Niinhän siinä kävi

Tänään ei myöskään ei ole meidän päivämme. Meillä on jokin epäonnen kausi meneillään...

Eilen iltapäivällä Elias päätti ruveta oksentelee oikein urakalla. Tai hän oksensi yhteensä onneksi vain kahdesti, mutta sellaisia määriä, että oikein hirvitti. Ja taas.. kimpsut ja kampsut kasaan ja päivystykseen, koska epäilin jo eilen aamulla, että Elias on päässyt kuivumaan. Päivystyksessä taas vierähti monta tuntia. Lastenlääkäri tutki pojan, kirurgi tutki pojan, verikokeet otettin, röntgenissä käytiin jne. Kotona tehty diagnoosi oli oikea, poika oli päässyt taas kuivumaan vähän. Onneksemme Eliaksen ei kuitenkaan tarvinnut tällä kertaa jäädä osastolle vaan saimme ohjeeksi käydä apteekista osatamassa nestemäistä ravintoliusto, jota voimme antaa maidon lisäksi. Tilannehan on siis sellainen, että nestemäinen ruoka tuntuu pysyvän sisällä, mutta kaikki kiinteä tulee ulos. Lisäksi ruokahalu on todella kehno, mutta mansikan makuinen ravintoliuos tuntui päivystyksessä maistuvan hyvin. (Paino oli muuten viime torstaina 8080g ja eilen illalla 7810g).

Yö meni levottomasti. Elias ei herännyt kertaakaan syömään, mutta heräili nuhan ja yskän takia tunnin välein. Itselleni iski räkätauti myös viime yönä, hädin tuskin happi kulkee. Aamulla yhdeksän aikaan jouduin väkisin herättää Eliaksen kun huomasin, että illalla kymmenen aikaan vaihdettu avannelaatta oli ruvennut vuotaa. Noh, ei kun vaan vaihtaa laattaa. Ajattelin, että Elias olisi piristynyt siitä, mutta ei. Jätkä jatkoi yöunia sen jälkeen vielä melkein yhteentoista asti. Ruokaa ei edelleenkään hirveästi olla tässä ehtinyt antaa. Yhdeltätoista hän kuitenkin onneksi söi peräti 120 ml maitoa, mikä on iso annos moneen edeltävään päivään verrattuna.

Yhdeksi lähdimme sitten sinne lastenklinikalle. Ensin labroihin ja sitten röntgeniin. Labrat otettiin ja Elias oli tosi reipas. Menimme röntgenluukulle ilmoittautumaan, niin hoitaja ilmoittikin meille, että täällä on kirjattu Eliakselle röntgentutkimus kuukauden päähän. Häh?! Ajattelimme kaikki siinä vaiheessa, että siinä on tapahtunut jokin kirjausvirhe ja hoitaja lupasi soittaa kutoselle (osastolle) ja tarkistaa asian. Vartin myöhemmin hoitaja kävi kertomassa meille, että toimenpide on peruttu. Siis huominen toimenpide eli avanteen sulku leikkaus. MITÄ?! Mua alkoi hermostuttaa heti. En tajunnut yhtään, mitä oli oikein tapahtunut ja miksi. Lähdimme siltä istumalta kutoselle selvittää asiaa. Osastosihteerin huoneessa oli lauma ihmisiä muun muassa meidän hoitava kirurgikin sattui olemaan paikalla. Aloitin keskustelun kertomalla, että kuulimme noin minuutti sitten, että meidän toimenpide on kuulemma peruttu?! Osastosihteeri katsoi meitä kysyvästi ja sanoi, että se peruutettiin jo eilen ja kaikki olivat siinä uskossa, että meille on infottu asiasta. Noh Ei!!! Meitä ei siis tosiaan viitsitty infota asiasta. Eilinen päivystyksessä ollut kirurgi oli kirjannut koneelle, että toimenpide perutaan, sen jälkeen kun oli tutkinut Eliaksen. Kukaan vaan ei viitsinyt sitä meille enää erikseen kertoa. Minua ärsytti!!! Tiedustelin sitten tietysti, että koska se seuraava aika sitten mahdollisesti on. Odotin jo, että he sanoo, että aika tulee kirjeitse. Se olisi ollut musertava uutinen. En jaksaisi nyt yhtään odotella enkä jännittää mitään ylimääräistä. Yllätykseksemme osastosihteeri osasi kertoa tulevan leikkausajankohdan heti. Eli leikkausta siirrettiin tasan kuukaudella. HELVETTI! Viikko/pari olisi tuntunut vielä olevan ihan ok, mutta kuukausi (tasan neljä viikkoa siis) tuntui hirveältä pettymykseltä juuri sillä hetkellä.

Kaikella on varmasti tarkoituksensa ja on varmasti hyvä, että Elias kasvaa vielä ja kuukausi ei ole pitkä aika ja aika menee nopeasti jne.. Mutta silti, olen pettynyt juuri tänään, juuri nyt. Huomenna näen varmaan asian positiivisetkin puolet, mutta tänään minun tekee mieli mököttää. :) Minun valuvan nenäni ja aivastuksieni kera!

"Mökötän äidin kanssa!"