussa selkeästi pidätteli kakan tuloa. Aamun tuotoksien perusteella suolistossa oli tosiaankin hirvittävä määrä sisältöä ja se on varmasti ollut syy eilisiin itkuihin. En ole ihan varma, että saattoiko Levolac auttaa näin nopeasti. Annoimme sitä illalla 10 ml, joten ehkä yön aikana se oli ehtinyt imeytyä kunnolla ja tehdä tehtävänsä?! Annoin sitä myös tänään aamulla 5 ml enkä luultavasti luovu siitä vielä muutamaan päivään ainakaan.

En soittanut lääkärille tänään vielä, koska päivä oli rauhallinen. Mutta päätin jo aamulla, että jos sama tilanne toistuu tänä iltana tai myöhemmin tässä lähitulevaisuudessa, niin soitan ehdottomasti sairaalaan. Ihan vain varmistaakseni, että tällaiset ongelmat kuuluvat ns. asiaan. Kyllähän meille sairaalassa kerrottiin leikkauksen jälkeen, että suolella kestää hetki taas tasapainottua ja toiminnan normalisoitua. Mutta jotenkin eilinen oli niin yllättävä ja järkyttävä kun leikkauksen jälkeinen viikko oli niin hyvä. Tuntuu hassulta, että masu alkaa oireilla nyt jälkeenpäin. Luulisi että ongelmat tulisivat heti leikkauksen jälkeen.

Oli miten oli. Tärkeintä on, että tänään näyttää taas kaikki valoisammalta ja toivotaan, että tämä "joka toinen päivä masu ongelma" -kausi loppuisi lyhyeen. Ehkä Levolac on meidän pelastus?!

Tuhannet kiitokset taas kaikille kommentin jättäneille!!! Viestinne ovat minulle todella kallisarvoisia, rohkaisevia ja mieltä lämmittäviä! Kiitos! :)  

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Tunteiden vuoristorataa

Pelokkaan äidin tunnehyökyaalto nostaa päätään taas. Meillä on ollut todella erikoinen ilta tänään. Eliaksen vatsa näytti toimivan eilen jo paljon paremmin. Aamullakin sain vaihtaa kakkavaipan (päivän ainoan). Iltapäivällä oli hetki kun Elias oli taas SEN näköinen, että nyt tulee nyytti. Mitään ei kuitenkaan tullut. Päivän viimeisille päiväunille poika ei meinannut millään nukahtaa. Itki sängyssä kovasti eikä meinannut rauhoittua millään. Siihen kukkuraksi hän oli tietysti kiukuissansa päättänyt nousta seisomaan ja tietysti horjahti. Nyt otsaa komistaa mustelma. :( Lopulta hän onneksi rauhoittui ja nukahti. Päiväunet jäivät tosin tosi lyhkäsiksi. Elias heräsi ja itki. Kävin hakemassa hänet sängystä ja pidin tiukasti sylissä. Hän itki. Yritin viihdyttää mukavilla leluilla. Hän itki. Mikään ei lohduttanut, mikään ei tuntunut hyvältä. Menimme kylpyyn. Elias rauhoittui, mutta ei hymyillyt kertaakaan koko polskutteluhetken aikana. Itku jatkui pesujenkin jälkeen. Päätimme antaa pojalle Panadolia. Annoimme samalla myös Levolacia. Panadolin ansiosta poika laiskistui täysin. Ihan veteläksi meni ja nukahti sitteriin, mitä ei ole aikoihin tapahtunut. Elias kun ei normaalisti pysy sitterissä enää hetkeäkään ellei hänellä ole maitopullo suussa. Siirsin pojan sitteristä sänkyyn ja nyt hän siellä tuhisee. Puolen tunnin välein tosin heräilee valittelemaan jotain.

Syytä hänen itkuiseen käytökseen en tiedä. Vatsa ei ole tosiaan aamun jälkeen toiminut, mutta se ei välttämättä merkitse vielä mitään. Vai merkitseekö? Päiväunien jälkeinen lohduton itku sai minut taas voimaan pahoin. On vaikea keskittyä mihinkään. Mielessä pyörii vaan kaiken maailman syyt, mistä tuo voisi johtua. Onko Eliaksella sittenkin ummetus? Vai hampaatko ne tekee ikävää? Vai onko hänellä esim. korvatulehdut vai onko pää kenties kipeä kun otsassakin on mustelma? Minä en tiedä ja minua pelottaa se. Toistaako historia taas itseään, mutta minä en vaan tajua sitä? Olisko meidän pitänyt lähteä jo illalla päivystykseen vai seurataanko tilannetta ainakin aamuun asti? Entäs jos se painajainen alkaa alusta, entäs jos nyt tuleekin joku kauhea takapakki? Vai ruokinko minä itse omaa pelkoani omilla peloillani? Vertaan tilannetta koko ajan siihen hetkeen kun Eliaksen paksusuoli alkoi mennä kuolioon. On paljon samoja oireita, mutta samat oireet voivat johtua niin monesta muustakin vaivasta. Ehkä pojalla on tulossa flunssa ja hänellä on kurkku kipeä? En edelleenkään tiedä...

Tällaista tämä arkielämä pelkojeni kanssa välillä on. Hetken ollaan onnellisia, kylvetään, leikitään, halitaan, suukotellaan ja illalla tilanne saattakin olla ihan erilainen. Tässä vaiheessa se on todella pienestä kiinni. Huolestuminen nimittäin. Ehkä sitten kuukausien tai vuosien päästä osaan lokeroida Eliaksen erikoisen käytöksen muualle kuin pelkomappiini. Mutta nyt en selvästikään vielä kykene siihen. 

Toivottavasti Elias herää aamulla ja kaikki on taas hyvin!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kylpyhetki

Kuten Elikselle lupasimme, heti kun lupa tulee niin mennään kylpyyn!! Voi näitä elämän niin pieniä mutta niin isoja iloja: :)

Ensin vähän jännitti
Sitten äiti ja iskä näytti, että vettä voi loiskutella
Sitten välähti: "Minäkin osaan tehdä niin!"
Ja sitten sitä loiskuteltiin oikein urakalla.
Vettä loiskui silmille ja joka paikkaan.
Se ei menoa haitannut.
Kaikki ilo piti ottaa irti
Kunnes tuli väsy
Hyytymisen merkit olivat selvät. :)
Elias nukahti eilein poikkeuksellisesti jo puoli kahdeksalta. Väsyneenä mutta hyvin onnellisena. :) Tällaisista hetkistä meidän onnellinen arki koostuu.

P.s. Vatsa tuntuu toimivan tänään vähän paremmin kuin eilen. Täytyy nyt seurailla ruoka-aineita, jos jokin pistää pojan vatsan kovalle enemmän kuin toinen.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Käytiin näyttäytymässä

Sovimme kotiutumispäivänä, että tulemme viikon päästä perjantaina näyttäytymään lääkärikierrolla osastolle. Viikko on kulunut siitä hetkestä, joten tänään aamusta suuntasimme nokkamme kohti lastenklinikkaa. Sairaalaan pihassa, parkkipaikkaa etsiessämme mieheni tokaisi: "Mieti jos ensi kesänä täällä ei tarvis viettää päivääkään." "Niin, olishan se hienoa!", vastasin. "Minulta meni koko viime kevät ja kesä ihan kokonaan ohi." jatkoin vielä perään. "Minäkään en muista kuin työillat ja sairaalahetket viime kesältä." mieheni sanoi. Vihdoinkin löytyi parkkipaikka ja lähdimme tepastelemaan kohti osastoa.

Hoitajan odottelua

Kuin kaksi marjaa. :)

Paaljon hyviä paikkoja nousta tukea vasten
seisomaan.
Eliaksen potilaskansio. Huom! Poika on vasta 9-kuinen.
Kansio sisältää muutaman kertomuksen. Ihmekös
ne ei päivystyksessä jaksa koko historiaa lukea. :)
Odottelimme lääkäreitä yli puolitoista tuntia. Siinä piti yhdelle jos toiselle keksiä vähän virikkeitä. Minä pyörin taas kuin mikäkin turisti konsanaan kännykkäkamerani kanssa ja napsin kuvia kaikesta mahdollisesta. Siksi nämä turhanpäiväiset kuvat.

Ennen lääkäreiden tuloa punnitsimme pojan hoitajan kanssa. Painoa on tänään 8630g. Hieno lukema. Kotiutumisen jälkeen painoa on tullut 200g. Huomaa, että avannetta ei enää ole, sillä painon nousu on taas huomattavasti vauhdikkaampaa. Tosin itse en ole enää lainkaan huolissani Eliaksen painon kehityksestä. Poika tuntuu olevan jo aika hyväkokoinen ikäisekseen, keskosuudesta ei ole enää mitään merkkejä tämän suhteen. Saa painoa tulla just sen verran kuin tulee vaikka tulisi välillä vähemmänkin.

Puolitoista tuntia myöhemmin tulivat vihdoinkin kirurgi ja pediatri kurkkaamaan Eliasta. Haava näytti kirurgin mielestä erinomaiselta, vaikkakin se erittää edelleen vähän. Sovimme, että seuraamme edelleen tilannetta ja jos meistä alkaa tuntua, että haava alkaa tulehtua tai Eliakselle nousee kuume niin tulemme päivystykseen. Tässä muuten kuva leikkaushaavasta. Kuva on otettu sairaalassa, mutta aika samalta se näyttää edelleen. Kooltaan se on about 2-3 cm pituinen.


Elias 3kk, kylvetään pienessä
kohtuammeessa.
Saimme luvan kirurgilta kylpeä!!!! Aivan loistava homma. Edellisestä kylpyhetkestä on kohta puoli vuotta. Tuntuu upealta, että illalla voidaan mennä polskimaan. :) Ollaan Eliaksen kanssa käyty nyt päivittän suihkussa sillä tavalla, että hän seisoo tukea vasten ja minä olen suihkutellut häntä. Avanteen kanssa tällainen järjestely ei onnistunut. Ennen isä piti aina poikaa sylissä ja minä suhikuttelin nopeasti, ettei Elias ehdi repiä suolenpätkää. Koko toimenpide oli ennen lähinnä stressaava ei lainkaan nautinnollinen. Mutta nyt Eliaksesta alkaa kuoriutua oikein kunnon vesipeto. Pelkästään suihkussa oleminen on hänelle suuri nautinto. Lähes joka ilta itkujen kanssa sieltä suihkusta lähdetään pois. Elias haluaisi seisoskella suihkussa illat pitkät. Kylvyssä voidaan ollakin pidempään, joten innolla odotan tätä tapahtumaa. :)

Nyt eksyin innostuksissani aiheesta... Kaikin puolin avokäynti osastolle meni hyvin. Mitään ruokarajoituksia ei edelleenkään Eliaksella ole. Ruoka on maistunutkin erittäin hyvin kotiutmisen jälkeen. Annoksia ollaan saatu nostaa. Maitoakin menee mielestäni entistä enemmän. Ja vatsa on toiminut edelleen moitteettomasti. Tai siis tähän päivään asti. Koko viikko ollaan saatu vaihtaa kakkavaippoja tiuhaan tahtiin. Näinpä kirurgikin oli erittäin tyytyväinen ja päästi meidät kotiin. Sovimme, että tulemme sitten kirurgin polille kahden kuukauden päästä kontrolliin. Tarkasta ajankohdasta tulee vielä kirje kotiin.

Kun pääsimme vihdoinkin kotiin, haukkasimme pienet välipalat ja painuimme koko perheen voimin makkariin nukkumaan. :) Siinä vierähti mukavasti puolitoista tuntia, kaikki vierekkäin tuhisten. Sen verran olimme näköjään väsyneitä, että minäkin jopa nukuin päiväunet ja olisin kyllä nukkunut varmaan pidempäänkin.(Minä olen huono päikkärinukkuja, minun täytyy olla erittäin väsynyt, että maltan käydä päiväunille.)

Palaan vielä hetkeksi tuohon mahan toimintaan ja lauseeseen: "Tai siis tähän päivään asti." . Elias on tosiaan heti leikkauksen jälkeen ensimmäisestä kakasta lähtien päästellyt nyyttejä vaippaan usean kerran päivässä. Joka ruoan jälkeen tai peräti ruoan aikana ja jopa yövaipastakin on poikkeuksetta joka aamu löytynyt kakka. Muta ei tänä aamuna. Emme huolestuneet tietenkään asiasta. Ajattelin, että aamupuuron jälkeen sitten. No eipä tapahtunut aamupuuronkaan jälkeen mitään. En tosin kuluttanut hirveästi energiaa tämän asian miettimiseen vielä siinäkään vaiheessa. Kävimme siellä osastolla ja ehdimme tulla kotiin ja nukkua päiväunetkin eikä VIELÄKÄÄN ollut tullut kakkaa. Päiväunien jälkeen sanoin jo miehelleni, että sais se nyytti tulla jo. Aika oudolta tuntuu ettei koko päivänä ole vielä tullut. Puoli neljän aikaan oli taas ruoka-aika. Helpotuksen tunne taas kulki läpi kropan kun tajusin, että nyt se nyytti on sieltä tulossa. Ruokin Eliaksen loppuun rauhassa ja menimme sitten vaihtaa vaipan. Avasin vaipan ja suustani tuli täysin odottamatta, että "EIKÄ!". Vaipassa oli todella pieni "laatta", täysin samanlainen kakkalätyskä, mitä Eliaksella tuli edellisen ummetuksen aikaan. (Pahoittelen taas yksityiskohtia tästä aiheesta.) Minulle tuli kirjaimellisesti huono olo. Siinä vaiheessa huolestuin oikeasti ja olen huolissani edelleen. Luultavasti ylireagoin ja olen huolissani ihan turhasta, mutta en mahda tunteilleni, tälle pelolleni mitään. Yritän toki pitää faktat mielessä ja olen vielä hyvinkin rauhallinen asian suhteen. Yksittäinen kerta ei tarkoita vielä mitään. Terveilläkin lapsilla on joskun ummetusta ja vatsa kovalla. Mutta mielessäni pyörii samalla myös fakta siitä, että kaikki lapset eivät ole suolistosairaita. Kaikkien lapsien paksusuoli ei mene kuolioon vaikka ummetusta esiintyykin. Joka tapauksessa.. Elias on ollut tänäänkin hyväntuulinen eikä ole itkeskellyt mahaansa yhtään. Maha on suht pehmeä eikä hän arista sitä. Näiden seikkojen turvin pyrin pitämään itseni rauhallisena, enkä ajatella pahinta. Lastenklinikka on onneksi olemassa ja sinne pääsee nopeasti tarpeen tullen. Tällä kertaa emme pitkittäisi sinne menoa ja vaatisimme varmasti, että Elias tutkitaan perusteellisesti oli hän sitten kuinka aurinkoinen tahansa.

torstai 8. maaliskuuta 2012

8. maaliskuuta

Nämä ovat minun tänään. ;) Kiitos kuuluu
rakkaalle miehelleni!
Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Onnea ihan kaikille naisille!! <3

Eksyin tänään lukemaan ikivanhoja sähköpostiviestejäni ja löysin erään hauskan viestin, jonka sain aikoinani anopiltani. :) Olin tuolloin raskaana eikä Eliaksen diagnoosia ollut tiedossa vielä. Ajattelin, että näin naistenpäivän kunniaksi voisin sen julkaista täällä.

"ÄIPPÄ
TYÖN KUVAUS:
Yhteistyökykyinen tiimipelaaja saa vakituista, pitkäaikaista työtä. Työympäristö on usein kaoottinen ja tehtävät erittäin haastavia. Hakijalla on oltava erinomaiset vuorovaikutus- ja organisointitaidot ja hänen on oltava halukas työskentelemään vaihtelevina kellonaikoina, joihin kuuluvat myös illat ja viikonloput. Päivystysvuorot kestävät normaalisti 24 tuntia vuorokaudessa.Työ sisältää jonkin verran matkustelua (yöpymisiä alkukantaisissa leiriolosuhteissa sateisina viikonloppuina ja loputtomia urheiluturnauksia kaukaisissa kaupungeissa). Matkakorvauksia ei makseta, laajamittaisia
kuljetuspalveluita edellytetään.

TEHTÄVIEN KUVAUS:
Valituksi tulleen on hoidettava tehtäviä koko loppuikänsä. Hakijan on varauduttava olemaan vihattu, ainakin väliaikaisesti (tai kunnes joku tarvitsee 10 euroa). Hakijan pitää pystyä puremaan kieltään toistuvasti. Hänellä tulee muutoin olla kuormajuhdan fyysiset ominaisuudet paitsi että vauhdin pitää kiihtyä nollasta viiteenkymmeneen kolmessa sekunnissa (puutteelliset kiihtyvyysominaisuudet aiheuttavat työympäristössä hälytysääniä jotka muistuttavat lähietäisyydellä toimivaa sumutorvea).

Hakijan täytyy olla valmis kohtaamaan teknisiä haasteita, korjaamaan pieniä kojeita, mystisellä tavalla tukkeutuneita viemäreitä ja juuttuneita vetoketjuja. Hänen pitää pystyä valvomaan puheluita, suunnittelemaan useiden henkilöiden aikatauluja ja koordinoimaan lukemattomia kotityöprojekteja, kaikkea samanaikaisesti. Erilaisten tilaisuuksien järjestäminen asiakkaille (jotka voivat olla minkä ikäisiä tai miten hulluja tahansa) tulee olla hakijalla verissä. Tilaisuuden kestäessä hakijan on
voitava tunnistaa ne hetket jolloin hän on asiakkaille korvaamaton, mutta toimia oikein välittömästi myös silloin kun hänestä tulee täysin tarpeeton.

Puolen miljoonan erilaisen muovilelun ja patterikäyttöisen laitteen kokoonpanotaito ja lopputuotteiden turvallisuustestaus kuuluvat toimenkuvaan. Kandidaatin on aina toivottava parasta mutta oltava valmistautunut pahimpaan. Työn kuvaan kuuluu myös siisteyden ylläpito sekä huoltotoimet koko alueella.

YLENEMIS- JA KEHITYSMAHDOLLISUUDET:
Ei ole.

Tehtävät pysyvät samoina vuosia, vailla mahdollisuuksia valittaa. Taitojen ylläpitäminen lukuisten toistojen avulla on välttämätöntä jotta yläpuolellasi olevat voivat jättää sinut huomiotta.

VAADITTAVA KOKEMUS:
Valitettavasti ei vaadita.Työssäoppiminen on ainoa tapa hankkia kokemusta.

PALKKA JA PALKKIOT:
Sisäistä tämä: Sinä maksat siitä että teet tätä työtä (ja tarjoat koko ajan lisää korotuksia ja bonuksia). Ilmapallorahaa on annettava siihen asti kun he täyttävät 18 (siinä toivossa että kun he muuttavat kotoa, heistä viimein tulee taloudellisesti riippumattomia).

Kun kuolet, annat heille kaiken mitä on vielä jäljellä.

Tämän palkkiosysteemin oudoin puoli on siinä, että oikeastaan nautit siitä ja toivot että voisit antaa enemmän.

ETUUDET :
Tarjolla ei ole työterveydenhoitoa eikä ilmaista hammaslääkäriä, ei eläkettä, ei opintotukea, ei palkallista lomaa eikä optioita.

Työ antaa rajalliset mahdollisuudet kasvaa ihmisenä, mutta rajattoman määrän rakkautta ja ilmaisia suukkoja ja haleja lopuksi ikääsi jos pelaat korttisi oikein.

PS: Tästä työstä ei pääse eläkkeelle - ikinä!"

Ollaan me äidit = naiset aikamoisia, ei voi muuta sanoa!!! Isejä tietenkään unohtamatta, mutta korostetaan naistenpäivän kunniaksi naisten roolia tänään. :)