Pitkä tie on takana

... ja varmasti myös paljon vielä edessä. Olen kirjoittanut blogiani nyt yli 9 kuukautta ja olen vasta viime päivinä vihdoinkin uskaltautunut lukemaan omia vanhoja blogipäivityksiäni. Osa teksteistä ovat edelleen minulle kiperiä lukea, tunteet hiipii väistämättäänkin pinnalle kun olen niitä lukenut. Oma sairaalajaksoni, synnytystarina, Eliaksen ensimmäinen sairaalajakso jne... Ne herättävät minussa varmasti paljon sellaisia tunteita, mitä en koskaan osannut pukea sanoiksi tai osannut kuvata niitä juuri siltä kun ne ovat sillä hetkellä tuntuneet.

Tiedän, etten ehdi enää tänä vuonna päivittää blogiani, joten päätin tehdä sen nyt. Lukiessani vanhoja tekstejä, minulle syntyi ajatus kasata tämän vuoden tapahtumat kuviksi, nitoa ne yhteen. Kaikkea ei tähänkään yhteenvetoon saanut, kuten hyvin raskasta jaksoa kun Eliaksella epäiltiin sappitieatresiaa, huolta neurologisista poikkeauvuuksista, sitä jatkuvaa pelkoa jota olen näiden kuukausien aikana kokenut eikä myöskään sitä onnea ja iloa, mitä Elias minussa saa aikaan.

Haluan kiittää vielä kaikkia lukijoita, jotka ovat jaksaneet iloisia, surullisia ja välillä turhiakin höpinöitäni lukea tänä vuonna. Olen blogini kautta saanut valtavasti vertaistukea ja jopa uusia tuttavuuksia. Kaikista kommenteista ja kannustuksista olen saanut enemmän voimaa kuin moni varmaan edes uskookaan. Kiitos siis tästä vuodesta ja ensi vuonna taas palataan asiaan! Toivottavasti tuleva vuosi tuo kaikille vielä enemmän onnea ja iloa! :)

Tästä pääsee näkemään pienen kuvaesityksen meidän tarinasta (julkaisu on piilotettu, joten sen pääsee katsomaan ainoastaan tämän linkin kautta ja valitettavasti puhelimella video ei aukea.):
http://www.youtube.com/watch?v=57gXf8ffJuI

musiikki: Ellie Goulding, Your Song ja Ewan Mcgregor, Come what may

Tämä saa olla viimeinen!

Lyhyesti minä vain taas....

En voinut odottaa enää, kirje ei ollut tullut tänäänkään. Vaikka ystäväni väittävätkin, että minulla on lehmän hermot ja uskallan melkein itsekin allekirjoittaa tämän väitteen, mutta tällä kertaa en malttanut enää odottaa. Soitin itse osastolle.

35 yötä, 34 päivää ja vähintään 33 avanteen vaihtoa jäljellä. Alustavien suunnitelmien mukaan osastonhoitajat odottavan Eliasta osastolle 6 taas maanantaina 30.1.2012. Suunniteltu leikkauspäivä on 31.1.2012.

Minulla on kovin ristiriitainen olo. Odotan leikkausta kuin kuuta nousevaa, mutta samalla ehkä pelkään sitä. Jännitän tulevaa, jännitän itse leikkausta, jännitän sairaalassa olo aikaa, jännitän sitä miten se muuttaa elämämme taas.

Luojan kiitos Elias on ollut aina niin hirmuisen nopea toipumaan. Onneksi hän on niin huikean vahva! Ja kaikki toivo on tietysti siinä, että tämä leikkaus olisi MEIDÄN VIIMEINEN!!

Meitä kaikkia kovasti
jännittää...

Ja lopuksi yksi huikean kaunis ja koskettava laulu...

Elmeri 7 kk

Meidän rakkaalla on kyllä todella monta nimeä!! Jostain syystä viime aikoina olen tykännyt kutsua Eliasta Elmeriksi.. Kovassa käytössä on ollut myös nimi "Tahvo", johtuen pojan "tahvomaisesta" käytöksestä. :) Eli jos käytän teksteissäni välillä, mitä ihmeellisimpiä nimiä, niin kyse on aina kuitenkin meidän suloisesta Eliaksesta.

Asiaan...

Eilen tuli 7 kk täyteen!

Viime kuukausi oli melko "kivuton" jos näin voi sanoa. :) Tarkoitan sillä sitä, että yhtäkään yötä ei olla jouduttu sairaalassa viettämään. Eliaksen vointi on ollu hyvä ja kasvuakin tuli viime kuussa ihan kivasti. Ainoa ongelma, jonka kanssa ollaan käytännössä painittu on tuo Eliaksen ruokahalu. Hänen ruokahalunsa on alkanut olla hyvin kausiluontoista. Viikot menee yleensä niin, että parina päivänä syödään tosi hyvin ja loput päivät onkin jotain ihme dieettaamista. Eilen meillä oli taas neuvola ja siellä nähtiin huonon ruokahalun vaikutukset. Vaaka näytti pienempää lukemaa kuin viikkoa aiemmin. Lasku ei onneksi ollut mikään kovin dramaattinen, mutta 100g kuitenkin vähemmän kuin viimeksi. Eli 7 kuukauden mitat ovat: 7350g, 67,5 cm ja pipo 44,6 cm. Käyrillä tilanne ei näyttänyt kovin iloiselta. Päänympärys kasvaa kyllä hienosti, tasaisesti käyrillä ylöspäin ja pituuskäyrälläkin ollaan jo - 1,5 käyrällä. Pituuden suhteen Elias kirii ihan kohta nollakäyrälle. Lähinnä tuo painon ja pituuden suhde on nyt luonnollisesti lähtenyt laskuun, koska pituutta tulloo lisää, mutta paino vähenee. Ja lasku näyttää käyrillä yllättävänkin jyrkältä. Siinä meni sitten pasmat sekaisin sekä äidillä että terkkarilla. Niin sekaisin, että mä en tajunnut koko käynnin aikana kaivaa terveyskorttia esille ja terkkari ei tajunnut sitä edes pyytää. Joten koko käynnistä ei saatu itsellemme mitään merkintöjä. Emme myöskään varanneet seuraavaa käyntiä varten aikaa, koska päätimme, että on parempi ensin soittaa kirurgille ja konsultoida hänen kanssaan asiasta ja varata seuraava aika sen mukaan.

Soitin kirurgille heti iltapäivällä. Tai oikeastaan puhuin meidän kirurgin työparina toimivan hoitajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että vielä ei kannata huolestua hirveästi asiasta, koska viime aikoina painoa oli tullut vähän normaalia enemmän ja koska kerroin Eliaksen olevan kuitenkin mielestäni virkeä ja ihan tyytyväisen oloinen (kuten yllä olevassa kuvassa näkyy). Mutta ei painon lasku ole kovin hyvä asia koskaan tuon ikäisellä. Joten sovimme taas, että käymme ensi viikolla punnitsemassa poika uudestaan ja arvoidaan tilanne sen jälkeen uusiksi. Toki meidän täytyy mennä päivystykseen jos Eliaksen vointi alkaa muuttua ennen punnitusta.

Tänään varasin ylimääräisen neuvola-ajan ja se on juuri ennen vuoden vaihdetta eli pe 30.12.

Päätin eilen, että rupean taas kirjaamaan ylös kaiken, mitä Elias syö. Haluan olla perillä siitä, kuinka paljon tai vähän hän tarkalleen nyt lähiaikoina syö. Varsinkin jos paino ei esim. nouse ensi punnitukseen mennessä, niin tiedän, mikä ruokamäärä ei riitä. Lastenklinikalla olemme saaneet ohjeen, että Eliaksen kokoisen pojan tulisi syödä vähintään 900 ml vuorokaudessa. Se on minimi ja sekään ei riitä jos tämä määrä ei ylity koskaan, eli kovin pitkiä aikoja 900 millillä ei pärjää. Esimerkiksi eilen Elias ei juonut kuin n. 7 dl maitoa ja söi murto-osan soseista, mitä yleensä. Tänään on taas parempi päivä. Maitoa on mennyt pikkuisen enemmän kuin eilen. Mutta, tässä ei taas auta kuin yrittää kovasti poikaa syöttää ja odottaa ensi perjantain punnitusta.

Muuta    

Näettekö nuo kaksi, ihanaa, pientä maitohammasta siellä Eliaksen alaikenissä?!?! Juu, ei se mitään.. En minäkään näe. Ei siis hampaita vieläkään!!!! Eivät ole edes puhjenneet ikenistä vielä. Taitaa teräsmiehillä olla ikenetkin tehty teräksestä! Hammasharja on kyllä todella kovassa käytössä, mutta muuten ei hampaiden huolto ole meille vielä ajankohtaista. :) 

Seitsemän kuukauden vanhana Elias rakastaa:

kaikkea, mikä rapisee,

repiä äitiä hiuksista, todella kovaa,

purra äitiä poskista ja kuolata iskän nenälle,

kuunella musiikkia,

kaikkea, mikä soi, vilkkuu ja pitää ääntä,

potkia ihan kaikkea,

katsoa Teletappien 1:stä jaksoa (muut jaksot ei kiinnosta pätkääkään!)

tutkia ja kosketella joka ikistä esinettä, mikä kotoa löytyy

Poskien mutustelua

Seisemän kuukauden vanhana Elias vihaa:

maata selällään,

olla mahallaan pidempään kuin 5 sekuntia,

olla mahallaan, koska ei pääse eteenpäin,

kun hänet herätetään / kun hän herää kesken unien

Seitsemän kuukauden vanhana Elias on:

SUPERutelias,

kova komentaa HETI kun jokin ei miellytä tai on tylsää,

helposti tylsistyvä

todella kova kävelemään kun äiti pitää kainaloista kiinni

(Elias kävelee jo pitkiänkin matkoja kunhan joku pitää kainaloista kiinni, mutta hän ei siis istu eikä ryömi vielä.)

Lieneekö uteliaisuus älykkyyden merkki?! :)

Seitsemän kuukauden vanhana Elias:

on koko ajan kädet ojossa näyttämässä, mihin täytyy mennä

ei ole enää niin kiinnostunut leluista vaan enemmänkin kotona olevista esineistä

ei tahtoisi pysyä enää hetkeäkään paikallaan

komentaa kiljuen korkealta ja kovaa

on kaksi kertaa kääntynyt salaa äidiltä ja iskältä mahalta selälleen

(kääntymiset on molemmilla kerralla tapahtuneet silloin kun olemme hetkeksi kääntäneet katseen pois päin)

Siinä muutamia asioita...

Avanteen sulkuleikkaus

Eilen tipahti VIHDKOINKIN HUS:in kirjekuori postiluukusta. Päässäni soi jännitysmusiikki kuin missäkin jännärileffassa kun mieheni avasi kuoren.... Mutta ei... Se ei ollut SE kirje vaan se olikin vain kirjallinen lausunto meidän edellisestä kirurgin kontrollista. Mikä musertuminen ja pettymys. :) Taidan nyt vaihtaa taktiikkaa tämän asian kanssa. Koska odottavan aika on pitkä ja koska kaikki tapahtuu silloin kun sitä vähiten odottaa, joten lakkaan odottamasti sitä kirjettä. Keskitys nyt jouluun ja lahjojen paketoimiseen enkä mieti koko kirjettä enää lainkaan! Piste! 

Ja lopuksi vielä pieni pätkä meidän Elmeristä. :)



Postiluukun kyttäystä

Hmm... Ei tänäänkään tullut kirjettä HUS:ilta. :( Ajattelin että tänään kirjeen on varmasti tultava, joten pääsen päivittämään blogia.. Päivän posti tipahti luukusta eikä siellä vieläkään ollut kirjettä. :( Petyin kuin pieni lapsi, joka ei saanut sittenkään kauppareissulla mitään kivaa itselleen. :) Ajattelin silti päivittää blogiani. Ja sitten hieman taustoja tähän kirje asiaan.

Ravitsemusterapeutin ja kirurgin kontrolli maanantaina 12.12.2011

Voi hitsin vitsi, kun odotin taas tuota maanantain kontrollia. Odotin niin kovasti, etten meinannut edeltävänä iltana saada edes unen päästä kiinni.

Heti aamusta tapasimme ravitsemusterapeutin. Mitään kovin huolestuttavia ongelmia meillä ei tällä hetkellä tuon ravinnon suhteen ole, sillä paino nousee ja poika kasvaa tasaisesti. Mutta kävimme kuitenkin terapeutin kanssa läpi, mitä Elias tällä hetkellä syö ja miten voisin ehkä monipuolistaa tai lisätä mahdollisesti ruokavalioon. Ruoka määrät olivat terapeutin mielestä hyvät. Eli tällä hetkellä korviketta menee vuorokauden sisällä lähemmäs 1,5 litraa ja soseita syödään kolmesti päivässä. Kaksi kertaa hedelmää ja kerran päivässä liharuokaa, keksimäärin Elias syö puoli purkkia sosetta / annos. Lisäksi olemme nyt ottaneet puurot ruokavalioomme ja sitä tulee syötyä aamuin ja illoin. Tavallaan aterioiden runko ja ateriarytmitykset ovat kunnossa.

Muutaman vinkin terapeutti halusi kuitenkin meille antaa. Ensinnäkin hänen mielestään Eliaksen olisi hyvä pikku hiljaa vähentää yösyömisiä. Elias herää siis kolmesti yössä syömään ja yhteensä yöllä menee 5 - 6 dl korviketta. Yösyöminen vaikuttaa selvästi hänen ruokahaluun aamuisin, sillä yöllä hän syö suhteellisen paljon ja aamuisin ei meinaa ruoka maistua lainkaan. Näin ollen terapeutti suositteli meidän kokeilevan lisätä soseisiin hyviä/terveellisiä rasvoja esim. rypsiöljyä, jotta niistä saisi enemmän energiaa. Se ei tietenkään takaa sitä, että yösyömiset loppuisivat siihen, mutta mielestäni hyvinkin kokeilemisen arvoinen juttu.

Toiseksi hän suositteli meille, että vaihtaisimme toisen hedelmäaterian liharuokaan, koska lihasoseissa on enemmän rautaa ja proteiinia. Ennenaikaisen syntymän ja pienen syntymäkoon takia Elias tarvitsee enemmän rautaa ja proteiineja. Tästä samaisesta syystä terapeutti ehdotti myös, että ottaisimme ruokavalioon jogurttivalmisteita mukaan. Niissä lähinnä tuota proteiinia on hitusen enemmän.

Sormiruokailuakin voidaan ruveta aloittelemaan. Tällä hetkellä olen antanut Eliaksen napostella banaania, josta hän on tykännyt todella paljon. Seuraavaksi voisi ruveta keittelemään erilaisia kasviksia. Myös kuivat ruisleivän käntyt ja riisikakut voisivat olla sopivia ruoka-aineita imeskelyyn. Maissinaksuja, jotka tuntuvat olevan aika suosittuja sormiruokailuherkkuja ei voi Eliakselle antaa sillä maissi ei sovi hänen masulleen.

Suolitukoksista puhuttiin myös... Koska ainakin nyt lähitulevaisuudessa tukoksien riski on isompi, niin täytyy olla supertarkkana, että jos Elias syö marjoja / marjasoseita ettei niissä ole missään tapauksessa siemeniä. Eikä tietenkään mitään pähkinöitä voi syöttää tai mitään muutakaan sellaista, mikä ei sula ja voi mahdollisesti tukkia suoliston. Mutta muuten ei tarvitse mitenkään rajoittaa uusien makujen tai ruokien mukaan ottamista. Tietysti soseet saa aika pitkään olla hyvin soseutettuja, siitä ei ainakaan ole mitään haittaa.

Kirurgin tapaaminen

Ravitsemusterapeutin jälkeen olikin taas lyhyt ja hyvin ytimekäs kirurgin tapaaminen. Istuimme odotushuoneessa ennen vastaanottoa kahden muun pienen Otto -nimisen pojan kanssa. :) Me olimme Otto nro. 3. Oli selvästi Ottojen vastaanottopäivä. Tosin meidän jälkeen oli tyttö vuorossa ja hänen nimensä ei onneksi ollut Otto. ;)

Joka tapauksessa... Eli Elias punnittiin ja vaaka näytti tällä kertaa 7450g! Jopa kirurgi yllättyi valtavasta kasvupyrähdyksestä. Hänen piti oikein tarkistaa papereista, että paljon se paino oikein oli silloin viimeksi kun olimme osastolla. Totta tosiaan, kolmessa viikossa painoa on tullut melkein kilon verran. Mutta se on vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä ainakaan mistään tukoksesta ei tällä kertaa ole mitään viitteitä.

Kirurgi oli myös erittäin tyytyväinen siihen, että Elias on kakannut vaippaan jo useaan kertaan. Kirurgi kertoi, että se on erinomainen merkki, joten voimme tämän perusteella olettaa että loppupätkä paksusuolesta on toimiva. Muutenkin Elias oli erittäin virkeä ja leikkaushaavat ovat parantuneet hienosti, joten mitään syytä avanteen sulkemisen pidentämiseen ei ole. Näin ollen heti tammikuussa on tiedossa sulkuleikkaus. Kysyin tietysti, että miten leikkaus ja sairaalajakso käytännössä tällä kertaa etenee.. Kirurgi kertoi, että meille tulee lähipäivinä sairaalasta kirje, jossa ilmoitetaan leikkauksen tarkka päivämäärä. Saavumme kirjeessä mainittuna päivänä sairaalaan, jolloin ensin tehdään varjoainekuvaukset vielä ja nesteytetään Elias kunnolla leikkausta varten. Ennen leikkaustahan ei koskaan saa syödä, joten osan vuorokaudesta Elias tulee olemaan taas pelkästään tipan varassa. Jos varjoainekuvaukset eivät tuo mitään uusia yllätyksiä esille niin seuraavana päivänä teräsmies taas leikataan. Operaation ei käsittääkseni pitäisi olla kovin suuri. Ei ainakaan niin mittava kuin paksusuolen poisto. Leikkauksen jälkeen taas ollaan päivän / pari teholla ja osastolle siirrytään kun hengityskoneesta ja kovista kipulääkityksistä päästään eroon. Ja osastolla ollaan taas niin kauan kuin Eliaksen masu sitä vaatii. Aloitamme TAAS jälleen, kolmannen kerran alusta... Eli odotetaan että kakka tulee, sitten voidaan taas aloittaa minimaalisilla ruokamäärillä ruokailut, jonka jälkeen niitä nostetaan suolen toiminnan ja voinnin mukaan ja kotiin päästään kun ruokamäärät ovat hyväksyttävällä tasolla. Arvioitu sairaalassa olo aika on noin viikosta kolmeen viikkoon, riippuen tietysti valtavasti siitä, miten asiat etenevät ja Elias toipuu.

Eli tämän takia olen nyt vahdannut joka aamu meidän postiluukkua ja pettynyt joka kerta kun sieltä tippuukin niitä helkutin joululahjamainoksia vain. :)Yksi kirje HUS:ilta oli tullut, mutta se tapahtui jo viime viikolla ja se oli kutsu neurologin konsultaatioon. Elias täyttää 1.1.2012 korjatultaan iältään puoli vuotta, joten konsultaatio on heti 5.1.2012.

Odotan tätä tulossa olevaa kirjettä kuin mitäkin suurempaa yllätyslahjaa.. Ja kyllähän se tavallaan onkin. Se saattaa olla meidän perheelle suurempikin lahja kuin mitä me edes osaamme kuvitella!!! Päivämäärä, joka kirjeessä on, saattaa olla meidän jokaisen perheenjäsenen käännekohta tässä elämässä?!?! Ja nyt mua taas alkoi jännittää!!! Voi kunpa huominen posteljooni mies toisi sen kirjeen meille!!



Innokkaasti odotamme kirjettä!!



Paisumista havaittavissa

Katsokaas nyt tuota reittä. Siellähän näkyy olevan yksi ihka aito ja oikea makkara!!!! :) Voi näitä elämän pieniä iloja. Kyllä on äiti niiiiin ylpeä tuosta saavutuksesta!

Me kävimme tänään ylimääräisessä punnituksessa neuvolassa, koska kirurgi soitti maanantaina ja pyysi käymään tarkistuttamassa paino. Tänään pojalla painoa 7170g ja pituutta 65 cm. Ilahduin seitsemän kilon rikkomisesta niin valtavasti, että minun oli pakko tulla se tänne kertomaan: :)

Natrium arvot eivät ilmeisesti ole vieläkään ihan täysin toivotulla tasolla, mutta kirurgi oli sitä mieltä, että niin kauan kuin paino nousee, niin mitään ei ole tarvetta asialle tehdä. Maanantaina 12. päivä meillä on joka tapauksessa kirurgin kontrolli.

Pienen pieni pelkoni taas vähän muistuttelee minua tuon painon nousunkin suhteen.. Ettei vaan olisi taas tukos tulossa?! Sillä viimeksikin kun painoa nousi paljon lyhyessä ajassa, oli kyse tukoksesta. Mutta olen silti päättänyt uskoa, että kyse on vaan aidosta, puhtaas kasvusta. Elias on syönyt nyt toista päivää huonosti, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että hän tankkasi edellisen ja tämän alkuviikon erittäin hyvin. :)

Eipä mulla muuta, halusin vain jakaa tämän pienen iloni lukijoiden kanssa!