Voi masu masu

Nyt se on todistettavasti niin, että ilman Levolacia emme pärjää. Kuten maanantaina kirjoitin, masu alkoi toimia silloin paremmin. Ja toimi aina eiliseen iltaa asti. Ajattelin sitten eilen aamulla, että jospa Levolacia ei annettaisiinkaan enää, koska maha tuntui olevan kondiksessa. Ei olisi kannattanut jättää yhtä päivää välistä. Illalla nimittäin maha oli taas kovalla. Aamullakaan ei ollut vaipassa mitään, joka oli ihan selkeä merkki taas ongelmasta. Päätin tällä kertaa tarttua puhelimeen ja soittaa osastolle. Halusin varmistaa, että voivatko tällaiset ongelmat kuulua asiaan ja samalla konsultoida jonkun kanssa, että mitähän tässä tilanteessa olisi paras tehdä.

Juttelin puhelimessa hoitajan kanssa, joka on ollut hoitamassa Eliasta useasti. Hän tuntee tapauksemme erittäin hyvin. Kerroin, minkälainen viikko meillä on ollut ja että elelemme nyt Levolacin turvin. Joka ei tosin poista kokonaan Eliaksen ongelmaa, mutta pehmittää masua selvästi. Hoitaja konsultoi vielä jonkun toisen kanssa ja tuli siihen tulokseen, että Levolacin voimalla jatketaan ainakin huomiseen. Huomenna aamulla asia otetaan sitten esille meidän hoitavalle lääkärille. Sovimme, että soittelen taas huomenna uudestaan osastolle ja katsotaan, mitä kirurgimme on mieltä tästä asiasta. Hoitaja kuitenkin muistutti, että aika herkästi saamme mennä päivystykseen jos Eliaksen yleisvointi muuttuu. Tällä hetkellä hän on pääosin ihan pirteä ja iloinen. Ruokakin maistuu hyvin.

Itsestäni tuntuu, jotenkin hassulta koko ummetusjuttu. Meitä kun varoiteltiin lähinnä löysästä vatsasta. Mutta odottelen kärsivällisesti huomista kirurgin mielipidettä asiasta. Luulen itse, että kirurgi neuvoo meitä jatkamaan Levolacin antamista ja tilanteen seuraamista. Ehkä mahdollisesti tulevaa kontrollia aikaistetaan. Alustavasti sovimme, että kontrolli olisi kotiutumisesta parin kuukauden päästä, mutta ehkä sitä aikaistetaan kuukaudella. Jotenkin luulen myös, että tämä ummetusasia on nyt tullut meille jäädäkseen. Tai, että kyse on vähän pidemmästä projektista, joka häipyy sitten aikanaan kun Elias kasvaa ja suolisto kehittyy?! Tai ehkä toivon niin, sillä se olisi parempi vaihtoehto kuin se, että mahassa olisi kehittymässä taas jotain vakavaa. Ehkä meidän olisi syytä tavata taas ravitsemusterapeutti? Ehkä hän osaisi antaa meille jotain vinkkejä ravinnon puolesta, esim. mitä ei missään nimessä kannata syöttää ja mikä saattaisi taas olla ummetusvaivaiselle sopivampaa pöperöä. Noh, sitä voin kysyä sitten kun seuraavan kerran asioin hoitavan kirurgin kanssa. 

Itse olen ollut ihan superväsynyt viimeiset pari viikkoa. Aluksi luulin, että se johtui pitkistä päivistä sairaalassa ja siitä stressaamisesta, mutta koska järkyttävä väsymys jatkuu edelleen, niin en enää pistäisi sitä sulku leikkauksen piikkiin. Väsyttää niin kovasti, että ajatus tuskin välillä kulkee. Mikään ei oikein meinaa kiinnostaa ja asioihin on välillä vaikea tarttua. Olen myös huomannut olevani todella usein erittäin kalpea ja välillä väsymys on niin raju, että tulee fyysisesti huono olo. Välillä täytyy oikein pysähtyä hengittelemään syvään. Verensokerikin tuntuu ajoittain laskevan hireän nopeasti, mikä ei tunnu minulle lainkaan normaalilta. En ole aikoihin ollut kyllä näin nuutunut. Viimeksi silloin kun Elias vielä valvotti paljon, mutta tällä kertaa väsymys ei johdu enää siitä. Joten päätin käydä ihan lääkärissä asti. Käyn todella harvoin itse lääkärissä. On ollut varmasti vuosia kun en ole asioinut sellaisen luona kertaakaan. Raskauden aikana tuli vähän useammin tietysti vierailtua terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla. Tuskin tässä mun väsymyksessä mitään vakavaa on, luultavasti vain anemiasta kyse.. Mutta kävinpä nyt kuitenkin jättämässä varmuudeksi verikokeet kirpirauhasen arvojakin varten. Verikokeiden tulokset selviävät minulle vasta ensi tiistaina.

Mutta tällaista tällä erää. Huomanna taas olemme ehkä hitusen viisaampia näiden masuasioiden suhteen. Ja lopuksi muutama kuva hetkestä, kun Eliasta ottaa pannuun! :) Tulee aina luonnollisesti lisättyä tänne iloisia kuvia Eliaksesta, mutta vastapainoksi lisään hieman "surullisia" mutta hellyyttäviä kuvia.

Kun kaikki ei mee kuten haluaisi