Unelmia ja toiveita

Viikonloppu, mikä ihana asia. :) Unohdin eilen mainita, kuinka iloinen olin koska oli perjantai. Tunsin olevani jotenkin todella viikonlopun tarpeessa. Ja tänään olen vähintään yhtä iloinen, että viikonloppu kestää kaksi päivää. Huomennakin voi nukkua ihan vähän pidempään, tehdä asioita omassa tahdissa ilman aikatauluja. Nauttia poikani seurasta aamusta iltaan. :)

Elias nukahti tänään poikkeuksellisen aikasin yöunille, joten ehdin hieman kirjoitella. Ihanaa, minulla on välillä ikävä kirjoittamista. Lähinnä silloin kun pää olisi täynnä ajatuksia. Mutta olen päättänyt, etten arkisin edes avaa konetta kotona Eliaksen ollessa hereillä. Ja sitten kun hän nukahtaa yöunille niin yritämme hetken nauttia mieheni kanssa yhteisestä ajasta, kunnes painun itsekin pehkuihin.

Eräässä blogissa (valitettavasti blogi on salainen) minua on muistettu haasteella. Ajattelin vihdoin tarttua haasteeseen ja listata tähän viisi unelmaa/haavettani. Minulla on paljon erilaisia haaveita ja tavoitteita elämässäni. Toiset pienempiä toiset hieman suurempia unelmia. Joihinkin voin vaikuttaa itse ja toiset taas ovat sellaisia, jotka ovat vain sen varassa, minkälainen kohtalo on minua varten määrätty. Tässä kuitenkin viisi näistä.

1. Tämä on toiveistani hartain ja tärkein. Toivon sydämeni pohjalta jokaiselle perheemme jäsenelle terveyttä. Toivon, ettei kukaan meistä sairastuisi mihinkään vakavaan tai pitkäaikaiseen sairauteen. En aiemmin osannut ehkä arvostaa terveyttä samalla tavalla. En ennen Eliasta. Itse olen aina ollut terve kuin pukki. Eliaksen myötä ajatusmaailmani on hieman muuttunut. Ajattelen, että loppukädessä millään muulla haaveella/unelmalla/tavoitteella ei ole merkitystä, jos joku rakkaista sairastuu vakavasti. Yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa myös muihin perheenjäseniin. Se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä. Meidän ydinperheessä on kolme yksilöä, mutta olemme kaikki yhtä. Vedämme yhtä köyttä ja tuemme toisiamme asiassa kuin asiassa.

2. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin. Haaveilen siitä, että perheemme lapsiluku kasvaisi vielä yhdellä. Unelmoin kauniista pienokaisesta, joka tekisi Eliaksesta isoveljen. Pienokaisesta joka kasvattaisi meidän tiimiä vielä yhdellä jäsenellä. Toisi entistä enemmän rakkautta ja iloa elämäämme. Opettaisi Eliasta jakamaan, ottamaan huomioon, huolehtimaan, olemaan esimerkkiä näyttävä isoveikka. Tätä ei ehkä tarvitsisi kirjoittaa, mutta sen lisäksi että haaveilen vielä yhdestä lapsesta, haaveilen myös että hän oli terve. Toivoisin myös, että lapsi syntyisi täysaikaisena, että saisin hänet syliini heti syntymäpäivänään. Näitä lauseita kirjoittaessani tuntuu, että toivon liikaa. Nämä toiveet tuntuvat niin kaukaisilta kun muistelen Eliaksen syntymää. Mutta jos oikein saan mässäillä haaveilla ja olla ehkä hieman naiivikin, niin paljastan että toivoisin tyttöä perheeseemme. HUOM!!! Etten tulisi väärin ymmärretyksi, niin loppujen lopuksi minulla ei ole lainkaan merkitystä, onko se tyttö vai poika. Kunhan hän olisi terve ja kunpa Luoja meille tällaisen lahjan edes soisi vielä joskus.

3. Työ. Olen parin vuoden ajan kasvattanut mielessäni haavetta olla itse itseni työnanataja. Olla yrittäjä. Eliaksen kanssa äitiyslomalla ollessani haaveeni tästä voimistui entisestään. Täysin mahdoton ajatus se ei ole tänäkään päivänä, mutta koen ehkä silti tarvitsevani vielä lisää kokemusta alaltani. Kokemusta, jota voin hakea ensin muualta. Mutta aika vahvasti uskon kyllä, että jonain päivänä hyppään siihen rumbaan ja aloitan oman yritystoiminnan.

4. Harrastukset. Tästäkin olen jo aiemmin maininnut. Unelmoin siitä hetkestä kun olen rätti-poikki-väsyneenä mutta onnellisena juossut 42,2 kilometriä ja astun maraton maaliviivan yli. Syyskuussa minua odottaa välitavoite eli se puolikas maratoni ja ehkä mahdollisesti jo 1.6.2013 voisin olla Tukholmassa toteuttamassa unelmaani. Tämä riippuu tietysti hyvin paljon siitä, minkälainen vointini tässä lähitulevaisuudessa on ja miten puolikas menee.

5. Ja lopuksi hieman kevyempi haave. Tämä ei ole suinkaan välttämätön, mutta kyllä minulle loton jättipotille käyttökohteita löytyisi. :) Ja se on ihan varma, että lahjoittaisin Lastenklinikoiden kummit Ry:lle osan potista ja vähän myös Naistenklinikan osastolle 42. Naistenklinikan rahan haluaisin, että se sijoitettaisiin tilojen kunnostamiseen ja yleiseen viihtyvyyteen. :)

En jaa tätä haastetta suoraan kenellekään, tarttukaa tähän kaikki, jotka kokevat olevansa unelmoimisen tarpeessa. :) Jostain olen joskus lukenut, että unelmointi tekee hyvää mielelle. :)