Ihan ihmeissään!

Huom! Teksti pääosin kirjoitettu eilen.

Minun on ihan pakko TAAS kerran käyttää tuota laulua ja vedota laulun sanoihin. Toistan itseäni, mutta en ole löytänyt vielä parempia sanoituksia tällaisia tapahtumia varten.

Meillä oli tänään se pään ultraäänitutkimus. Elias määrättiin siis ultraan pään nopean kasvun takia, joka tarkoittaa siis sitä, että päänympärys on saavuttanut 0-käyrän vaikka muut mitat eivät vielä ole.

Ei ollut mikään helpoin mahdollinen tutkimus toteuttaa käytännössä, kun pojalla on alkanut tulla esille jotain ihmeellisiä ADHD piirteitä. Selällään makoilu paikallaa ei kuulu tuon ikäisen vauvan lempipuuhiin kyllä muutenkaan. Hyvän tuulisena Elias tästä kuitenkin suoriutui vaikkakin vähän levottomana. Joka tapauksessa.... Tutkimushouneeseen mennessämme minulla eikä miehelläni ollut oikein mitään ajatuksia koko ultrasta. Emme tavallaan olleet mistään huolissaan, mutta emme myöskään odottaneet mitään erityisiä uutisia. Tunnelma oli siis erittäin rauhallinen, ihan kuin olisi tavalliselle neuvolakäynnille menossa. Lääkäri saapui melko pian meidän jälkeen huoneeseen ja tutkimus alkoi. Me keskityimme mieheni kanssa Eliaksen viihdyttämiseen, jotta hän pysyisi paikallaan eikä edes katsottu monitorille. Tai turhaahan se olisi ollutkin, ei niistä ultrakuvista juuri mitään ymmärrä. KUNNES... Lääkäri kysyi ihan ohimennen, että eikös Otolla (Eliaksella) ole löydetty kystia? Johon vastasimme, että: "Joo, kaksin kappalein". Sitten lääkäri vaan totesi, että: "noh vasemmalla puolella ei ainakaan ole kystaa näkyvissä." Olin hieman ihmeissäni siitä, mutta ajattelin sitten, että ehkä molemmat kystat olivat oikealla puolella. Hetken kuluttua lääkäri jatkoi vielä: "Ei täällä oikeallakaan puolella ole mitään kystia."

MITÄ?!?!?! Vaihdoimme nopeasti katseita mieheni kanssa ja rupesimme molemmat hölmönä tuijottaa lääkäriä. "Siis ei kystia vai?!" Johon lääkäri totesi: "Ei tosiaan, kystat ovat kadonneet." Lääkäri siirsi katseen monitorilta ja hymyili lämpimästi meille. :) Hän jatkoi vielä: "Katostaanko vielä kallon sauma varmuudeksi, että se on ok, koska Eliaksella on tuo kallo hieman painunut toiselta puolelta?" Katsottiin se vielä ja se oli auki, kuten pitääkin. Eli ei ole vielä luutunut, joten kallo palautuu varmasti vielä taaperoikään mennessä ihan pyöreäksi.

Se oli siinä. Pyyhittiin Eliaksen pää ultrassa käytettävästä geelistä ja lähdimme kotiin. HYMYSSÄ SUIN! Autossa meinasin tirauttaa melkein onnen kyyneleitä, mutta en kuitenkaan antanut niiden tulla. Tuleva leikkaus pitää minut hieman varauksellisena. Mutta onnen itkusta huolimatta, uskalla aivan vilpittömästi olla iloinen, onnellisen ihmeissäni, kuinka tuollainen on ylipäätään mahdollista?! En totta tosiaan tiennyt, että kystat voivat kadota kokonaan. Ja taas on äiti niin superhypervaltavan ylpeä omasta ihmemies MacElkustaan, joka näköjään osaa itse parantaa itsensä! :)

Tässä vaiheessa kirjoitustani sain tekstiviestin.... (kts. eilen julkaistu päivitys).

Jäin sanattomaksi. Sanaton olen edelleen. Meidän vastoinkäymiset tuntuvat yhtäkkiä mitättömiltä. Meidän perhe saa olla enemmä kuin kiitollinen siitä, miten asiat ovat Eliaksen tapauksessa edenneet.