Ensimmäinen oppitunti: ihan vain katsella
sinua. Mistä tuollaisia ihmeitä tulee?
Toinen oppitunti: Mistä tämä kaikki on
peräisin? Mihin olemme matkalla?
Sinä tiedät monta asiaa paremmin kuin me.
Kun nukahdat syliinja heräät hyväntuulisesti
hyristen, opimme yksinkertaista luottamusta.
Ei koko ajan tarvitse olla huolissaan.
Tärkeitä asioita on lopulta vähän eikä niitä
ole syytä kurotella liian kaukaa.
Sanovat, ettei mikään ole enää pyhää. Se ei
ole kyllä totta. Sinua katsellessa katselemme
toiseen maailmaan. Ihmettelemme elämän yhtä
aikaa haurasta ja vimmaista voimaa.
(teksti: Kaisa Raittila)
Tulin vain kertomaan, että kotona vietetty viikonloppu on mennyt todella hyvin. Mieheni epäilee, että meidän poika on vaihdettu sairaalassa. Olemme saaneet tilallen vielä entistäkin iloisemman ja tyytyväisemmän lapsen. Ihmeelliset turhanpäiväiset kitivät ovat kadonneet (ilmeisesti avannelaatasta johtuneet). Emme edes tienneet, että vauvat voivat olla noin hyväntuulisia. En tietenkään, koska en tiedä, minkälaista on olla terveen vauvan kanssa. Olemme tottuneet ainaiseen kitinään, vaikka Elias hymyileekin paljon. Olemme tottuneet jokapäiväisiin itkuihin, mistä emme olleet täysin varmoja, mistä ne johtuvat. Eliaksen itku on ollut meille arkipäivää, olemme osanneet iloita lähinnä siitä, että Elias on itkenyt viime kuukausina vähän vähemmän kuin elämänsä ensimmäisinä. Jos elämämme olisi ollut Eliaksen syntymästä asti tällaista kuin tänä viikonloppuna, niin olisimmeko jo parhaimmassa tapauksessa toivomassa Eliakselle sisarta / veljeä?!? Jos joku olisi kysynyt minulta vielä viikko sitten "pikku kakkosesta", niin olisin vastannut "EI IKINÄ ENÄÄ!". Niin rankkaa tämä on ollut. Mutta tänään kysyin mieheltäni aamupäivällä täysin spontaanisti: "Tehdäänkö rakas joskus vielä lisää vauvoja?"
Aihe ei ole meille vielä kovinkaan ajankohtainen, minulla on vielä liian paljon käsiteltäviä asioia sen suhteen. Minulle jäi myös raskaudestani monet asiat piinaamaan mieltäni. Mutta pointtina olikin, että huomasin itsessäni/ajattelutavassani muutoksen. Jokin on muuttunut. Ja se tuntuu hyvältä.
 |
| Ei kyllä pojasta uskois, että hän on ollut leikkauksessa vielä tällä viikolla |
Voi miten kiva kuulla että kaikki on mennyt hienosti :) Hymy nousi huulille kun on lukenut näin mahtavia uutisia täältä :)
VastaaPoistaMinäkin hymyilen täällä sinun kommentille! Kiitos mama90. :)
PoistaHienoa! Meillä ainakin tuo muutos oli pysyvä. Varmasti myös teillä. Nyt kun ei oo turhia reikiä mahassa, niin lapsi pääsee näyttämään oman luonteensa ja temperamenttinsa kipujen ja vaivojen alta. Se on hienoa ihan jokaiselle osapuolelle!
VastaaPoistaNiinpä.. Toisaalta jos ajattelis omalle kohdalle. Kyllä varmasti ottais päähän jos mahassa olis koko ajan reikä ja ylimääräinen härpäke siinä kiinni. Onneksi sitä reikää ei enää ole teillä eikä meillä!!! :)
PoistaIhania uutisia! Tästä on hienoa jatkaa kohti kevättä ja kesää, lämpöä ja valoa, toisenlaista arkea ja juhlaa, helpotusta ja iloa!
VastaaPoistaAvain sanat: kevät, kesä, lämpö, valo ja juhla!!! Ihanaa, tulevaisuus alkaa vihdoinkin näyttää valoisammalta. :)
PoistaVoi kun mukavaa :) ja ihanaa että kaikki on myös saanut sinussa uusia haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia nostamaan päätä. Mutta kaikki aikanaan. Aurinkoisia päiviä sinne lisää!
VastaaPoistaJuuri näin. Kaikki aikanaan. Hiljaa hyvä tulee. :)
PoistaOlen blogianne seurannut hiljaa sivummalta, mutta nyt on pakko täältä takavasemmaltakin kommentoida.
VastaaPoistaOlen todella onnellinen puolestanne, kun kaikki on mennyt nyt niin hienosti!
Monet itkut on tullut täällä ruudunkin takana itkettyä, milloin surusta ja pettymyksestä, milloin taas ilosta.
Toivon todella, että taistelunne on nyt taisteltu ja pääsette jatkamaan elämäänne ilman pelkoa ja huolta huomisesta.
Peukut pystyssä kohti kevätaurinkoa! :)
Ihana, että jätit kommentin. Minä niin kovasti pidän teidän lukijoiden viesteistä. :) Ja kiitos Tiia! Sitä samaa toivotaan täällä kovasti myös. Päivä kerrallaan mennään etiäpäin ja toivotaan, että tästä alkaa meidän tasaisen valoisa arki. :)
Poista