Jotain ainutlaatuista

Minun omista murheista huolimatta tämä viikkohan oli muuten melko onnistunut ja sisälsi paljon mukavia hetki. Kävimme muun muassa Eliaksen kanssa ensimmäistä kertaa Linnanmäellä ja torstaina Elias kävi isän kanssa Korkeasaaressa. Mahtuipa viikkon myös paljon ulkoilua ja parit jäätelötkin. :)

"Hmm, minkähän jätskin mä ottaisin???"

"Mä haluun ehdottomasti tuon!"

"Nam nam"

"Wau, olipa hyvää :)"

Linnanmäellä.. Ihan oma ranneke.

Äidin kanssa mopoilemassa.

Puistossa

Ulkoilua

Mutta viikon ehdottomasti ihanin kohokohta tapahtui keskiviikkona, kun Eliaksen serkkupoika vihdoin syntyi!!! "Vihdoin" siksi, koska hän oli niin sujut siellä äitinsä masussa ettei tahtonut millään tulla sieltä muaailmaan. Pari viikkoa lasketun päivän jälkeen hänet oli väkisin häädettävä serkkunsa seuraksi ulkomaailmaan. :)

Tänään kävimme uutta tulokasta tapaamassa. Voi luoja, kuinka ihana hän olikaan. Pieni, mutta niin iso. :) Syntyessään hän painoi nimittäin peräti 4,6 kg. Meidän Eliaksen syntymäkokoon nähden hän vaikutti tietysti kookkaammalta. Terveeltä, juuri sellaiselta kuin vauvan tulee ollakin. Isot posket ja ihana tuhina nenä.

Tänään sain kokea jotain sellaista, jota en ole koskaan aiemmin saanut kokea. Pidin sylissäni vastasynyttä vauvaa, vain 4 päivää vanhaa. Voi, kuinka kaunis hän onkaan. Rauhallisesti nukkui ja tuhisi sylissäni. Sellainen pieni nyytti. Toistan taas itseäni, mutta näin se vaan on. Vastasyntynyt lapsi on jotain käsittämättömän kaunista. Nyytti, jonka mukana syntyy uusi elämä, uusi tarina. Pieni viaton pakkausta, joka tuo niin valtavan paljon iloa ja rikkautta elämään.

Meidän Elias ei ole enää suvun nuorin. Hänestä on tullut nyt iso poika, vanhempi serkku. :)