Lauantai

Löysin ihanan tekstin.

Rakas Pieni

Tuskin muistan aikaa, kun sinua ei ollut.

Aamulla olet mielessäni ensimmäisenä ja

illalla viimeiseksi. Välillä jo haaveilen,

että voisin edes hetken olla ajattelematta,

mistä nyt kipristää. Silti maailmassa ei ole

mitään, mihin sinut vaihtaisin.

Haluaisin suojella sinut kaikelta pahalta

Haluaisin että saisit joka aamu aukaista

silmäsi onnelliseen päivään ja sulkea ne

illalla turvallisesti.

Toivon sinulle parasta. Ripustin sänkysi

viereen suojelusenkelin kuvan.

Maailma on kaunis. Ei pelätä turhaan. Pahan

päivän varalle pyydetään varjelusta.

(teksti: Kaisa Raittila)

Tänään on lauantai 25.2.2012. Leikkaus on kolmen päivän päästä. Herra hyväntuulinen on pysynyt terveenä. Alan uskoa vakaasti, että leikkaus toteutuu tällä kertaa (ellei verikokeissa ole mitään yllättävää tai tule muita kiireellisiä tapauksia ja kirurgi ei ehtisikään leikata). Minua jännittää. Viides leikkaus 9 kuukauden sisään. Näihin ei totu siltikään koskaan. Elias ei tiedä tulevasta mitään vain minä hermoilen. Pelko tulee uniin ja aina kun olen hetkenkin yksin omien ajatuksieni kanssa. Pitäisi touhuta koko ajan jotain, jottei asiat pyörisi mielessä.

Joka tapauksessa. Ylihuomenna alkaa tämä prosessi ja toivottavasti meillä on taas rutkasti enkeleitä matkassa, jotta toipuminen menisi yhtä menestyksekkäästi kuin aiemmilla kerroilla.