Päivystyksessä

..käyty tänään. Viime yönä se viimeinen niitti tuli täyteen. En tarkoita, että olisin saanut mitään raivareita vaan Eliaksen yölliset kipukohtaukset vahvisti minun tunnetta siitä, että siellä päivystyksessä täytyy kyllä käydä. Painitaan siis edelleen masuvaivojen kanssa ja päivä päivältä tilanne tuntuu menevän huonompaan suuntaan. Siitä on nyt aikalailla viikko kun viimeksi soitin osastolle ja kyselin meidän hoitavan kirurgin mielipidettä Eliaksen tilanteesta. Silloin sovimme, että Levolacilla jatketaan ja kontrolliin tullaan sitten parin kuukauden päästä. Tämän jälkeen aloimme etsiä Eliakselle sopivaa annostusta. Ensin annoimme 5 ml aamuisin Levolacia, se ei tuntunut vielä olevan täysin ihanteellinen. Nostimme sen 7,5 milliin. Se pisti taas mahan löysäksi. Sitten päätimme jakaa annostusta aamuun ja iltaan. Ja niin edelleen. Ihanteellista annostusta olemme siis etsineet koko viikon ajan eikä vieläkään oikein tiedetä, että onko nykyinen annostus ok vai ei, koska maha toimii niin erikoisella tavalla. Joskus tietty annos riittää ja toisena päivä se ei enää riitäkään.

Merkillisen suolistotoiminnan lisäksi Elias muuttuu päivä päivältä kärttyisemmäksi. En voisi sanoa häntä vielä itkuiseksi, mutta erittäin kärttyiseksi. Ei lainkaan samanlainen kuin leikkauksen jälkeen ensimmäisen viikon. Kärttyisyyden olen laittanut osaksi hampaiden piikkiin. Myös yöt ovat muuttuneet levottomaksi. Viime lauantaina Elias ei herännyt kertaakaan. Sitten parina päivänä heräsi kerran, sitten kaksi, kolme jne. Viime yönä Elias heräsi viidesti, joista kaksi kertaa hän itki selväsi kipua. Väänteli itseään kaarelle, paukutteli ja itki hysteerisesti. Ensimmäinen kipukohtaus tuli kahdelta yöllä. Mikään ei toista lohduttanut. Ei syli eikä maito. Siirsin pojan viereeni nukkumaan. Laitoin miehelleni viestin töihin, että nyt ei tunnu hyvältä. Poika on hysteerinen. Hänet täytyy varmaan viedä huomenna näytille Lastenklinikalle.

Sinne sitten myös mentiin. Käynnin lopputulos oli sikäli postiivinen, että mitään vakavaa ei ainakaan tullut ilmi. Suolitukoksesta tuskin on kyse, sillä kakka tulee Levolacin ansiosta eikä Elias oksentele. Kärttyisyys ja masuvaivat ovat toki inhottavia, mutta mitään ei ole oikein nyt tehtävissä. Syy eilisiin kipuihin johtuu luultavasti siitä, että Levolac voi aiheuttaa ilmavaivoja. Päivystävä lastenlääkäri tiedusteli päivystävältä kirurgilta, että olisiko lääke syytä vaihtaa johonkin toiseen. Kirurgi oli sitä mieltä, että ei lähdetä nyt vaihtamaan lääkettä, koska hoitava kirurgimme on suositellut meille kyseistä lääkettä Eliaksen syntymästä asti. Lisäksi meille selvisi, että Levolac on sellainen, johon suolisto yleensä tottuu. Tästä syystä tulemme väkisinkin siihen tilanteeseen, että annostusta tulee nostaa jatkuvasti. Taukoja emme voi pitää lääkkeestä, sillä maha menee aivan välittömästi ummetukselle. Se tapahtuu oikeasti aivan yllättävän nopeasti. Jos esim. iltalääkkeen jättää antamatta niin aamulla maha ei enää toimi ja Elias muuttuu itkuiseksi.

Minua huolestutti jostain syystä Eliaksen painon nousu. Hän kerää painoa aivan hirvittävän määrän koko ajan. Jotenkin minusta tuntuu, että osa tavarasta jää siltikin pyörimään hänen mahaansa. Mutta tämä on minun henkilökohtainen mielipide ja epäily, lääkäri ei kiinnittänyt lainkaan huomiota tähän seikkaan. Viiden päivän sisällä Elias on taas kerryttänyt lähes 200g painoa. Se on huikea määrä hänelle.

Ruoan kanssa ollaan saatu tapella viime päivinä myös. Kiinteä ruoka ei tunnut hänelle enää maistuvan, mutta onneksi maidolla olemme voineet korvata tämän.

Loppujen lopuksi päivystävä lääkäri oli sitä mieltä, että oli hyvä asia että päätimme tulla näytille. Vaikka vain varmuudeksi. Ja toivoi, että voisimme maanantaina soittaa vielä kutoselle eli osastollemme ja neuvotella ehkä uudestaan siitä kontrolliajasta. Hänen mielestään kontrolliaikaa olisi syytä aikaistaa. (Emme ole edelleenkään saaneet tarkkaa päivämäärää tälle kontrollille.) Mutta jos kontrolli on esim. 1,5 kuukauden päästä, niin se tuntui lääkäristä liian pitkältä ajalta.

Tällainen reissu tällä kertaa. Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan löytynyt. Tulehdusarvot ja hemoglobiinikin olivat kunnosa, joten tulehduksesta tai kuivumisesta ei ole viitteitä. Ilta meni kuitenkin taas kitinöiden seurana. Mikään ei oo oikein kivaa pojan mielestä ja mitään ei oikein huvittais tehdä pidempään kuin kaksi sekuntia. :) Välillä arki alkaa muistuttaa uhkaavasti Eliaksen ensimmäisiä kuukausia, jolloin aamut alkoi kitinöillä masun takia ja illalla huudetiin tuntitolkulla masun takia. Nyt hän ei onneksi itke niin sydäntä raastavalla tavalla iltaisin, mutta viihtyisi parhaiten sylissä ja mikä parasta (pahinta), liikkeessä ja sylissä.

Nyt ei auta siis muu kuin kestää ja toivoa, että suolisto asettuu vielä joskus.

Ja lopuksi pari kuvaan täysin ei aiheeseen liittyvää.

Eliaksella tuntuu olevan joku sumopainija kausi
meneillään.

Jätkä on koko ajan tuollaisessa puoli kyykkyasennossa. :)

"Oon vähän säälittävä, kun mua ei naurata mikään
vaan tekee mieli olla koko ajan vakava"

Tänään, lähtö päivystykseen. Äiti laittoi kyllä pipon
ihan oikein päin päähän, mutta Elias oli tästäkin vähän
eri mieltä ja korjasi pipoa itselleen mieluisaan lookiin. :)