9 kuukautta

Elias 9 kk

Melko tapahtumarikas kuukausi takana. Ollaan koko perheen voimin sairastettu ärhäkkä influenssa, on ollut hieman pettymyksia leikkauksen suhteen, ollaan opetettu Eliasta nukahtamaan, päivystyskeikkoja on ollut kolme kappaletta (yhdestä en ole vielä kirjoittanut tänne), neuvolassa käyty kahdesti (kerran lääkärissä, kerran terkkarilla punnituksissa) ja sitten tietysti Elias on opetellut taas rutkasti uusia juttuja. :) Upeaa kuitenkin on, että yhtäkään yötä ei Eliaksen ole tarvinnut olla sairaalassa.

Tuosta kolmannesta päivystyskeikasta...

En kirjoittanut siitä, koska se oli niin turhauttava, etten jaksanut edes vaivautua kertoa siitä. Emme olisi itse lähteneet päivystykseen tuolloin, vaan käsky tuli meidän neuvolalääkäriltä. Kävimme nimittäin influenssan takia kerran lääkärissä terkkarin suosittelemana tarkistamassa, ettei Elias ole kuivunut enää ja että mitään kummempaa jälkitautia ei ole tullut (mm. korvatulehdusta jne.). Itse käynti lääkärillä oli hyvinkin huoleton. Paino oli tosin laskusuunnassa edelleen (ennen ifluenssaa 8080g ja lääkärikäynnillä 7765 g), mutta muuten kaikki tuntui olevan kunnossa. Elias söi edelleen vähän huonosti ja painokin sen toki kertoi, joten lääkäri halusi, että käymme verikokeissa, jotta nähtäisiin, onko poika kuivunut mahdollisesti lisää. Kävimme labroissa ja lähdimme kotiin. Noin varttia vaille neljä iltapäivällä vielä samaisena päivä lääkäri soitti. "Miten Elias voi?", kysyi lääkäri heti ensimmäisenä. "Hyvin, hieman on normaalia väsyneempi, mutta muuten ihan hyvin mielestäni." vastasin. "Joo, väsymykseen on selkeä syy. Teidän on välittömästi lähdettävä sairaalaan nyt. Eliaksen kaliumarvot ovat 6,3 mmol/l eli aivan liian korkeat. Lähtekää heti päivystykseen, sillä tällaiset arvot voivat vaikuttaa sydämen toimintaan." lääkäri kertoi. (Kaliumin viitearvot ovat 3,3-4,9 mmol/l). Samalla muistin, että meille on kerran enennenkin mainittu korkeista kaliumarvoista, tällöin ne olivat 5,5 mmol/l, mutta tämä oli vielä ihan hyväksyttävä taso.

Puhelun jälkeen oli hieman epätodellinen olo. Kerroin miehelleni, mitä lääkäri oli sanonut ja sanoin, että meidän on kai lähdettävä sinne päivystykseen. Katsoimme kummatkin hyväntuulista poikaa ja huokaisimme kummatkin syvään. Kai se on sitten mentävä. Kumpikaan meistä ei olisi jaksanut mennä eikä me osattu olla lainkaa huolissamme asiasta, vaikka todellisuudessa noin korkeat kaliumarvot voi oikeasti kertoa jostain vakavasta ongelmasta, kuten munuaisongelmasta.

Chillailua päivystyksessä

Päivystyksen ilmottautumisluukulle mentiin ja mua nauratti kun luukulla oli sama nainen kuin kahtena edeltävänäkin kertana. Loppujen lopuksi päivysyksessä vierähti yli kolme tuntia. Päivystysvuorossa oli sairaalan kokeneimpiin lastenlääkäreihin lukeutuva mieshenkilö (hoitaja kertoi meille näin). Hän oli hieman hämillään meidän tapauksesta. Elias tuntui olevan ihan kunnossa. Hengitys kulki, iho oli kunnossa (ei siis sinertänyt eli keuhkot oli kunnossa), aukile ei ollut kuopalla (eli ei ollut kovinkaan kuivunut), vatsaa ei aristellut ja muutenkin kaikki tuntui olevan ok. Lääkäri pohti ja pohti, että mistähän voisi olla kyse, kunnes hän päätti ottaa Eliaksesta uudet verikokeet. Hän ei keksinyt mitään, mikä olisi voinut olla vialla, joten arveli, että terveyskeskuksessa otettu verinäyte oli mennyt pieleen ja näytti virheellisiä lukemia. Näyte otettiin Eliakselta päästä ja samalla siihen asennettiin kanyyli, ihan siltä varalta, että näyte olisikin oikea ja Eliaksen täytyisi jäädä osastolle tutkittavaksi. Hirveän huudon kanssa kanyyli saatiin paikalle ja verikoe otettua. Tunti taas odotettiin tuloksia käytävällä kunnes lääkäri tuli tosiaan toteamaan, että olimme siellä ihan turhaan. Kaliumarvot ovat täydelliset eli 4,4 mmol/l ja aikaisemmin otettu verinäyte oli mennyt pieleen. Ainoa huomio, jonka lääkäri oli verikokeista meille maininnut oli melko korkea hemoglobiini, joka oli 150. Sovimme kuitenkin, että pääsemme kotiin ja jos lähipäivinä nousee taas kuume, niin tulemme välittömästi takaisin. No kuume ei noussut, joten emme ole käyneet sen jälkeen päivystyksessä. Viikon päästä otetaan taas Eliaksesta verikokeet, joten katsotaan onko nuo hemoglobiiniarvot laskeneet.

kanyyli päässä

Tällainen keikka tällä kertaa. Kyllä turhautti sen käynnin jälkeen. Taas monta tuntia ihan turhaan istuskeltu siellä käytävillä ja kidutettu pienokaista kanyyleilla ja kaikennäköisillä verikokeilla ihan turhaan.

Elämää yhdeksän kuisena
Toivuttuaan influenssasta Elias on syönyt tosi hyvin. Tai en minä oikeastaan tiedä, mikä on hyvin tuon ikäiselle pojalle, mutta hyvin siihen nähden, miten Elias on tottunut syömään. Eli viisi ateriaa päivässä tarjoillaan pojalle. Aamuin ja illoin puuroa, kaksi liha-ateriaa ja yksi hedelmäateria. Soseita menee edelleen sen saman verran, mitä on jo pitkään mennyt eli 1,5 pientä purkillista ja puuroa menee aamulla puolikas annos ja illalla puolikas annos. Puolikas annos tarkoittaa siis sitä, että puuro tehdään 1/2 desiin maitoa eikä desiin kuten monessa ohjeessa on annosteltu. Puuro on edelleen suurinta herkkua vaikka olemmekin vaihtaneet sen kaurasta täysjyväpuuroon. Kaikkia hedelmä- ja lihasoseitakin ollaan jo kokeiltu ja mitään allergiaoireita ei ole onneksi mistään ruoka-aineesta tullut esille. Lohi tuntuu olevan yksi suosikkiruokia ja hedelmistä ehdottomasti banaani.

Välillä syödään mieluummin kaikkea muuta
kuin itse tarjolla olevaa ruokaa

Pari viikkoa sitten yritimme taas syödä vähän karkeampaa ruokaa. Ajattelin, että olimme pitäneet jo aika pitkän tauon edellisestä kerrasta, joten oli aika testata asiaa uudestaan. Pari päivää minusta tuntui, että se homma alkoi pelittää. Annoin todella pieniä lusikallisia karkeampaa ruokaa kerrallaan ja joka lusikallisen jälkeen juotiin tilkka vettä tai maitoa, että palaset menisi hyvin kurkusta alas. Sitä onnea ei hirveän kauan kestänyt. Kolmantena päivä kaikki vähänkin karkeammat palaset tuntui olevan ylipääsemätön ongelma Eliakselle. Ensimmäiset lusikalliset meni kakoen kunnes lopuksi tuli aivan hirvittävä oksennus, tietysti kaaressa äidin syliin ja sitä vaan taas tuli ja tuli ja tuli. Oksentelu tuntuu liian rajulta, joten päätimme taas siirtää kokeiluja tuonnemmaksi. Varmaan vasta kun Elias on täysin toipunut leikkauksesta. Siihen asti syödään pelkästään sileitä 4-6 kuisille tarkoitettuja soseita. Sormiruokailukin voidaan unohtaa hetkeksi. Harmittaa tavallaan, koska Elias olisi aivan hirvittävän kiinnostunut maistamaan jo kaikkea. Tekisi mieli välillä antaa omalta lautaselta jotain maistettavaksi kun toinen niin säälittävästi katseellaan anelee sitä, mutta ei. En uskalla antaa.

Nukkumisesta on tullut ihana asia. Elias harvemmin heräilee enää kesken päiväunien ja kuten aiemmin jo kirjoitinkin, niin unikoulu meni nappiin. Nukahtaminen sujuu loistavasti eikä minun ole tarvinnut kertaakaan nukuttaa Eliasta syliini sen jälkeen kun aloitimme unikoulun. Päiväunienkin määrä on nyt tasoittunut. Enää hän ei nuku kolmia päiväunia päivässä, se tuntui jo hieman liioittelulta. Tuntui, että poika olis koko ajan nukkumassa. Nyt hän siis nukkuu kahdet pitkät päiväunet. Ekat noin yhdentoista aikaan ja toiset neljän aikaan. On muuten valtavan helpottavaa äidille  kun tietää, että laps nukahtaa varmasti päiväunille ja nukkuu vähintään tunnin. Aiemmin kun ei ollut mitään takeita, että kauan menee itse nukuttamiseen, nukahtaako hän ylipäätään ja nukkuuko hän vartin vai kenties tunnin. On jotenkin helpompaa kun tietää, että ainakin kahdesti päivässä tulee olemaan hetki kun voin hoitaa omia asioitani. Sellaisesta en ole saanut aiemmin nauttia. Öisin herätään kerran tai kaksi. Yöunille Elias menee ysin aikoihin ja heräilee kahdeksan aikoihin aamulla.

Kasvua ja kehitystä
Tarkkoja mittoja en pojasta nyt tiedä. Kävimme vajaa pari viikkoa sitten neuvolassa ylimääräisessä punnituksessa ja tuolloin Elias painoi 7990g. Eli paino on lähtenyt nousuun sairastamisen jälkeen ja sehän on hienoa. Pituutta hän on mielestäni ainakin kasvanut taas ja pianonkin uskoisin hieman tulleen lisää.

Hampaita tähän perheeseen on tullut kolme kappaletta viime kuukauden sisällä. :) Kaksi Eliakselle (ja yksi viisas sellainen äidille). Odotin niin kovasti niitä hampaita ilmeisesti, että jopa oma viisaudenhammas, jonka ennustettiin tulevan minulle noin 16-ikävuoden tienoilla päätti vihdoinkin tulla. Onneksi ei ole kivulias, joten sitä ei tarvitse ainakaan akuutisti leikata. Sehän tässä vielä olisi puuttunut, että sekä poika että äiti olisi samaan aikaan leikattavana. :) Olen yrittänyt ottaa kuvia Eliaksesta, jossa näkyisi nämä pikkuisen tönöhampulit, mutta en ole onnistunut. Aina on kieli tai alahuuli edessä. :)

Hirveästi on Elias oppinut taas uusia asioita kuukauden aikana. Mainittakoon tässä muutamia, ehkä merkittävimpiä juttuja. Kahdeksan kuukauden kohdalla Elias oli oppinut jo istumaan hetkittäin, seisomaan hetkittäin tukea vasten ja peruuttaa ryömiten. No nyt Elias luonnolisesti istuu jo huomattavasti tukevammin ja pidempiä aikoja. Tosin hän ei ihan hirveästi tykkää sitä tehdä. Mieluummin hän on mahallaan tai seisaallaan. Selällään ei viihdy enää juurikaan. Joskus kun on tosi väsynyt ja laiskalla tuulella, niin saattaa makoilla jonkun lelun kanssa selällään.

Vaunuissa yleensä istuu itse. Ihan tylsää ilmeisesti
nojailla enää taaksepäin.

Aika näppärästi Elias nousee jo tukea vasten ylöskin. Ei ihan hirveästi uskalla vielä ottaa tukea esineistä tai kalusteista, mutta minun käsiin nojaten nousee ensin polvilleen ja siitä hyvin ripeästi jo jaloilleen. Kauhulla odotan niitä hetkiä kun hän alkaa nousta esineiden varassa ylös. Siihen ei montaa hetkeä tarvita kun pojalla pää kolisee.

Pari päivää sitten Elias lähti sitten konttaamaan. Tämä oli meille vanhemmille todella iso yllätys. Ei osattu lainkaan odottaa tällaista kehitysaskelta vielä.. Ensinnäkin sen takia  kun Elias ei missään vaiheessa esimerkiksi oppinut ryömimään eteenpäin vaan peruutteli ainoastaan monta viikkoa ja toiseksi koko konttausjuttu kehittyi niin nopeasti, ettei sitä oikeastaan ehtinyt tajuta. Siitä on tuskin pari viikkoa aikaa kun Elias nousi ensimmäistä kertaa konttausasentoon ylipäätään. Ja sitäkin hän teki vain satunnaisesti ja viihtyi asennossa vain hetkisen kerrallaan. Sitten tuli muutaman päivän vaihe kun hän nousi asentoon useammin, mutta hytkyi vaan edestakaisin paikallaan ja yhtenä aamuna vaan lähtikin ottaa ensimmäisiä konttaus"askelmia". Ja nyt poika menee ja vipeltää pitkin asuntoa kontaten ihan kuin ois osannut tehdä sen aina. Tässä hieman todistusaineistoa. Tosin video on jo pari päivää vanha, joten meno on jo vähän vauhdikkaampaa

On jotenkin liikuttavaa kun oma pikkuinen oppii noinkin isoja asioita. Kaikkien niiden ensimmäisten, rankkojen kuukausien jälkeen tämä on meille todella iso juttu. Huoli Eliaksen kehittymisestä keskosuuden, kystien ja leikkauksien takia on ollut niin valtava, että tällaiset "tavallisen" lapsen kehittymisaskeleet on meidän perheelle todella merkittävä asia. On niin liikuttavaa kun toinen osaa tulla ihan itse äidin luokse keittiön tuolin alle hengailemaan kun äiti syö, ihan vain siitä ilosta, että äidin vieressä on kiva olla. On niin liikuttavaa kun hän hirveällä työllä konttaa huoneesta toiseen iskän perässä ihan vain katsoakseen, mitähän se iskä siellä oikein puuhaa. On niin ihanan liikuttavaa kun toinen konttaa luokseni, nostaa käden osoittaakseen, että nosta minut syliin tai nosta minut, nyt kävellään. Tai kun hän houmaakin kontanneensa vahingossa liian kauas minusta ja lähtee hirveällä hädällä konttaamaan takaisin luokseni hokien häitäisesti "äi-tee, äi-dee, äi-tee".

Nämä ovat ehdottomasti niitä asioita, minkä voimalla olemme jaksaneet kaikki vastoinkäymiset mennä läpi. Eliaksen kehittyminen antaa niin valtavasti voimia meille ja hänen olemus tuo rutkasti iloa arkeemme!

Tällaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Ai niin ja, leikkaukseen on viikko jäljellä ja olemme ainakin toistaiseksi terveitä. :)