Minua on huijattu

Eilinen ilta sai tosiaan ikävän päätöksen. Mieheni oksensi ja hänelle nousi kuume. Oli selvää, että oli se mikä tauti tahansa, niin sairaalaan hän ei nyt valitettavasti voi tulla. Minä pysyttelin kaukana hänestä (vaikka kyllähän se pöpö minuun tarttuu jos on tarttuakseen). Ajatus siitä, että kumpikaan meistä ei pääsisi Eliaksen luokse sairaalaan oli musertava. Tämän lisäksi ajatuksiani piinasi mielikuva siitä, että Elias alkaisi yöllä oksennella mutta ei pakkopaitansa (liivien) takia pääsisi kääntymään kyljelleen. Totta kai tiesin, että Elias on tarkan tarkkailun alla, mutta soitin silti varmuudeksi osastolle vielä. Kerroin, että mieheni ei voi hyvin, joten ei olisi mikään ihme jos Eliaksellakin olisi jokin pöpö myös.

Hyvin, mutta lyhyesti nukuttu yö teki tehtävänsä ja aamulla olo oli paljon pirteämpi. Saavuin sairaalaan muutaman minuutin yli kahdeksan. Elias availi juurikin silmiään yöunilta. Oli ihana huomata, että ehdin tulla ajoissa, ettei Eliaksen tarvinnut hätääntyä. :) Hän oli suht hyvänvoivan oloinen, hitusen valitteli oloaan, johtuen siitä, että oli edellisen kerran saanut särkylääkettä eilen viideltä iltapäivällä. Leikkaushaava tuotti siis hieman tuskaa, mutta muuten kaikki tuntui olevan ok. Tarkistin huonelistasta, miten Elias oli heräilly ja syönyt yön aikana. Rytmi oli tasan tarkkaan sama kuin kotonakin. Mainittakoon muuten tässä välissä myös, että Elias on nukahtanut sairaalassakin itsekseen petiin. Eli vaikka ympäristö on eri ja vaikka hän kipeäkin on niin unikoulun teho on täysin pettämätön!! :) Vaippoja oli jouduttu yöllä vaihtaa viisi kertaa, jokaisessa niissä oli samaa tumman vihreää liejua. Yöllä ei siis ollut tapahtunut mitään kummempia muutoksia voinnissa eikä hän onneksemme oksennellut.

Aamupalan hän sai yhdeksältä aamulla, 60 ml maitoa. Se ei aiheuttanut vatsan väänteitä, vihreää liejua tuli taas. Hetki ruokailun jälkeen oli lääkäreiden kierto. Kirurgi antoi luvan nostaa ruoka-annoksia täysiin annoksiin, vaikka virallista kakkaa ei ollutkaan tullut. Eliaksen vatsa oli kuitenkin hyvin pehmeä eikä hän aristellut sitä millään tavalla. Leikkaushaavakin oli kirurgin mielestä hyvännäköinen vaikkakin se erittää edelleen vähän. Hänen mielestään Elias pitäisi saada kotiutettua mahdollisimman nopeasti ettei häneen vaan iskisi norovirus.

Kello 10.30.

En voinut ottaa vaipasta kuvaa, mutta minä ikuistin sen ilmeen

Silloin se tuli!! Kello 10.30 vaihdoin vaipan, jonka sisältö oli erilaista. Kävin pyytämässä hoitajan paikalle, jotta hän voisi vahvistaa analyysini. Ja totta tosiaan, hän vahvisti että se oli Eliaksen ensimmäinen virallinen maitokakka!!!! Iloitsimme asiasta hoitajan kanssa yhdessä. :) Elias ei ymmärtänyt kyllä tilannetta yhtään. Katsoi epäuskoisena meitä kumpaakin, että onkohan noi ihan sekaisin?!?! Minua harmitti, ettei mieheni päässyt todistamaan tätä hetkeä, mutta ei se siltikään vähentänyt sitä ilon määrää. :)

Tämä tuntui siltä, kuin elämässäni olisi tapahtunut jokin isompikin käännekohta. (Pienestä se näköjään minunkin elämä muuttuu). Sen nyytin lisäksi iloitsin myös siitä, että sen nyytin tekeminen ei tuntunut Eliaksesta lainkaan pahalta. Se tuli hyvin helposti eikä ennen sitä tarvinnut itkeä vatsakivuista. Minähän kun muistan vain sen ajan kun kakan tekeminen oli työläämpääkin työläämpi juttu Eliakselle. Ja nyt se vaan tuli eikä siihen liittynyt minkäänlaista draamaa eikä kipua. Se nyytti vaan tulla tupsahti siihen ihan kuin sitä olisi tehnyt päivittäin ja useasti. Voisin nyt hehkuttaa tätä juttua varmasti loputtomiin, mutta säästän teidät siltä kurjuudelta. :)

Kakan jälkeen vietimme Eliaksen kanssa aikaa kuin tuiki tavallisen arkipäivänämme. Eliasta ei vaivannut masu, ruokaa hän sai kahdeltatoista jo 70 ml. Tämä toki kirpaisi häntä vähän, mutta hän rauhoittui siitä aika pian. Ruokamääriä nostettiin joka ruokailulla. Loppujen lopuksi pääsimme tänään 100 milliin. Se tuntui olevan Eliakselle jo ihan tyydyttävä määrä vaikka lisää olisi varmasti mennyt. Päiväunet Elias nukkui tasan tarkkaan samalla rytmillä kuin kotonakin. Kävi nukkumaankin samalla tavalla kuin kotona. Valitti samoja asioita, mitä kotonakin eli välillä väsyä ja välillä tylsistymistä. Sängyssä kun ei ihan hirveästi päässyt liikkumaan ja lelujenkin määrä oli rajallinen. Vain kerran Elias itki päivän aikana kipua ja se oli vasta tuossa illalla seitsemältä. Pyysin siihen Panadol supon, joten sitäkään kipua ei tarvinnut kauaa valitella.

Kolmelta Elias pääsi tipastakin eroon. Verenkuva oli hyvä, lisänesteytystä ei enää tarvittu. Pyysin lastenlääkäriltä vielä erikseen, että Eliaksen tulehdusarvot (CRP) katsottaisiin verikokeista. Koska olin tosiaan hieman huolissani siitä haavasta ja eilisen lämmön nousun vuoksi. Lastenlääkäri oli kanssani ihan samaa mieltä, haava oli pikkuisen erikoisen näköinen. CRP arvot olivat kuitenkin kunnossa, joten ilmeisesti mitään tulehduksia ei ole veressä!!

Mä oon ollut tänään sairaalassa kolmetoista tuntia putkeen. Olo on toki sen mukainen (en istunut koko päivää huoneessa, kävin joka kerta jaloittelemassa kun Elias nukkui päiväunia). En olisi ikinä uskonut että voisin sanoa näin, mutta minulla oli ihan super tylsä päivä tänään. Enkä tarkoita tällä, että se olisi ollut jotenkin ikävä tai paha tai että Eliaksen kanssa olisi tylsää vaan tarkoitan tylsällä sitä, että olisin voinut viettää päivän paikassa, jossa sekä minulla että Eliakselle olisi ollut enemmän tekemistä. Poika on NIIIIIN hyvinvoivan oloinen, että minä en käsitä koko tilannetta. Sain vaihtaa tänään monen monta kakkavaippaa ja se tuntui täysin luonnolliselta. Ihan kuin olisin tehnyt sitä koko ajan, ihan kuin mitään suolisto-ongelmia olisi koskaan ollutkaan tai ihan kuin mitään leikkaustakaan olisi koskaan ollutkaan. Minulla on täysin epätodellinen olo. Kuukausi sitten sairastettu influenssakin aiheutti Eliakselle enemmän tuskaa kuin tämä leikkaus. Eikä sekään, toimenpidehän oli loppujen lopuksi pieni.. Mutta tuo toipuminen... Ei ollut mitään toipumista, koska ei tuo poika oo näköjään koskaan ollutkaan kipeä. :) Ainokainen merkki suolisto-ongelmista on tällä hetkellä se, että Eliaksen kakka on erittäin löysää, mutta se oli meille tiedossa. Nestehän imeytyy paksusuolessa ja koska suurin osa paksusuolesta on poistettu, niin neste ei luonnollisestikaan imeydy reitillä. Tämä tilanne tasoittuu kyllä ajan myötä. Ja toinen erikoispiirre tässä kakkatoimituksessamme on se, että joka vaipan vaihdon yhteydessä meidän tulee rasvata Eliaksen peppu hyvin paksulla rasvalla, jota tulee myöskin levittää niin paksusti, ettei ihoa edes näy. Tämä taasen johtuu siitä, että se reitti on ollut aika vähäisessä käytössä viime kuukausina ja ärtyy erittäin helposti nyt kun sille tulee rasitusta useasti päivässä. Tänään ainakin vaipan sai vaihtaa joka ikisen ruokailun jälkeen.

Näin ollen siis. Parhaimmassa tapauksessa me päästään jo huomenna kotiin! Jos ei nyt yön aikana tapahdu mitään ihmeellistä ja huomisissa verikokeissa ei ilmene mitään uuttaa, niin olen melko toiveikas kotiutumisen suhteen. Tietysti hoitaja muistutti, että Eliasta ei kotiuteta jos isä on kotona kipeä. Mutta kun ei ole. Tänään mieheni on voinut taas todella hyvin. Hoitajan mielestä yksi kokonainen oireeton päivä riittää. Muutenkin epäilen suuresti, että kyse olisi ollut norosta.

"Hiljaa hyvä tulee" tai "maltti on valttia" ei todellakaan taida päteä meidän poikaan. Vauhti ja vaaralliset tilanteet ja kiire joka asiassa ja joka paikkaan on näköjään enemmän omiaan hänelle. Mulla on edelleen todella hämmentynyt fiilis tästä kaikesta.

Ja lopuksi tänäänKIN räpsittyjä kuvia. ;)

Aamulla. Masulla oleskelu ei sattunut yhtään.

Myös istuminen tuntui hyvältä

Ja koska äidillä oli tylsää, niin järjestin äiti-poika kuvaukset. :) Huom! Emme oikeasti ole sinisiä, tämä johtuu taustavalaistuksesta. ;)

"Äiti"

"Minä tykkään sinusta!"

"Minä tykkään sinusta tooosi paljon!!"

Ja lopuksi sain vielä vahingossa tallennettua tällaisenkin pätkän. Tämä oli tosiaan silkka vahinko. Luulin ottavani kuvan, mutta siitä tulikin videopätkä.