HattaraMasu on blogi, joka kertoo pojanklopista, jolla todettiin äidin masussa ollessa harvinainen gastroskiisi -sairaus. Gastroskiisi on napanuorasta erillään oleva halkio, josta pääsee suolistoa vatsan ulkopuolelle. Ultrakuvissa se näyttää siltä, että sikiön masun päällä olisi hattarannäköinen möhkäle.
Tätä blogia aloittaessa HattaraMasumme on vielä masussa ja raskausviikkoja on kertynyt kokonaiset 21. :)
Olosuhteiden pakosta teen pikaisen päivityksen ja jätän tekstin tänään vähemmälle. Kuten sanonta kuuluu, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Joten päätin valita muutaman otoksen kuluneelta puolelta vuodelta.
Fröbeli palikoiden keikalla. Elias oli hyvin mielissään. :)
Takkutukka
Kotiaskareet sujuu jo mainiosti
Itse pukeutuminen ja ennen kaikkea kerrospukeutuminen on mukavaa
ajanvietettä.
Joulun alla kävimme tähystyksessä. Tämä oli suunniteltu toimenpide. Täysin
ongelmitta se ei sujunut kuten kuvassa oleva vekki saattaa kertoa,
mutta siitä tulen kertomaan vielä myöhemmin. Samoin tähystyksen tuloksista
myöhemmin lisää.
Aika siististi Elias osaa syödä jo itse lusikoiden. Eikä onneksi enää jaksa
innostua ruoan kanssa leikkimisestä.
Päiväkodissa. Elias istuu ryhmänsä "bussissa", jolla
kuljetetaan pienet päiväkotilaiset ulos ja minne milloinkin
retkille.
Ei välttämättä uskoisi, että tässä kuvassa Eliaksella on melkein
39 asteen kuumeessa. Iloinen pieni potilas.
Kyllä oli pienellä pojalla hymy herkässä kun meidän ovelle
ilmeistyi eräänä aamuna neljä pientä tyttöjä virpomaan.
Nämä kuvat on otettu eilen (pe 5.4.) lastenklinikalta. Viime viikko oli erityinen, sillä
kävimme kahdesti päivystyksessä. Näistäkään kuvista ei uskoisi, että Elias on
oksennellut ja ripuloinut edeltävät kuusi päivää. Syy tähän ei suoranaisesti ole
vielä selvinnyt, mutta tästäkin tulen kertomaan sitten ensi kerralla.
Tässä nämä kuvat oikeastaan olikin. Vähättelin hieman kun puhuin alussa vain muutamasta kuvasta, mutta yritin valkata mahdollisimman vähän niitä :) Meillä on tosiaan ensi perjantaina se putkitustoimenpide ja ajattelin tulla vielä sen jälkeen kertomaan kuinka se meni, vaikka kyllähän se varmasti hyvin menee. Samalla tuun kertoo siitä joulukuisesta tähystyksestä ja tämän viikon merkillisestä oksentelusta.
Siitä on kulunut aikalailla puoli vuotta kun kirjoitin viimeisen
päivitykseni tänne blogiin. Siksipä ajattelin päivittää vähän kuulumisiamme (jos tänne vaikka joku vielä joskus eksyy lukemaan löpinöitäni).
Elias täyttää parin kuukauden päästä kaksi vuotta ja hänestä on kasvanut kyllä
todellinen hassun hauska, reipas ja touhukas höpöttelijä. :) Hänen hauskoista
tempauksista ja puheistaan saisi toisen blogin verran aineistoa, mutta
siihen ei ole enää minun aikani valitettavasti riittänyt. Ajoittain olen kaivanut todella
kipeästi kirjoittamista. Sain tästä blogista niin paljon voimia, silloin kun
niitä tarvitsin. Mutta kuten sanottu, aika tuntuu olevan todella kortilla.
Välillä tuntuu, ettei arjen perus askareistakaan selviydy vuorokauden
tunneissa. Mutta nyt asiaan....
En oikein edes tiedä, mistä aloittaa... Toisaalta olisi niin kovasti
kerrottavaa, mutta toisaalta meille ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä.
Gastroskiisin näkökulmasta Elias on voinut koko tämän puoli vuotta
erinomaisesti. Vatsa on toiminut eikä ole lääkäreillä sen takia tarvinnut
ravata. Paitsi tällä viikolla, mutta siihen palaan myöhemmin. Kaikkia muita
räkä- ja flunssatauteja on kyllä ollut ihan riittävästi. Mikä oli toisaalta
ihan odotettavissakin oleva asia sen jälkeen kun Elias aloitti päiväkodissa
käymisen. Lähes koko syksyn Elias käveli räkä valuen, välillä enemmän ja
välillä vähän vähemmän räkäisenä. Loppusyksystä hänelle tuli elämänsä
ensimmäinen korvatulehdus, jonka seurauksena korvaan jäi jotain sameutta. Tämä
sameus ei sinänsä hänen vointiinsa ole vaikuttanut, mutta neuvolalääkärimme
halusi meidän käyvän korvalääkärillä. Korvalääkäri olikin sitä
mieltä, että korvat tulisi putkittaa. Tämä oli meille vanhemmille aikamoinen
yllätys, sillä mitään korvatulehduskierrettä ei ollut, eikä Elias koskaan
tunnu valittavan korviaan. Korvalääkäri perusteli putkituksen tarpeen
kuitenkin sillä, että tämä samea neste tulee saada korvasta ulos, jottei se ala
vaikuttaa Eliaksen kuuloon pitkällä tähtäimellä. Varsinkin kun puhetaidot kehittyvät kovaa vauhtia
tässä iässä. Ensimmäinen putkitus aika oli viime kuussa, mutta Elias oli kipeä,
joten toimenpide siirrettiin ensi viikkoon.
Tammikuun puolessa välissä Elias sairasti todella ärhäkän vatsataudin. Poika
oksensi kuusi päivää putkeen ja meni silmissä todella huonoon kuntoon. Tästä
selviydyttyä hän sai taas jonkun viruksen ja oli viikon kuumeinen ja
flunssainen. Tämän jälkeen seurasi terve viikko ja sitten taas sairas, sitten
terve jne... Eli tammikuusta asti Elias on ollut vähän väliä kipeä, mutta
välissä on aina ollut onneksi muutama tervekin päivä. Kaikki taudit ovat olleet
selvästi päiväkodista peräisin, sillä kaikista pöpöistä oli varoiteltu
päiväkodissa ja useampi Eliaksen tarhakaverikin oli joutunut kärsimään samoista
oireista.
Päiväkodissa Eliaksella on mennyt kaikki erittäin loistavasti. Hän sopeutui
silloin syksyllä paikkaan ja hoitajiin nopeasti ja vaivattomasti. Nykyisin saa
monesti juosta pojan perässä, jotta saa sen lähtemään kotiin sieltä. Niin
kovasti hän siellä viihtyy ja tykkää seurustella muiden lapsukaisten kanssa. Ja
on siellä pari kivaa tyttöäkin ryhmässä, ketä Elias tykkää halia ja paijata
kuulemma. :) Kävimme pari kuukautta sitten Eliaksen ryhmän lastentarhaopettajan
kanssa varhaiskasvatuksen suunnittelu keskustelussa, jossa kävi ilmi, että Elias
on hyvin iloinen, touhukas, rauhallinen ja motorisesti erittäin ketterä poika.
Itkee erittäin harvoin ja osallistuu hyvin mielellään kaikkiin leikkeihin ja
askareisiin. Yllätyksenä meille vanhemmille kävi kuitenkin se, että
päiväkodissa Elias on selvästi rauhallisempi ja jopa hieman hiljaisempikin verrattuna
kotioloihin. Päiväkodissa hän tykkää kuulemma enemmän seurata sivusta kuin olla
esimerkiksi huomion keskipisteenä. Kotona on nimittäin asia aivan toisin.
Hiljaista ei meidän kodissa ole koskaan, poika höpöttää aivan jatkuvalla
syötöllä. Koko ajan tuntuisi olevan asiaa ja jos ei olekaan, niin jotain täytyy
höpötellä silti. :)
Ja totta tosiaan, puhetaidoiltaan Elias on kehittynyt muutamassa kuukaudessa
aivan huikeasti. Jutustelee kolmen sanan lauseita ja osaa laskea jopa kymmeneen
vaikka ikää ei ole ehtinyt karttua vielä kahtakaan vuotta. Tuon ikäisellä
lapsukaisella muisti tuntuu olevan aivan supertehokkaalla tasolla. Hän pistää
muistiin ihan kaiken, minkä näkee tai kuulee. Välillä sitä yllättyy ihan
itsekin, kun Elias alkaa kertoa jotain tarinaa, jonka olen saattanut kertoa
hänelle viikkoja sitten. Sanattomaksi on vetänyt myös tilanteet, kun
Elias on eräästä eläinkirjasta osoittanut sormella minulle täysin tuntematonta
hyönteistä ja kertonut sen olevan "kirahvikärsäkäs"
(=kikahvikääsä), tai kun hän on laskenut yhtäkkiä kymmeneen ihan
oma-aloitteisesti ilman että olen edes koskaan yrittänyt opettaa hänelle
numeroita kymmeneen saakka. :) Kerran kun hän jotain kuulee, se jää taatusti
hänen muistiin. Tällä on toki ollut hieman negatiivisiakin seurauksia, sillä
välillä meiltä aikuisilta pääsee pieniä sammakoita suusta, jolloin tietysti
Elias ammentaa ne heti sanavarastoonsa.
Motorisesti hän on ollut mielestäni aina aika etevä ja tämä asia ei ole
miksikään muuttunut. Juoksee, hyppii ja kiipeilee hyvin varmasti ja vikkelästi.
Ja ennen kaikkea edelleen tanssii. Rakastaa musiikkia ja tanssia. Tanssiliikkeet
ovatkin saaneet aivan hulvattomia ulottuvuuksia. Vedet silmissä on saanut
nauraa kun toinen on heilutellut lanteitaan ja pyöritellyt rintakehäänsä rockin
tahtiin. :D Alla mm. yksi pätkä, jonka alussa saa hieman esimakua, minkälaista joraamista se voi olla.
Taidankin itse asiassa lopettaa tämän tekstin tähän, sillä aika alkaa loppua kesken. Mutta koska tämä kirjoittaminen oli niin mukavaa pitkästä aikaa ja osa jäi vielä kertomatta, niin tulen huomenna (tai lähitulevaisuudessa) kirjoittamaan vielä jatko-osan meidän kuulumisista.