En tullut nyt valittaa, ajattelin vain purkaa hieman omia mietteitäni. Kipuni pahenevat päivä päivältä. Eilisestä asti istumaan käyminen on alkanut tuottaa tuskaa. Puukon repimistunne vatsassa tuntuu silloin todella kivuliaalta. Käveleminen tuntuu, joka ikisellä askeleella ja hartiapistoksen lisäksi mukaan on tullut kylkikipu. Pystyn kuitenkin vielä sietämään kipuja. Tämän olotilani kanssa pyöriessä, mietin luonnollisesti kovasti, koska tulee kirje tai puhelu lisätutkimuksien tiimoilta. Vielä ei ole mitään kuulunut.
Olen kuullut ihmisten käyttävän sanontaa "tieto lisää tuskaa". Minä olen vastarannankiiski tässä asiassa. Minun mielestä tieto on valtaa ja tiedon avulla on yleensä kyky vaikuttaa asioihin. Tällä hetkellä koen olevan tosi tietämätön tästä, mikä minua nyt todellisuudessa vaivaa. Tämä tekee minut hermostuneeksi. Kaipaan sitä tietoa, oli se sitten mitä tahansa. Odottavan aika on tässäkin asiassa kovin pitkä.
Mieheni alkaa olla sitä mieltä, että minun pitäisi ehkä hakeutua jopa päivystykseen. Hetkittäin itsekin ajattelen näin, mutta sitten vedän päättäväisyyteni tämän suhteen takaisin. Hetki sitten mietin, että minun on pakko käydä näyttäytymässä asiantuntijan luona, sillä tämä ei ole normaalia. Kohta kuitenkin mietinkin jo, että entäs jos joudunkin jäämään tutkittavaksi yön yli. Huomenna olisi tärkeä työpäivä jne.... Jos kyseessä on jotain vakavaa ja kupsahdankin huomenna työmatkallani jonnekin, niin kumpi olisi ollut järkevämpää hakeutua lääkärille ajoissa vai odottaa viimeiseen asti eikä päästä sinne töihin kuitenkaan?
Miksi minun on niin vaikea hakeutua lääkäriin? Jostain syystä ajattelen etten halua olla vaivaksi. Jos pystyn sietämään kivut, niin en ole tarpeeksi akuutti potilas. Ajattelen, että vien kallisarvoista aikaa sellaisilta potilailta, jotka oikeasti sitä tarvitsevat. Onko se oikeasti näin ja miksi ajattelen niin? Enkö pidä itseäni tarpeeksi tärkeänä, että kokisin olla oikeutettu tutkimuksiin vaikkei kyseessä olisikaan hengenhätä?
Tällaisia kevyitä mietteitä pyörittelen täällä päässäni, sillä välin kun poikani vetää jotain ylipitkiä päiväunia. :) Sais herätä jo, niin ei tarvitsis paljon miettiä. :) Katsotaan miten tilanteet etenee. Ehkä seurailen tilannetta vielä tämän päivän ja harkitsen sitä lääkärille menoa uudestaan huomenna työpäivän jälkeen. Tosi vielä keskiviikkokin olisi tärkeä työpäivä, silloin on eräs deadline.
Toivottavasti saat "raahattua" itsesi sinne sairaalaan, ei tuo ole hyvä kärsiä kivuista jne - ja se työ tosiaan odottaa kyllä, että saat itsesi kuntoon. :)
VastaaPoistaSamantien lääkäriin päivystykseen tai työterveyteen. Ei ole kyse siitä kestääkö kipua vaan siitä että parempi ajoissa kun myöhään. Tsempit!
VastaaPoistaJos teillä on työterveys niin ehdottomasti sinne heti huomenna! Normaali päivystys voi olla ajanhaaskausta, koska siellä ei tutkita yleensä mitään, vaan annetaan ainoastaan akuutti apu, eli luultavasti kipulääkettä ja ohjeistus ottaa virka-aikaan yhteyttä terveyskeskukseen ja nyt kun vielä on heinäkuu.. se kuukausi vuodesta, jolloin ei kannata sairastaa, kun kaikki tutkimukset yms. erikoisjutut seisoo.
VastaaPoistaTsemppiä taisteluun! Muista huolehtia itsestäsi :)
Ehdottomasti lääkäriin. Ei se ole muilta pois, että käyt siellä. Ja kyllä nuo nyt sen verta hurjille kivuille kuullostavat, että syytä on tutkia. Mieluummin enemmin kuin myöhemmin.
VastaaPoistaMinä olen muuten samanlainen jahkaaja helposti. Sitten kun saan itseni lääkärille, viimeistään odotusaulassa "paranen". Mietin, ettei tää nyt sittenkään niin kovin satu ja turhaan tuli valittamaan lääkärille. Harvoinpa olen tainnut oikeasti sinne turhaan mennä.
Toivottavasti tuo vaivasi syy selviää pian! Kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Minäkin "äänestäisin" lääkäriin menon puolesta. Tuttu on minullekin tuo taipumus laittaa työt edelle, mutta ehkäpä ne työtkin siitä hyötyy, mitä pikemmin terveydentilasi saadaan hoitoon.
VastaaPoistaVoimia sinne & kesäiloa!