Käytiin näyttäytymässä

Sovimme kotiutumispäivänä, että tulemme viikon päästä perjantaina näyttäytymään lääkärikierrolla osastolle. Viikko on kulunut siitä hetkestä, joten tänään aamusta suuntasimme nokkamme kohti lastenklinikkaa. Sairaalaan pihassa, parkkipaikkaa etsiessämme mieheni tokaisi: "Mieti jos ensi kesänä täällä ei tarvis viettää päivääkään." "Niin, olishan se hienoa!", vastasin. "Minulta meni koko viime kevät ja kesä ihan kokonaan ohi." jatkoin vielä perään. "Minäkään en muista kuin työillat ja sairaalahetket viime kesältä." mieheni sanoi. Vihdoinkin löytyi parkkipaikka ja lähdimme tepastelemaan kohti osastoa.

Hoitajan odottelua

Kuin kaksi marjaa. :)

Paaljon hyviä paikkoja nousta tukea vasten
seisomaan.

Eliaksen potilaskansio. Huom! Poika on vasta 9-kuinen.
Kansio sisältää muutaman kertomuksen. Ihmekös
ne ei päivystyksessä jaksa koko historiaa lukea. :)

Odottelimme lääkäreitä yli puolitoista tuntia. Siinä piti yhdelle jos toiselle keksiä vähän virikkeitä. Minä pyörin taas kuin mikäkin turisti konsanaan kännykkäkamerani kanssa ja napsin kuvia kaikesta mahdollisesta. Siksi nämä turhanpäiväiset kuvat.

Ennen lääkäreiden tuloa punnitsimme pojan hoitajan kanssa. Painoa on tänään 8630g. Hieno lukema. Kotiutumisen jälkeen painoa on tullut 200g. Huomaa, että avannetta ei enää ole, sillä painon nousu on taas huomattavasti vauhdikkaampaa. Tosin itse en ole enää lainkaan huolissani Eliaksen painon kehityksestä. Poika tuntuu olevan jo aika hyväkokoinen ikäisekseen, keskosuudesta ei ole enää mitään merkkejä tämän suhteen. Saa painoa tulla just sen verran kuin tulee vaikka tulisi välillä vähemmänkin.

Puolitoista tuntia myöhemmin tulivat vihdoinkin kirurgi ja pediatri kurkkaamaan Eliasta. Haava näytti kirurgin mielestä erinomaiselta, vaikkakin se erittää edelleen vähän. Sovimme, että seuraamme edelleen tilannetta ja jos meistä alkaa tuntua, että haava alkaa tulehtua tai Eliakselle nousee kuume niin tulemme päivystykseen. Tässä muuten kuva leikkaushaavasta. Kuva on otettu sairaalassa, mutta aika samalta se näyttää edelleen. Kooltaan se on about 2-3 cm pituinen.

Elias 3kk, kylvetään pienessä
kohtuammeessa.

Saimme luvan kirurgilta kylpeä!!!! Aivan loistava homma. Edellisestä kylpyhetkestä on kohta puoli vuotta. Tuntuu upealta, että illalla voidaan mennä polskimaan. :) Ollaan Eliaksen kanssa käyty nyt päivittän suihkussa sillä tavalla, että hän seisoo tukea vasten ja minä olen suihkutellut häntä. Avanteen kanssa tällainen järjestely ei onnistunut. Ennen isä piti aina poikaa sylissä ja minä suhikuttelin nopeasti, ettei Elias ehdi repiä suolenpätkää. Koko toimenpide oli ennen lähinnä stressaava ei lainkaan nautinnollinen. Mutta nyt Eliaksesta alkaa kuoriutua oikein kunnon vesipeto. Pelkästään suihkussa oleminen on hänelle suuri nautinto. Lähes joka ilta itkujen kanssa sieltä suihkusta lähdetään pois. Elias haluaisi seisoskella suihkussa illat pitkät. Kylvyssä voidaan ollakin pidempään, joten innolla odotan tätä tapahtumaa. :)

Nyt eksyin innostuksissani aiheesta... Kaikin puolin avokäynti osastolle meni hyvin. Mitään ruokarajoituksia ei edelleenkään Eliaksella ole. Ruoka on maistunutkin erittäin hyvin kotiutmisen jälkeen. Annoksia ollaan saatu nostaa. Maitoakin menee mielestäni entistä enemmän. Ja vatsa on toiminut edelleen moitteettomasti. Tai siis tähän päivään asti. Koko viikko ollaan saatu vaihtaa kakkavaippoja tiuhaan tahtiin. Näinpä kirurgikin oli erittäin tyytyväinen ja päästi meidät kotiin. Sovimme, että tulemme sitten kirurgin polille kahden kuukauden päästä kontrolliin. Tarkasta ajankohdasta tulee vielä kirje kotiin.

Kun pääsimme vihdoinkin kotiin, haukkasimme pienet välipalat ja painuimme koko perheen voimin makkariin nukkumaan. :) Siinä vierähti mukavasti puolitoista tuntia, kaikki vierekkäin tuhisten. Sen verran olimme näköjään väsyneitä, että minäkin jopa nukuin päiväunet ja olisin kyllä nukkunut varmaan pidempäänkin.(Minä olen huono päikkärinukkuja, minun täytyy olla erittäin väsynyt, että maltan käydä päiväunille.)

Palaan vielä hetkeksi tuohon mahan toimintaan ja lauseeseen: "Tai siis tähän päivään asti." . Elias on tosiaan heti leikkauksen jälkeen ensimmäisestä kakasta lähtien päästellyt nyyttejä vaippaan usean kerran päivässä. Joka ruoan jälkeen tai peräti ruoan aikana ja jopa yövaipastakin on poikkeuksetta joka aamu löytynyt kakka. Muta ei tänä aamuna. Emme huolestuneet tietenkään asiasta. Ajattelin, että aamupuuron jälkeen sitten. No eipä tapahtunut aamupuuronkaan jälkeen mitään. En tosin kuluttanut hirveästi energiaa tämän asian miettimiseen vielä siinäkään vaiheessa. Kävimme siellä osastolla ja ehdimme tulla kotiin ja nukkua päiväunetkin eikä VIELÄKÄÄN ollut tullut kakkaa. Päiväunien jälkeen sanoin jo miehelleni, että sais se nyytti tulla jo. Aika oudolta tuntuu ettei koko päivänä ole vielä tullut. Puoli neljän aikaan oli taas ruoka-aika. Helpotuksen tunne taas kulki läpi kropan kun tajusin, että nyt se nyytti on sieltä tulossa. Ruokin Eliaksen loppuun rauhassa ja menimme sitten vaihtaa vaipan. Avasin vaipan ja suustani tuli täysin odottamatta, että "EIKÄ!". Vaipassa oli todella pieni "laatta", täysin samanlainen kakkalätyskä, mitä Eliaksella tuli edellisen ummetuksen aikaan. (Pahoittelen taas yksityiskohtia tästä aiheesta.) Minulle tuli kirjaimellisesti huono olo. Siinä vaiheessa huolestuin oikeasti ja olen huolissani edelleen. Luultavasti ylireagoin ja olen huolissani ihan turhasta, mutta en mahda tunteilleni, tälle pelolleni mitään. Yritän toki pitää faktat mielessä ja olen vielä hyvinkin rauhallinen asian suhteen. Yksittäinen kerta ei tarkoita vielä mitään. Terveilläkin lapsilla on joskun ummetusta ja vatsa kovalla. Mutta mielessäni pyörii samalla myös fakta siitä, että kaikki lapset eivät ole suolistosairaita. Kaikkien lapsien paksusuoli ei mene kuolioon vaikka ummetusta esiintyykin. Joka tapauksessa.. Elias on ollut tänäänkin hyväntuulinen eikä ole itkeskellyt mahaansa yhtään. Maha on suht pehmeä eikä hän arista sitä. Näiden seikkojen turvin pyrin pitämään itseni rauhallisena, enkä ajatella pahinta. Lastenklinikka on onneksi olemassa ja sinne pääsee nopeasti tarpeen tullen. Tällä kertaa emme pitkittäisi sinne menoa ja vaatisimme varmasti, että Elias tutkitaan perusteellisesti oli hän sitten kuinka aurinkoinen tahansa.