Kahdeksan kuukautta plakkarissa

8 kuukuatta

Siitä on nyt sitten tasan 8 kuukautta kun tuo meidän pieni lampaanpoikanen syntyi. :) Kävimme tänään neuvolalääkärillä kontrollissa.

Mitat

Paino 7930g  ja pituus 71 cm. Pituuskasvu on huikeaa, 0-käyrä on jo käden ulottuvilla. :) Pituus sijoittuu nimittäin jo peräti - 0,5 käyrälle. Painoa tullut viimeisimmän nesteytyskeikan jälkeen reilut 200g. Ei mikään kovin kummoinen määrä, mutta jotain kumminkin. Suhteellinen paino sijoittuu käyrälle -11. Eli kovin lihavaksi tuota poikaa ei voi ainakaan kutsua. Pitkä ja laiha. Kaikki ylimääräinen on selkeästi kertynyt poskiin. :)

Ruusut

Lääkäri totesi samat asiat kuin neurologi. Hienosti on poika kehittynyt, ottaa erittäin hyvin kontaktia, on pirteä ja hymyileväinen.

Risut

Joku, joka tästä meidän kohtalosta päättää ei vieläkään tahdo päästää meitä helpolla. Kystat poistui, mutta nyt tilalle tuli toinen ongelma. Lääkäri totesi nimittäin, että Eliaksen pallukat (kivekset) eivät ole vieläkään laskeutuneet pusseihin. Lääkäri kirjoitti lähetteen kirurgiselle puolelle, että tilannetta ruvettaisiin nyt seuraamaan tarkemmin. En tiedä tarkkaan, kuinka kauan tätä seurataan, mutta jos pallukat ei laskeudu niin ne on laskettava sinne leikkauksen avulla. Tämä ei nyt taas kuulunut lainkaan meidän tulevaisuuden suunnitelmiin. (Niin kuin ei niin moni muukaan asia :))

Olen kuitenkin päättänyt keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tässä vaiheessa se on tuo tuleva avanteen sulkuleikkaus. Muut huolet tulevat tiukasta vasta perässä.

Ja tähän väliin muutama sana ihan aiheen vierestä... Olen monesti miettinyt, että joskus aion tästä blogistani kertoa myös Eliakselle. Joskus kun hän on paljon paljon vanhempi, ehkä vasta kun hän on aikuinen. Samalla olen monesti miettinyt, että poika on varmaan hirveän ylpeä äidistään, joka on kertonut kaikki hänen vauva-aikaiset kakka ja pallukka jutut julkisesti netissä. Äiti saa varmasti sanomista tästä?! Onneksi minulla on kuitenkin hyvin monta vuotta aikaa valmistautua tähän rakentavaan keskusteluun poikani kanssa. :)

Hampaat

Ei hampaita! Säästöpossurahat menevät tekareihin ja kuolalappuihin!

"Äiti, minä en jaksa harjata enää ikeniä!
Minulle ei tule hampaita!"

 Motorinen kehitys

Näin me istutaan ilman tukea. (Vain hetken)

Näin me seisomme tukea vasten. (Vain hetken)

Elias ryömii, vain taaksepäin pitkin asuntoa. Kaiken
maailman tuolit, sohvat ja seinät sais pojan mielestä poistaa
tieltä.

Nukkuminen

Nukkumaan käyminen on edelleen tuskaista puuhaa. Unikoulu alkaa heti kun Elias toipuu leikkauksesta. Herätyksiä normaalisti 2-3. Päiväunia nukutaan kolmesti. Kahdet lyhyet päikkärit ja yhdet pidemmät (1-1,5 h). Yöunille käydään viimeistään yhdeksältä ja heräillään aamulla kahdeksan aikoihin.

Kaikki uudet taidot tulevat uniin. Pienetkin vaivat näkyvät unenlaadussa myös.

"Äiti, minä heräisin. Ainakin melkein."

Syöminen

Vaihtelevaa. Välillä syödään hyvin ja välillä edelleen saa puoliväkisin poikaa syöttää. Tämä näkyy tietysti myös painossakin. Jos syödään hyvin, niin maitoa menee noin litra, soseita 1,5 purkkia ja kaksi desiä puuroa. Kaurapuuro kuuluu ehdottomasti suosikkiruokiin. Muuten ruoan on oltava erittäin sileää, mikään vähäänkään kökkäreisempi pala ei mene kurkusta alas. Ollaan kokeiltu ja joka kerta on käynyt niin, että ensin poika meinaa tukehtua ja sen jälkeen lentää oksennus kaaressa joka paikkaan. Mainitsimme asiasta myös neurologille, mutta hänen mielestään asiasta ei tarvitse olla vielä huolissaan. Jotkut lapset eivät pysty syömään karkeaa ruokaa vielä tässä vaiheessa.

Tämä viikko

Kuluva viikko on ollut raskas. Upeita ultra uutisia lukuunottamatta. Elias on ollut koko viikon melkoinen kitinä-Petteri. Nukkuminen on ollut todella huonoa. Yöunille käyminen on venynyt jopa yli kymmeneen väsymyksestä huolimatta, yöheräilyjä on ollut järjestäen joka yö enemmän kuin 3. Joinain öinä jopa tunnin välein. Ja parina yönä hän on herännyt jo aamu viideltä eikä meinannut nukahtaa enää ollenkaan.

Päivät hän on ollut erityisen kärttyinen ja itkuinen. Olen taas pyöritellyt mielessäni vaikka mitä, kuivumista, korvatulehdusta, HAMPAITA, flunssaa jne. Lääkäri kuitenkin kumosi tänään kaikki epäilyt. Olemme myös ihmetelleet, että avannelaatta on taas pysynyt hirveän huonosti kiinni. Avanne on vuotanut herkemmin ja olemme joutuneet vaihtaa sen taas kahdesti päivässä.

Tänään selvisi syy. Eliaksella on jo reilun viikon verran punoittanut iho aika pahannäköisenä yhdestä kohtaa, joka jää avannelaatan alle. Lähinnä se kohta on näyttänyt haavalta, joka ei meinaa mennä umpeen/rupeutua, koska siihen menee koko ajan sitä ulostetta. Olemme tätä haavaa seurailleet, mutta emme ole huomanneet että Elias aristelisi sitä tai että se olisi jotenkin kipeä. Tänään sitten kun vaihdoimme laattaa jo toistamiseen iltapäivällä, huomasimme, että Eliaksen iho on alkanut ärtyä muualtakin avannelaatan alueelta. Nyt se on ärtynyt niin pahaksi, että se on ihan verillä. Koitin aluetta vähän puhdistaa ja kuivata, jolloin huomasin, että se tekee Eliakselle todella kipeää. Ei auttanut muu kuin laittaa laatta päälle ja soittaa osastolle sairaalaan ja kysäistä hieman viisaampien neuvoja. Saimme nyt tarkempia ihonhoito-ohjeita ja toivottavasti huomenna voisimme jo helpottaa Eliaksen oloa. Laatta ei pysy kovin hyvin siinä ihossa kiinni, koska iho on ärtynyt ja siihen ärtyneelle alueelle pääsee ulostetta nyt sitten nopeammin ja enemmän. Tämä kirvelee ja kutiaa ja tuntuu varmasti aivan hirvittävän pahalta. Ihmekös, kun on vähän poikaa kiukuttanut viime päivinä.

Onneksi enää 10 päivää jäljellä!!!!!!!!!!

Ja lopuksi

"020202, kuinka voin auttaa?"