jatkoa eiliselle...

Selvisin eilisestä. Välttelin istumista ja napsin särkylääkkeen, joka ei tosin auttanut yhtään. Aamulla päätin soittaa itse naistentautien polille ja tiedustelin, onko lähete jo tullut ja onko mahdollista aikaa minulle mietitty vielä. Sain kuulla, että kirje on matkalla kotiin, tulee kuulemma huomenna. Aika lisätutkimuksiin on varattu lokakuulle. Buahahahah!!! Mua rupes naurattaa. :) Siinä kipristelin mahani kanssa, kun nauraminen sattui ja totesin vain, että aika pitkäksi taitaa nämä 3 kuukautta tulla. :) Kerroin kansliantädille, että mulla on aikamoisia kipuja. Hän suositteli, että soittaisin kirjeessä ilmoittamaan numeroon ja yrittäisin aikaistaa hieman aikaani. "Jos olisi mitään mahdollisuutta päästä aiemmin vastaanotolle", sanoi hoitaja.

"mitään mahdollisuutta"?!?! Pakkohan siihen on olla mahdollisuus! Miten ihmeessä ihminen voi elää kipujen kanssa ja odotella neljännesvuoden verran, että pääsee vastaanotolle. :D Johan se nyt kuulostaakin ihan naurettavalta.

Tänään minulla on hitusen parempi olo, mutta särkyä ja viiltäviä kipuja on siellä sun täällä. Soitin sitten varmuudeksi vielä päivystykseenkin. Ajattelin, jos he siellä sittenkin on sitä mieltä, että minun pitäisi hakeutua sinne. Puhuin erittäin mukavan hoitajan kanssa, joka antoi tietysti ohjeeksi napsia vaan enemmän särkylääkkeitä. :) (Kuten osasin arvellakin.)  Tosin hänkin kehoitti minua soittamaan huomenna polille ja yrittää aikaistaa aikaa. Toki hän lisäsi vielä loppuun, että jos olo menee täysin sietämättömäksi, niin olisin erittäin tervetullut sinne. :) Heh, kiitos tästä tiedosta.

Määritelmä "sietämätön olo" on mielestäni kyllä melko suhteellïsta. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Minä koen olevani aika korkean kipukynnyksen omaava ihminen, olen myös erittäin kärsivällinen ja pitkäjänteinen. :) Minun tapauksessani sietämätön olo voi tarkoittaa ihan eri asiaa kuin jollain toisella. Noh, joka tapauksessa. Tiedän, että luultavasti selviydyn myös huomiseen. Ja huomenna saan ehkä kinuamisella ja vonkumisella itselleni ennen talvea ajan. :)

Pari sanaa Eliaksen asioista. Päiväkodista soitettiin tänään taas. Edelleenkin näyttää silti, että päiväkoti paikkasta on turha haaveilla. Ainakaan vielä syyskuusta alkaen. Teki mieli siltäkin tädiltä kysyä (joka tosin hänkin oli mielestäni erittäin mukava), että miksi sitten soitat. :) Pilatakseni päiväni?! :) No ei vaan, ei hän päivääni pilannut. Mutta kyllä minä hetken aikaa puhelun jälkeen mietin, että mikä tarkoitus tällä puhelulla oikein oli. Kun ei siinä juurikaan mitään uutta käsitelty.

Mutta tällaista tänään. Huomenna taas jotain muuta. :)