Hyvin menee - mutta menköön

Lastenlinnan vierailu oli tänään. Neurologin kontrollissa käytiin heti aamusta. Paikalla oli myös fysioterapeutti. Kyseessä oli suunnitelmien mukainen kolmas konsultaatio Eliaksen 9 kuukauden  (korjattu ikä) kunniaksi.

Vanhoina konkareina astelimme konsultaatioyksikköön, jossa tapojen mukaisesti vahdettiin ensin hoitajan kanssa kuulumisia. Samalla Eliaksesta otettiin tuoreimmat mitat, painoa 9320 g ja pituutta olis 72 cm tänään. Paino nousee hurjaa vauhtia, mutta pituus on nyt vähän taantunut. Tosin pituuden suhteen on voinut tapahtua vähän mittausvirheitäkin, koska viimeisen kahden kuukauden aikana joka kerta on ollut eri mittaaja. Muutenkin tuon pituuden mittaaminen on haasteellista Eliaksen kohdalla, hän on niin pirun tempperamenttinen ja pituuden mittaus ei vaan lukeudu hänen lempi puuhiinsa. Näin ollen mittaushetket ovat aina täynnä punaisia naamoja ja hikipisaroita otsalla, itse kullakin. Myös tällä kertaa Elias sai kohtuuttoman itkupotkuraivarin kyseisen toimenpiteen aikana. Se oli onneksi kontrollin ainoa. Ehdin jo pelästyä, että jos Elias on just nyt hirveällä pelko-/vierastamistuulella, niin kontrollista ei tuu yhtään mitään. Neurologi ei saa tutkittua häntä lainkaan. Sen verran kovapäivänen toi jätkä tosiaan tarvittaessa/halutessaan on ja hyvinkin kovaääninen. :) 

Onneksi Elias kuitenkin rauhoittui iskän syliin mittausten jälkeen ja sai siinä rauhassa katsella ympärilleen ja kerätä rohkeutta tulevaa neurologin tapaamista varten. Fysioterapeutti istuskeli meidän kanssa käytävällä jo hetken ja aloitti alustavan arvioinnin jo siinä vaiheessa, ennen kuin menimme neurologin huoneeseen.

Elias on kyllä todella varauksellinen kaveri. Hyvin hitaasti lämpiävä poika, joka on hyvin varovainen kaikkien muiden aikuisten ihmisten suhteen paitsi äidin ja isän. Neurologin mielestä tämä on hyvinkin normaalia lapsille, jotka ovat joutuneet olemaan paljon sairaalassa. Lapsen täytyy ensin varmistua, että mitä tuo aikuinen hänelle tahtoo tehdä, haluaako leikkiä vai mahdollisesti tehdä jotain kivuliaita tai epämielyttäviä toimenpiteitä. Elias on siis hieman ihmispelkonen, mutta jos hänelle antaa oman ajan ja tilan katsella ympärilleen ja katsoa henkilöä, niin kyllä hän ennen pitkää hoksaa, että mitään pahaa ei hänelle tahdota. Eliaksen iällä on toki myös vaikutusta tähän, nyt on ehkä pahin vierastamisikä. Tosin hän on pelännyt ihmisiä jo pitkään. :)

Aikansa Elias tosiaan istui vaan isänsä jalkojen välissä, ei oikein tahtonut lähteä siitä mihinkään. Tarkoitus oli, että hänet saataisiin pehmustetulle matolla telmimään lelujen kanssa ja antaa pieniä taidon näytteitä omasta kehityksestään. Halu oli selkeästi kova mennä siihen matolle ja kosketella vähän esillä olleita leluja, mutta rohkeus ei riittänyt. Muutaman sentin hän nosti aina pyllyä lattiasta ylös lähteäkseen liikkeelle, mutta sitten aina painoi sen visusti takaisin lattiiaan ja jatkoi ihmettelemistä kauempaa. Muutaman minuutin odottelun jälkeen minä astuin apuun, siirryin leikkimaton toiselle puolelle istumaan, jotta Elias rohkaistuisi liikkeelle. Ja näinhän siinä kävi. Elias lähti liikkeelle eikä meinannut sen jälkeen enää paikoilleen pysähtyä. Neurologin ja fysioterapeutin oli helppo seurata Eliaksen touhuja sivusta. Elias oli hyväntuulinen ja hyvinkin touhukkaalla päällä. Neurologi ja fyssari oli aivan haltioissaan hänen kehittymisestään. "Todella upeaa! Tosi hyvältä näyttää! Tosi hallittua! Voi kun ihana! Kamalan hyvältä näyttää! Todella helppo tutkittava! Ei voi kuin ihailla!". Tällaisia lauseita kuului vuorotellen neurologin ja fyssarin suusta. Minä hymyilin kuin naantalin aurinko. Niin ylpeä olin jokaisesta kehusta ja siitä, kuinka hyvin Elias jaksoi touhuta vaikka neljä ihmistä tuijotti ja arvosteli häntä.

Tällaisia asioita tuli ilmi:

- kontaa hyvin ja sujuvasti

- istuu todella hienosti, selkä on täydellisen suora. Osaa nousta istumaan itse  ja lähtee istuma-asennosta vaivatta eteenpäin

- nousee erittäin hallitusti seisomaan tukea vasten

- ei juurikaan pidä tuesta kiinni enää, seisoo tukevasti pitäen tukea vain yhdellä kädellä

- osaa hallitusti laskeutua seisoma-asennosta alas polvilleen ja siitä kontaamaan

- kävelee hyvin tukea vasten ja siirtyy vaivattomasti tuesta toiseen

- laatikoiden tyhjennysvaihe päällä. Kaikki lelulaatikot ja muut pitää tyhjentää

- puolieroja ei enää ole, pää kääntyy hyvin kumpaankin suuntaan. Pitää päätä kuitenkin hieman vinossa perusasennossa

- pinsettiote hallussa, pienet riisimurot lähti alta aikayksikön lattialta

- on edelleen erittäin tarkkaavainen ja hyvin utelias

- rekisteröi kuulemaansa molemmilla korvilla ja kääntyy katsomaan

- tanssii ja laulaa

- jutustelemisesti neurologi kysyi useaan otteeseen, että puhuuhan Elias kotona.. Koska kontrollissa hän oli hyvin hiljainen, kuten aina jos on muita paikalla. Kotona hän kyllä jutustelee ihan koko ajan, kerroin. Ensin neurologin piti vain luottaa minun sanaani, mutta lopuksi Elias rentoutui niin paljon, että alkoi jutella myös siellä
- vatsalihakset aktivoituu hyvin ja tuntuvat leikkauksista huolimatta olevan hyvin mukana tukemassa liikkumista
- tonus erinomainen eli on jäntevä poika

Kaikin puolin kontrolli meni erittäin hyvin ja Elias suoriutui siitä erinomaisin arvosanoin. Eliaskin innostui niin kovasti toimenpidehuoneessa leikkimisestä, että olisi jäänyt sinne varmasti pidemmäksikin aikaa touhuskelemaan. Neurologi oli niin tyytyväinen Eliaksen kehittymiseen, että ehdotti meille, että vuoden eli viimeinen kontrolli peruttaisiin kokonaan. Hänen mielestään siihen ei ole lainkaan aihetta. Kehittyminen on niin loistavaa, ettei ole mitään syytä epäillä enää mitään neurologisia poikkeavuuksia ainakaan tässä vaiheessa. Neuvolan kontrollit riittävät meidän tapauksessa hyvin ja koska käymme varmasti vielä jonkun verran myös lastenklinikalla kontrolleissa, niin lähete neurologiselle on helppo saada jos jotain ihmeellistä tässä matkan varrella ilmenee.

Kyllä oli mahtava fiilis tänään lähteä sieltä. Minulla oli kontrollin suhteen ainoastaan yksi toive. Toivoin, että tällä kertaa säästyisimme lisätutkimuslähetteiltä. Ensimmäisellähän kerralla saimme lähetteen EEG-tutkimuksiin ja tokalla kerralla pään ultraan, nopean pään kasvun takia. Mutta tällä kertaa kaikki menikin yli odotusten. Ei lastenlinnassa käyntejä enää!!! Upeeta ja mahtavaa!!! Kyllä näillä fiiliksillä passaa jatkaa omaa kesälomaani!

Ja lopuksi tietysti pari kuvaa ja pitkästä aikaa yksi videoäpätkä ihan vain arkielämästä.

Näin hienosti seistään jo yhden käden varassa.