Leikkauspäivä

Meillä oli mieheni kanssa suunnitelma leikkausta edeltävänä iltana. Nukutetaan Elias omaan sänkyyn illalla, mutta ekalla yösyötöllä siirretään hänet meidän väliin nukkumaan. Halusimme molemmat nukkua Eliaksen tuhinan keskellä. Noh, suunnitelmat meni pieleen kun Elias ei herännyt koko yönä kertaakaan syömään. Heräsin neljältä aamuyöstä herätyskellooni syöttämään Eliasta viimeisen kerran ennen leikkausta. Hän söi todella laiskasti, unisena imeskeli hädin tuskin 80 ml maitoa. En raaskinut enää siirtää häntä sänkyymme, niin levollisesti hän nukkui omassakin sängyssä.

Aamu meni yllättävän kivuttomasti heikohkosta yötankkaamisesta huolimatta. Olimme sairaalassa hyvissä ajoin. Eliaksen fiilis olivat hyvät, poika oli pirteä.

Välillä huuteli uhmakkaana vieraisiin pöytiin

Ja välillä huudeltiin ihan muuten vaan! :)
"Aa-pu-va"

Tunnelma alkoi kuitenkin latistua kun esilääkitystä ei kuulunut ja edellisestä ruokailusta alkoi olla jo reippaasti yli viisi tuntia. Nälkä alkoi nostaa päätään. Onneksi saimme luvan antaa hänelle jossain vaiheessa tilkan sokerilientä. Se piristi hetkeksi.

pahimpaan nälkään tilkka glyserolia

hmmm, onpa hyvää

"Anna tänne, taidan syödä koko systeemin"

Noin varttia vaille kymmenen hoitaja tuli vihdoinkin hakemaan Eliaksen. Harmiksemme kuitenkin esilääke oli unohdettu kokonaan antaa hänelle, joten se annettiin ihan viime tipassa ennen leikkausta. Lääke ei ehtinyt tosiaan vaikuttaa ennen kuin saavuimme leikkausosaston eteen, joten Eliaksen fiilikset oli aika hätäiset jättäessämme hänet hoitajan hoiviin. Kello oli tuolloin tosiaan about 10. Laskeskelin mielessäni, että jos toimenpide ei ole kovin pitkä, niin ehkä parin tunnin päästä hoitaja saa luvan tulla hakemaan Eliaksen heräämöstä osastolle takaisin. (Meille tosiaan selvisi vasta aamulla, että Eliaksen ei ollut missään vaiheessa tarkoituskaan mennä leikkauksen jälkeen teho-osastolle. Iän puolesta sellaista tarvetta ei kuulemma enää ollut, kun keskustelimme asiasta hoitajan kanssa aamulla aiemmin. Se oli erittäin positiivinen yllätys meille. Tämä tarkoittaa, että meillä on yksi välivaihe vähimman matkallamme kotiutumiseen. :)) Sovimme siis hoitajan kanssa, että hän soittaa heti kun on hakenut Eliaksen.

Kello tuli 12 eikä puhelin ollut soinut vielä. Kello tuli yksi ja puhelin ei ollut edelleenkään soinut. Puoli kahdelta päätimme mieheni kanssa ajaa joka tapauksessa jo lastenklinikalle, odottelemaan soittoa kahviossa. Minua alkoi hermostuttaa jo yhden aikaan. Pyörittelin taas ihan hölmöjä juttuja mielessäni, vaikka tiesin koko ajan, että jos leikkauksessa olisi tullut jotain yllättävää niin kirurgi olisi soittanut välittömästi toimenpiteen jälkeen. Hermostutti siltikin. Kahden aikaan olimme lastenklinikalla taas. Kävimme ensin viemässä Eliaksen huoneeseen kotoa hakemamme lelut. Samalla törmäsimme vahingossa käytävällä meidän kirurgiin. Hän kertoi ohimennen siinä, että leikkaus onnistui erinomaisesti. Minkäänlaisia yllätyksiä ei tullut ja muutenkin toimenpide sujui mutkattomasti. Samalla kirurgi oli tarkistanut myös Eliaksen "pallukka" ongelman ja tullut siihen tulokseen, että kaikki on paikallaan juuri siellä, missä kuuluukin olla.

Voi luoja, mikä helpotuksen tunne kulki läpi pään ja vartalon. Olin niin hirvittävän huojentunut. Vaikka emme olleet nähneet Eliasta vielä, niin tunnelmamme kohosi huimasti tästä tiedosta. Menimme mieheni kanssa kahvioon hymyssäsuin. Päätimme, että lähetämme läheisille jo siinä vaiheessa viestin, että kaikki on kunnossa.

Noin puoli kolmen aikaan Elias vihdoinkin tuotiin heräämöstä osastolle. Poika oli ihan pyörryksissä. Todella voipunut ja ihan sekaisin lääkityksestä ja nukutuksesta.

Väsynyt ja poissaoleva poikanen

Kuuteen asti Elias oli aika poissaoleva. Ei juurikaan ottanut katsekontaktia. Torkahteli välillä ja välillä sekoili ihan omiaan. Silloin tällöin säpsähteli hereille ja päästeli hentoja äännähdyksiä merkiksi, että oli hieman kivulias. Haavan alue oli tietysi puudutettu, lisäksi hän sai kipulääkkeeksi ihan tavallista panadolia. Puoli kuuden jälkeen hän alkoi kuitenkin muuttua levottomammaksi. Alkoi selkeästi palautua pikkuhiljaa tähän maailmaan. Katseli suoraan silmiin, mutta aika ilmeettömänä vieläkin. Levottomuuteen liittyi myös välillä esiintyvät lievät kiukun puuskat, käsien ärtynyt heiluttelu, kädessä olevan kanyylin syöntiä, tippaletkun repimistä koska se oli hänen mielestä ärysttävä ja ärsyttävästi pään alla ja kiukuissansa hän kääntyi jopa kaksi kertaa mahalleen. Se ei tosin ollut kovinkaan järkevää, sillä liikkuminen sattui entistä enemmän. Näin ollen kuudelta pyysin, että Elias saisi uuden panadolin. Se rauhoitti hieman, kunnes paikalle ilmestyi labratäti. Sen jälkeen meno muuttui taas levottomaksi. Elias hermostui niin kovasti, että koneet huusi hänen 200:n sykettä vähän väliä. Rauhallisena Eliaksen syke on about 120-130:n välillä ja hermostuneena nousi alta aikayksikön yli 190:een. Puoli kahdeksan aikoihin tilanne oli sellainen, että kipulääkettä piti antaa lisää. Tällä kertaa kipulääkkeenä oli annos morfiinia. Tavoitteena oli, että kipu katoaa kokonaan ja Elias nukahtaisi ja saisi nukkua yönsä rauhassa. Hetken aikaa lääkkeen otosta näyttikin siltä, että poika on ihan töttöröö, mutta ei.. Noin puoli tuntia sen jälkeen hän virkistyi ja alkoi katsella ympärille ja touhuta kuin olisi ihan terve. :) Ihme mies kyllä! Kivut oli kuitenkin poissa, se oli tärkeintä eikä niinkään se, että Elias olisi mennyt lääkkeestä ihan tokkuraan ja nukahtanut.

Kaiken kaikkiaan päivä oli aika rauhallinen leikkauksen jälkeen. Kuten oletimmekin, Elias oli hyvin väsynyt ja torkkui suurimman osan päivästä. Päivän ihania asioita oli, että leikkaus oli erittäin onnistunut, teholle ei tarvinnut mennä ja erittäin suurena yllätyksenä oli letkujen vähyys. Pojalla ei ollut kuin tippa kädessä, eikä mitään muuta. Pahimmat mielikuvat letkuista eivät onneksi tällä kertaa toteutuneet!!! :)

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat seuraavanlaiset. Ruokaa Elias ei saanut tänään lainkaan. Kaikki tarvittava menee tipan kautta. Huomenna on aamulla lääkäreiden kierto ja toivomme hartaasti, että sieltä irtoaa lupa ruveta antaa pieniä määriä ruokaa. (Näin meille vähän jo vihjailtiin.. että huomenna saisi antaa jo ekat pöperöt). Lääkityksenä on tällä hetkellä kaksi eri antibioottia ja niiden on tarkoitus mennä ainakin huomiseen asti. Aamulla tilanne arvoidaan uudestaan. Ja lisäksi tietysti kipulääkkeet. Huomenna ei olisi enää suotavaa antaa morfiinia, sillä tällä on suolta laamannuttava vaikutus. Joten toivottavasti huomenna Elias pärjäisi jo pelkällä panadolilla.

Huominen on todella tärkeä päivä jos Elias saa luvan maistella jo vähän ruokaa. Saadaan varmaan aika pian viitteitä mahan toiminnasta kun ruokaa menee alas. Viitteitä siitä, että lähteekö masu toimimaan vai ei. Voi kun niin kovasti toivon, että huomenna tulisi jo ensimmäinen nyytti sinne vaippaan!!!! Mutta en kiirehdi asian kanssa. Se tulee sitten kun on sen aika. Pääasia, että se vielä jonain päivänä tulee. Sairaalassa jyllää nyt norovirus. Sairaalan seinät on täynnä huomio lappusia, jossa tästä varoitetaan. Olisi erittäin suotavaa, ettei tällainen virus iskisi nyt tähän hätään Eliakseen ja muun muassa sen takia toivon sydämeni pohjalta, että hän pääsisi kotiutumaan pian.

Tänään oli hieman ongelmia pissan kanssa. Elias ei saanut tehtyä yhtäkään pissaa. Joten sitä tilannetta täytyy seurata huomenna myös.  

Plaah, miten tästä tekstistä tuli taas näin pitkä?! Pahoittelen jos tekstini hyppii asiasta toiseen tai jos se on vähän tönkkö. Vaikka päivä oli tavallaan rauhallinen Eliaksen osalta, niin jännittäminen ja hermoileminen on veroittanut vähän aivokapasiteettiani. Tuntikaupalla sairaalassa istuminenkaan ei ole kovin virkistävää, joten pää tuntuu olevan vähän jumissa.

Laitan vielä pari kuvaa lopuksi tästä päivästä. Kuvat kun yleensä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :)

Rassukka oli jossain vaiheessa itse repinyt Nalle Puhin
kainaloon ja jatkoi poissaolevaa möllötystään.

Vatsa. Ei gastroskiisia, ei napatyrää, ei avannetta

Vihdoinkin minulle selvisi, kuinka tuon ikäiset vauvelit pidetään paikallaan. Eliaksella on siis kuvassa liivit päällä, joista menee kummastakin kyljestä tuollaiset nauhat. Nauhat on sidottu sänkyyn kiinni, joten poika ei pääse kääntymään eikä nousemaan. Tämä on ehdottomasti Eliaksen parhaaksi. Riiviö kun ei ymmärrä edes leikkauksen jälkeen olla paikallaan. Hänen ei tarvitsisi vielä pyöriä tai liikkua. Nyt pitäisi vaan levätä ja antaa haavan olla.