Puhelu osastolle

Osastolle soitettu. Tänään minun puhelu yhdistettiin suoraan kirurgille. Kerroin taustat ja meidän kuulumiset kahdelta viimeiseltä viikolta. Kerroin, että ruokahalu tuntuu menevän päivä päivältä huonompaan suuntaan ja Elias on muuttunut kärttyiseksi. Mainitsin tietysti kipukohtauksista myös. Kirurgin mielestä ei ole kuitenkaan syytä huoleen. Jos vatsa toimii edes kerran päivässä tai edes joskus Levolacin voimalla, niin se riittää. Kipukohtaukset luultavasti johtuvat juurikin niistä ilmavaivoista. Kirurgi suositteli Movicol nimistä jauhetta tilanteisiin, jolloin minusta tuntuu, että jotain jää vatsaan pyörimään eikä kaikki tulekaan kakan mukana ulos. Tällaiset oireet voivat kuulemma olla tavanomaisia avanteen sulun jälkeen. Ja koska Elias ei oksentele, niin ei ole syytä epäillä mitään muuta. Eli toisin sanoen ystävämme Levolacilla taas mennään ja annostusta nostetaan aina tarpeen mukaan. Kontrolliaika pidetään samana.

Eilen olisin luultavasti ollut pettynyt tällaiseen puheluun, mutta tänään se oli helpompi "sulattaa", nimittäin eilen tapahtui jotain...

Elias heräsi iltapäivällä päiväuniltaan tosi itkuisena. Itku oli taas lohdutonta. Siinä vaiheessa ei enää maistunut kiinteä ruoka eikä myöskään maito. Hermoja kiristi selkeästi kaikilla. Tuollaisina hetkinä sitä tuntee itsensä niin pieneksi kun ei osaa toista auttaa eikä tiedä edes, mikä tarkalleen ottaen toisella on. Meillähän on vain epäilys, että kyse on mahasta. Tilanteen teki turhauttavaksi myös tieto siitä, että olimme juuri edeltävänä iltana käyneet päivystyksessä ja meidät passitettiin kotiin. Vähän samanlainen tilanne kun paksusuolen kuolion aikaan. Varmasti kummallakin (sekä minulla että miehelläni) pyöri sama ajatus illalla mielessä. On vaan ajan kysymys, mihin aikaan lähdemme takas lastenklinikalle. Ajatus siitäkin hermostuttaa aina jo itsessään.

Ruoka ei tosiaan Eliakselle maistunut, joten nostin hänet syöttötuolista pois ja annoin temmeltää lattialla. Ajattelin, jos kiukku johtuukin ruoan tuputtamisesta. Ehkä se ärsytti häntä. No ei johtunut. Sama itku ja kitinä jatkui lattialla. Jopa siinä vaiheessa kun kävimme Eliaksen kanssa vessassa hypistelemässä purkkeja ja purnukoita (joka on siis paikka, joka saa hänet jostain syystä kerta toisensa jälkeen onnelliseksi) ei auttanut itkuun. Eliaksen maha tuntui olevan tosi kova ja pingottunut, vaikkei hän mielestäni suoranaisesti aristellut mahaansa. Seuraavaksi päätimme antaa lääkettä. Ruiskut esiin ja Levolacit nassuun. Hirvittävän tappelun seurauksena, suorastaan väkipakolla pitäen poikaa käsistä, jaloista ja päästäkin vielä saimme lääkkeen annettua. Tämä hetki tuntui kamalalta. Siinä vaiheessa jo minulta valahti muutama kyynel silmästä. Sen verran kamalalta se kaikki alkoi minustakin tuntua. Toinen on kipeä ja itkee ja vanhemmat kiduttaa väkipakolla tunkemalla litkujakin suuhun. Siinä hetken aikaa mietin jo, että nenämahaletku oli sittenkin kiva kaveri.

Lääkkeen jälkeen Elias rauhoittui. Laitoimme hänet kylpyyn lillumaan, nauttimaan ja rentoutumaan. Kylvyn jälkeen ajattelimme taas kokeilla syöttää häntä. Tarjosimme puuroa. Ei, ei maistunut. Jotain oli keksittävä, jotta ruoka saataisiin alas. Mieheni sen hoksasi. Teletapit tietysti. Tiivi-Taavi, Hipsu, Laa-laa ja Pai telkkarin ruudulla sai Eliaksen luomoutumaan heihin ja söi huomaamattaa ison annoksen puuroa. Noin tunti puuron jälkeen ajattelimme kokeilla antaa vielä pikkuisen iltamaitoa. Se maistui onneksi, ainakin pieni määrä. Maitoa antaessani huomasin, että Elias alkoi ähistä ja puhista. Nyytin vääntö alkoi. Naama punaisena väänsi ja käänsi sitä ja olin ihan varma, että nyt tuli kunnon lasti. Harmikseni huomasin, että mitään ei ollut tullut. :( Kymmenen minuutin päästä alkoi sama puhina. Vääntö ja puskeminen ja ähinä ja puhina. Elias joutui tekemään selkeästi todella kovan työn, jännitti koko vartaloa, koko kroppa teki töitä päästä varpaisiin. Ja näinpä saatiin vaippaan aikaiseksi nyytti. Se oli iso nyytti. Pelottavan värinen. Aivan erilainen kuin koskaan aiemmin. Vahvasti puuromainen ja ihan tumman vihreää liejua (pahoittelut taas yksityiskohdista). Tiesin heti kun avasin vaipan, että nyt se tavara tuli ulos. Se, mikä on varmasti vaivannut Eliasta ainakin edeltävät pari päivää. Voi tietysti olla, että se on pakkautunut sinne pidemmänkin aikaa, enhän minä sitä oikeasti voi tietää. Mutta tärkeintä kuitenki oli, että se vihdoinkin tuli. Mainittakoon tässä välissä, että Eliaksella oli kyllä tullut aiemminkin päivällä kakka, ihan useampaankin kertaan. Mutta kuten epäilinkin, kaikki ei selkeästikään tullut mukana aiemmin vaan jotain jäi aina sinne massuun tukkeeksi.

Eliaksen olo muuttui silmissä, vaikka aika rauhallinen hän oli lääkken jälkeen. Eliakseen palasi taas se oma iloisuus ja asiat hymyilytti aivan eri tavalla. :) Kyllä siinä helpottui vanhemmatkin. Nukkumaan meno oli huomattavasti levollisempaa eilen kaikkien osalta. Yö meni muutenkin paljon rauhallisemmin kuin aiemmat. Elias heräsi taas vain kahdesti. Myös tänään hän on ollut huomattavasti pirteämpi ja hyväntuulisempi. Toivottavasti NYT se maha alkaisi toimia paremmin eikä varastoisi sinne enää mitään. Tämä on joka tapauksessa meille puolikas lottovoitto jo, sillä onhan se sen merkki, että kyllä se tavara sieltä ennen pitkään kuitenkin tulee ulos. Ei kyse ainakaan toistaiseksi ole mistään kunnon suolitukoksesta tai mistään muusta vastaavasta. 

Tänään oli muutenkin tosi kaunis kevätpäivä. Senpä kunniaksi suuntasimme päiväkahveille kaivopuiston Caruselliin ja palkistimme Eliaksen miehekkään kokoisella korvapuustilla. :)

Vitsi vitsinä. :) Korvapuusti oli kyllä tällä kertaa isännän. Mutta elävästi näen kyllä jo mielikuvia päivästä kun Elias ja isä mutustelee kilpaa tuollaista korvapuustia. Molemmilla posket pullollaan herkkua ja luultavasti kanelia ja sokeripaloja löytyy Eliaksen otsassta, nenästä ja paidan rinnuksiltakin. :)

Samalla reissulla kävin myös Venäjän suurlähetystössä hoitamassa vähän Eliaksen kansalaisuus asioita. Varsin mukava päivä oli tänään taas pitkästä aikaa. :) Ja Elias tuntuu edelleen olevan melko hyväntuulinen.

"Mä en kestä enää. En taaskaan saanut isän pullaa!!!
Jouduin taas tyytyy äitin vesipulloon. :("

"Kostoksi syön tuon pullon!"

"En katso teitä, kun en saa kerta pullaa"

Ja lopuksi kuva, jossa näkyy kerrankin
Eliaksen legot. :)