Bongasin erittäin hyvän jutun äitiydestä. Hyvän lähinnä sen takia, että tuollaisia täytyisi tasaisin välein lukea ja muistuttaa itseään, että kaikkea ei ole pakko tehdä itse ja maailma ei kaadu jos välillä myöntää olevansa väsynyt. Tässä itse juttu: Mistä on hyvät äidit tehty?
Viimeisen kymmenen kuukauden aikana tämäkin äiti on kärsinyt omantunnon tuskista monestakin eri syystä. Stressasin sitä, etten koskaan saanut poikaani oppimaan rinnalle, jouduimme antamaan korvikkeelle periksi. Omatuntoani kolkuttaa kun syötän lapselleni purkkiruokaa, koska en saa ruokia niin sileäksi itse, kuin mitä hän vaatisi. Tunnen itseni saamattomaksi päivinä kun en ole jaksanut lähteä talvipakkasilla ulkoilemaan, koska itseäni paleltaa tai koska olen vaan niin väsynyt että ulos lähteminen tuntuu ylipääsemättömän isolta vaivalta. Ja monesta muustakin asiasta... Onneksi luin tuon tekstin, sillä tärkeintähän kuitenkin on, että lapsellani on täysjärkinen äiti. Taas muistan ainakin tänään ja ehkä vielä huomennakin, että joskus saa olla itselleen myös armollinen!!
Tosi hyvä kirjoitus tuo, kiitos vinkistä! Jotenkin viime aikoina on tuntunut, että joka tuutista syydetään ohjeita (lue: käskyjä ja normeja) siihen, millainen hyvän äidin tulee olla ja mikä on _kaikille_ lapsille parhaaksi. Siis ihan kaikille. Jokaikiselle lapselle maailmassa. Kehitystasoon ja terveyteen katsomatta. :) Ja jos et normeihin istu, niin olet huono ja varsinkin laiska äiti.(Nimim. Hieman ärsyyntynytkö?).
VastaaPoistaOnneksi jotkut asiantuntijat ovat tuotakin mieltä.
Tsemppiä teidän arkeen, toivottavasti masuvaivat helpottaa ja toivottavasti sulla on välillä myös aikaa viettää vähän minä-itse-aikaa. :)
Tosi hyvä pointti Moon Mamma!! Samat "normit ja käskyt" ovat muka jokaikiselle lapselle juuri ne oikeat ja ainoat??? Entäs jos äitinä tunnet lapsesi parhaiten ja valitsetkin eri vaihtoehdon kuin mitä neuvolatäti tai naapurin äiti suosii? Loppujen lopuksi ajattelen, että se on äidin vahvuus, että valitsee omat normit ja käytännöt (olettaen tietysti, että ne on vilpittömästi lapsen parhaaksi valittu) ja pysyy näiden takana eikä lähde poukkoilee vain siksi, että neuvolatäti on eri mieltä. :)
PoistaOli muuten tosi hyvä juttu, kiitos kun jaoit sen. Mulle tulee myös usein huono omatunto, jos olemme sisällä koko päivän.. Jopa silloin kun vauva silti nukkuu parvekkeella päikkärit! Vaikka tiedän, ettei oikeasti olisi mitään syytä tuntea niin.. Pitäis vaan sanoa itselleen joskus ihan peilistä katsoen ja hymyillen, että mä oon maailman paras äiti lapselleni. :)
VastaaPoistaOle hyvä! :) Toivottavasti teillä vauva-arki on lähtenyt sujumaan ja muistetaan me äidit olla vaan armollisia itsellemme kun oikein kovasti väsyttää. :)
PoistaIhana kolumni :) Linkitin omaankin blogiini, koska tuossa tekstissä oli minusta niin hyvin tiivistetty se hyvän vanhemmuuden ydin :) Ihanaa välillä lukea kannustavaa ja positiivista tekstiä vanhemmuudesta, iänikuisten kasvatuskiistojen ym. sijaan.
VastaaPoistaJakoon vaan. :) Sen verran hyvä teksti se on minustakin. Harvinaisen kannustava nimenomaan ja korostaa tärkeitä asioita!
Poista