Neuvolapäivä

Kävimme neuvolassa tänään, tämä oli suunnitelmien mukainen 10 kuukauden käynti (huomenna Elias täyttää 10 kk, korjattuikä n. 8,5 kk). Neuvolakäynnit on meille lähinnä punnituskäynteja. Neuvolatäti ei yleensä osaa eikä ehkä saakaan antaa meille neuvoja masu asioissa. Joten tänäänkin käytiin lähinnä vain kääntymässä siellä. Terkkarin muistiinpanotkin oli aika lyhyet: "Hienosti kasvaa! Toipumassa avanteen sulkuleikkauksesta. Juttelee, konttaa. Hieno pieni mies."

Kasvulukemat olivat tänään kyllä tosiaankin erittäin positiiviset. Painoa 8870 g ja pituutta 72 cm, pipo on 47 cm. Pituuskasvu on ollut tässä kuussa selkeästi hieman rauhallisempaa, mutta sijoittuu edelleen - 1 käyrälle (8 kk kohdalla oli muistaakseni -0,5 käyrällä), tästä syystä myös suhteellinen paino näytti paremmalta kuin aikoihin ja sijoittuu nyt käyrälle -4. Kaksi kuukautta sitten suhteellinen paino liiteli -11 käyrällä. :) Kuten aiemmin kirjoitinkin jossain tekstissäni, painosta en juurikaan ole enää huolissani. Hyvin tuntuu painoa tulevan ja aika sopusuhtaiselta pojalta tuo Elias vaikuttaa. Pää on iso, mutta se ei menoa haittaa. :)

Terkkari mainitsi muistiinpanoissa tuon toipumisen avanteen sulkuleikkauksesta. Tämä johtunee varmaan siitä, että keskustelimme tovin Eliaksen nykyisestä tilanteesta mahan suhteen. Edelleen mahan toiminta on hyvin arvauksellinen. Välillä kovalla ja hetken päästä saattaa ollakin löysällä. Ihanteellista Levolacin annosta etsitään vieläkin. Ulosteen määrä on vähentynyt dramaattisesti reilun viikon sisällä. Onko se hyvä vai houno asia, sitä en tiedä vielä. Aika sen meille näyttää. Edelleen seuraillaan tarkkana koko kokonaisuutta ja soitetaan uudestaan osastolle tarvittaessa. Muuten Elias on ollut ihan pirteä ja touhukas. Ehkä hieman kitinät lisääntyneet viime viikon aikana. Ruokahalu on selkeästi laskusuunnassa. Toissapäivänä otin taas ruokapäiväkirjan käyttöön, ettei tarvii koko ajan muistella, mitä hän ja moneltakin söi. Ainakin toistaiseksi ruokamäärät ovat olleet kuitenkin ihan hyväksyttäviä. Tänään tosin ensimmäinen kiinteä ruoka kelpasi herralle vasta puoli neljältä iltapäivällä. Korvattiin sitten aamupuuro ja lounas maidolla. Se kun vielä ainakin toistaiseksi maistuu ihan hyvin. Katsotaan sitten päivän päätteeksi, että paljon Elias ehtii loppujen lopuksi tänään syödä. 1000 ml kun tulee vuorokaudessa täyteen (oli se sitten maitoa tai maito+soseita) niin voidaan olla tyytyväisiä. Ruoan suhteen meillä on kyllä hyviäkin uutisia. Muutama päivä sitten kokeilin antaa Eliakselle taas vähän kökkäreisempää ruokaa. Se meni hyvin. Ei kakomisia, ei tukehtumiskohtauksia eikä oksennusta ruoan päälle. Mitään kokonaisia herneitä ei hänelle tietenkään voi vielä antaa, mutta esim. haarukalla muussatut palat menevät jo. :) Tämä oli erittäin kiva edistysaskel.

Uskalsimme kokeilla mutustella vähän
ruisleipääkin



Se meni aika pitkälle tosi hyvin, kunnes leipä
meni kuolasta liian pehmeäksi ja siitä alkoi irrota
liian isoja paljon. Oksennukseenhan sekin päättyi.

Ruokaan liittyen vielä.... Saatiin neuvolasta vinkki, että 10-kuisena saa jo ruveta maistelee hapanmaitotuotteita. Eli piimää, maustamatonta jogurttia ja rahkaa voi ottaa varovaisesti ruokavalioon mukaan.

Motorisesta kehityksestä keskusteltiin neuvolassa tietysti myös. Terkkari ei itse testannut Eliakselta mitään taitoja vaan käytiin suullisesti taidot läpi. Rukseja sai laittaa jo aika moneen kohtaan. Elias tosiaan istuu jo tukevasti ja kontaa hienosti. Sen jo tiesimmekin. Tässä kuussa uusina taitoina on tullut ehdottomasti ykkösjuttuna seisomaan nouseminen tukea vasten. Sitä on nyt sitten tehty pari viikkoa aivan tauotta. Nousee ihan kaikkea mahdollista vasten seisomaan, tekee sen jo hyvinkin varmasti ja ripeästi. Viimeisen viikon verran Elias on jo kävellytkin ihan itse tukea vasten. On poika tyytyväinen kun olohuoneessa on tuplapitkä tv-taso. Sitä ehtii sahata edestakaisin aikas monta kertaa päivässä. Kävelemme monesti myös Eliaksen kanssa niin, että hän pitää ainoastaan minun sormista kiinni ja kävelee käytännössä ihan itse. On ottanut myös muutaman askeleen niin, että pitää minua ainoastaan toisesta kädestä kiinni. Monesti tämä versio kuitenkin päättyy balleriinoille tyypilliseen piruettiin, jolloin poika menettää tasapainonsa ja jää pyörimään kädensä varassa ympäri.

Myös näköjään pöydän alla löytyy tuki, jota
vasten voi nousta seisomaan

Tosin nykyisin taito on jo niin harjaantunutta, että
riittää pelkkä seinäkin nousemiseen

Uusien taitojen oppiminen on hieno asia, siitä ei voi kiistellä. Mutta on näistä tullut vähän harmiakin. Ensinnäkin se, että Eliaksen pää kolisee päivittäin. Ehkä kuitenkin viime päivinä vähän vähemmän kuin ensimmäisinä harjoittelupäivinä. Ja toiseksi nukahtamisen kanssa ollaan otettu jonkun verran takapakkia. Nukahtaminen kun on vaikeaa jos on koko ajan pystyasennossa. Sitä sitten huudetaan pinnasängyssä ymmärtämättä, että laskeutuminenkin on keksitty ja että makaamaan voi käydä jos kerta väsyttää. Mutta ei, toinen vaan seisoo, käyt laskemassa hänet selälleen niin hän nousee uudestaan (luultavasti hän seisoo jo siellä ennen kuin ehdit edes poistua toiseen huoneeseen). Joten lähes poikkeuksetta nukahtaminen on tapahtunut nyt niin, että jompi kumpi meistä (minä tai mies) silittelee pojan uneen tai sitten seisoo muuten vaan huoneessa varmistamassa, ettei hän nouse ylös. Pahimmillaan nukahtaminen on vienyt jopa puoli tuntia, mutta yleensä selviämme 10 minuutissa. Yöllä taidot ei onneksi häiritse. On ollut öitä kun Elias ei ole herännyt kertaakaan syömään, mutta yleensä herää vielä kerran yössä, aamuyöstä. Jos on oikein levoton yö niin saattaa herätä kahdesti. Leikkauksen jälkeen Elias tosin aikaisti hieman aamulla heräämistä, joten nykyisin yöunilta herätäänkin jo seitsemältä tai jopa puoli seitsemältä. Aamuvirkku hän oli silloinkin kun avannetta ei vielä ollut.

Motorisen kehityksen lisäksi taitaa siellä Eliaksen isossa päässä kehittyä jokin muukin osa-alue aivoista. Ymmärrystä on nimittäin tullut huikean paljon mielestäni viime kuukauden aikana. Ensinnäkin sairaalassa opimme leikkimään piiloleikkiä peiton avustuksella. Mikä tuntuu aivan huikean isolta jutulta!! :) Lisäksi Elias oppi heiluttamaan vieraille kädellään "Hei hei" heilutukset. Heiluttaminen on tosin vielä vähän fiiliksestä kiinni. Isälle heilutetaan aina kun hän lähtee töihin, mutta muille vieraille ei aina viitsitä. Äidille Elias ei jostain syystä osaa heiluttaa. Näiden taitojen lisäksi Elias on selvästi alkanut ymmärtää useammankin eri sanan merkityksen. Esimerkiksi hän ymmärtää jo "Tule tänne" -käskyn, ymmärtää kuka on Elias, äiti tai isä, ymmärtää kun sanon että "nyt syödään" ja muutamia muitakin sanoja / lauseita. Itse ei juurikaan muuta osaa sanoa kuin äi-te/äi-ty tai ä-ti ja he-he (eli hei hei). Muutamia kertoja on vahingossa katsonut isäänsä ja sanonut i-i. Myös itsestään hän on monesti käyttänyt nimikettä "ee", tosin tiedä näistä sitten, että kuinka paljon hän tiedostaa sanovansa mitäkin. Nämä tavuyhdistelmät ovat vain osuneet useasti putkeen oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja on varmaan tuo Eliaksen mieltymys musiikkiin. Meillä kuunnellaan paljon musiikkia. Minulle musiikki on erittäin tärkeää (sen kuunteleminen siis) ja näinpä meidän elämässä ei ole päivääkään etteikö musiikkia olisi kuunneltu. Varmaan aika pitkälti siitä syystä myös Elias on tykännyt musiikista kovasti. Tanssi muuvit hänellä oli hallussa jo kauan ennen kuin hän oppi edes konttamaan ja viime kuukauden sisällä hän on lisännyt Travoltan liikkeisiinsä myös laulun alkeet. :) Tai luulen, että hän yrittää laulaa, koska aina kun musiikki alkaa niin Elias aloittaa sellaisen monotonisen ölinän. Mikään kovin kummoinen Sinatra hän ei luonollisestikaan vielä ole, mutta on se vaan niin suloista kun toinen ihan tosissaan ölisee siinä soljuvan musiikin mukana. :)

Myös soittimet kiinnostavat häntä kovasti. "Vapiskaa
muskarit, täältä tullaan syksyllä!!"

Lukemista toki unohtamatta. Kirjoja luetaan edelleen ja kiinnostus näitä kohtaan kasvaa kuukausi kuukaudelta. :)

Susi ulvoo "Auuuu"

Tässähän sitä taas jo olikin asiaa... Kehitys ja kasvu on siis mallillaan. Pidetään nyt kuitenkin peukkuja pystyssä vielä, ettei siellä mahassa ole mitään ikävää kehittymässä ja ruoka alkaisi taas maistua. Tällä menolla/ruokahalulla me valitettavasti olemme kyllä aika pian taas päivystyksessä, varsinkin nyt kun toi masu on ollut niin arvaamaton. Mutta me jatkamme tilanteen seuraamista. :) Mukavaa viikon alkua kaikille!