Sairaalakeikka

Tuhansien muiden ihmisten tavoin Elias päätti vuoden vaihteen jälkeen pudottaa pyhinä kertyneet herkut vyötäröltä pois. :) Voiko laihuuden ihannointi vaikuttaa jo tässä iässä?! Ei vaan... Mutta vakavasti puhuen, Elias aloitti taas ruokataistelun muutama päivä sitten. Torstaina hän kieltäytyi syömästä iltapuuroa, joka on aina ollut hänen suurta herkkua. Tämä herätti minussa ihmetystä, mutta en kuitenkaan jäänyt miettimää asiaa sen enempiä. Ajattelin, että hän oli vain niin väsynyt. Perjantaina hän söi jo ihan yleisesti ottaen huonommin ja yöunet perjantain ja lauantain välisenä yönä olivat todella kehnot. Nykyisin Elias herää yleensä vain kahdesti yössä, välillä saatta herätä kolmannenkin kerran, mutta tuolloin heräili puoli kolmeen asti yöllä vartin välein. Lauantaina mietimme jo vakavasti mieheni kanssa, että käydään päivystyksessä, mutta päätimme kuitenkin vielä odottaa maanantaihin asti. Lauantaina illalla meno oli jo aika levotonta, poika oli todella kärsimätön, itkuinen, väsynyt, muttei saanut unta. Eikä taaskaan suostunut syömään. Tällä kertaa ei juonut edes maitoa ennen nukkumaan menoa. Sunnuntaina aamupäivällä Elias ei suostunut syömään aamupalaa, joten olin jo siinä vaiheessa melko varma, että kaikki ei ollut kunnossa. Aamu-ulkoilujen sijasta lähdimmekin koko perhe päivystykseen.  

Eliaksen vointi ei ollut mitenkään huolestuttavan huono, mutta selkeitä kuivumisen oireita oli taas havaittavissa. Näitä ovat hänen tapauksessaan esim. kärsimättömyys, levottomuus, jatkuva väsy muttei pysty nukkumaan, ruokahalu huononee päivä päivältä ja pissaamisen väheneminen. Päivystyksessä meidät passitettiin tietysti ensimmäisenä labrakokeisiin ja sieltä röntgeniin. Masuasiat tarkistetaan meidän tapauksessa aina, vaikkei mitään suolisto-oireita olisikaan, siksi kävimme myös röntgenissä. Siellä ei välttämättä tällä kertaa olisi tarvinnut käydä, sillä syy edellä mainittuihin oireisiin löytyi verikokeista. Poika oli totta tosiaan päässyt pikkusen kuivahtaa. Paino oli myös mennyt alaspäin. Paino oli perjantaina 30. joulukuuta 7800g ja nyt puolitoista viikkoa myöhemmin se oli taas sen 100g vähemmän eli 7700g. Aika sahalaitaa tuo paino Eliaksella tuntuu menevän. Lievän kuivumisen takia poika joutuikin vuorokaudeksi tippaan nesteytykseen.

Avanteen hyviä puolia on ollut ehdottomasti se, että Eliaksen kaikki masuvaivat ovat olleet poissa yli kolme kuukautta, mutta huono puoli siinä tosiaan on tuo kuivuminen. Eliaksella tuntuu välillä menevän kaikki ravinto suoraan kehosta läpi ja yksikin huonosti syöty päivä voi vaikuttaa hänen nestetasapainoon ja sitten kun hän alkaa vähänkin olla väsynyt, niin ruoka maistuu entistä huonommin ja kaikki se vähäinen ravinto menee taas suoraan elimistöstä läpi eikä mitään pääse imeytymään, seuraavana päivänä hän ei jaksa syödä sitäkään vähään jne... Siitä syntyy noidankehä. Pieni, mutta varsin ärsyttävä ongelma, koska sitä ei pysty hoitaa kotona vaan nesteytys tapahtuu aina sairaalassa. Joka tapauksessa, eilen sairaalaan mentiin ja tänään onneksi päästiin jo pois. :)

Samalla reissulla, kun kerta lastenklinikan kutososastolla taas oltiin, selvitin hieman tarkempia aikatauluja sulkuleikkaukseen liittyen. Suunnitelma on siis sellainen, että yhden aikaan maanantaina (30.1.)  menemme lastenklinikalla ensin labroihin, jonka jälkeen menemme röntgeniin varjoainekuvauksiin. Tämän jälkeen siirrymme kutoselle odottamaan varjoainekuvausten tuloksia ja tapaamme siellä myös anestesialääkärin ja meidän kirurgimme. Kirurgin kanssa käymme varmasti läpi tarkemmin leikkaukseen liittyviä asioita ja saamme ohjeita, kuinka toimia juuri ennen leikkausta. Elias pääsee nimittäin vielä silloin maanantaina kotiin yöksi, koska asumme pääkaupunkiseudulla. Näin ollen oletan, että meille annetaan tarkat ohjeet, kuinka Elias tulee nesteyttää/ruokkia ennen leikkausta ja missä vaiheessa ravintoa ei sitten saa enää antaa. Kuulemme varmasti silloin myös tarkan kellonajan, jolloin leikkaus suoritetaan.

Tällaisia höpinöitä tänään ja pari kuvaa muistoksi vielä tältäkin sairaalareissulta!

"Äiti, nämähän ovat minulle aivan liian isot housut!!"

"Minä en löydä edes jalkojani näistä?!"

Osastolla taas hurmattiin hoitajia!!

Ja kun nesteytys oli kunnossa, niin harjoittelimme
kovasti istumaan nousua