Olen useampana iltana jo selannut ja järjestänyt koneellani Eliaksen vanhoja kuvia. Tarkoituksena kasata ensimmäisestä vuodesta jonkunnäköinen kuvakirja. Huh, mikä lie mielenhäiriö tämäkin projekti, ei oo nimittäin mikään helppo homma. Kuvia on satoja ellei jo toista tuhattakin. Mutta kun kerta projektin aloitin, niin en kesken sitä voi periaatteestakaan jättää...
Mutta tämä kuvakirja ei nyt siis ole pääasia tässä kirjoituksessani. Löysin muutaman kuvan, joka kuvastaa hyvin, kuinka tuo meidän ruipelo on vaan kasvanut kaikista leikkauksista ja sairasteluista huolimatta. Vaikka ruokailujen kanssa on ollut hyvin paljon ongelmia, niin kyllä tuo poika vaan jostain sitä kasvun voimaa on saanut. :)
 |
| Kotiutumispäivä, Elias 1 kk |
 |
| Elias 2 kk |
 |
| Elias 7 kk :D |
Nauroin tuolle ensimmäiselle kuvalle ihan katketakseni. :) Pojalle piti pukea joku jättimäinen sairaalasta lainaksi saatu haalari, kun omaa ei vielä omistettu. Ensinnäkin hän näyttää joltain humanoidilta jo pelkästään tuon puvun takia, toiseksi tutti peittää puoli naamaa ja muutenkin poika hukkuu tonne turvakaukaloon. :) Mut jotenkin hänet oli sieltä sairaalasta vihdoinkin saatava pois ja muuta kaukaloa ei ollut.
Ja tuo viimeinen kuva pisti kans vähän hymähtelemään. :D Hyvin kaveri on näyttävästi syönyt. Posketkin meinaa pursua istuimen laidoilta yli.
Tsemppiä puolimaratonille jos sinne olet vielä menossa. Minäkin saatan tulla katsomon puolelle Vilinan kanssa.
VastaaPoistaNo voi vitsi, nyt harmittaa entistä enemmän etten nyt pääsekään juoksemaan sitä. :( Olin vielä keskiviikkonakin räkää täys, joten en uskalla lähteä vielä rasittaa itseäni. En halua mitään järkyttävää jälkitautia. Siirsin sen syyskuulle Tampereen juoksutapahtumaan.
Poista