Pikaisesti

Tulin pikaisesti vain kirjoittaa muutaman sanan, ettei lukijat ihan ajattele, että olen unohtanut koko blogin. Olimme reissussa koko viime viikonlopun, joten viikon blogipäivitys jäi tekemättä. Hirveästi olisi asiaa taas, mutta vuorokauden tunnit eivät tunnu riittävät kaikkeen, mitä haluaisi tehdä.

Viime viikonloppu oli ihana. Olimme tosiaan reissussa ja se sisälsi ystäviä, hyvää ruokaa, paljon sylittelyä pienen vauvan kanssa, ristiäiset ja paljon muuta mukavaa. :)

Elias on nyt jo toista viikkoa kiukkuinen kuin ampiainen. Taitaa kulmahampaat tehdä tuloaan. Tänään poskia on punoittanut, joten epäilen niiden puhkeavan muutaman päivän sisään. Ainakin aiempien hampaiden kohdalla hampaiden puhkeamiseen on aina liittynyt poskien punoitus ja noin kolme vuorokautta siitä hampaat ovat porautuneet ikenien läpi. Katsotaan, miten käy.

Eliaksen masu on toiminut huonosti viimeiset kolme päivää. Voi olla, että sekin aiheuttaa pientä kiukkuilua. Toissa päivänä ei tullut kakkaa, eilen oli vatsa kovalla, tänään ei myöskään tullut vaippaan nyyttejä... Ehkä huomenna?!?!

Lisäksi olen tässä viimeisen parin viikon aikana huomannut, että tuosta meidän pojasta on tulossa oikeasti melko vilkas. Tai en tiedä kumpaa se on vilkkautta vai pelkästään erittäin vahvaa tahtoa. Mutta siitä minun pitäisi kirjoitella joskus oikein ajan ja ajatuksen kera.

Minä voin suhteellisen hyvin. Olen mennyt monta päivää tukkaputkella paikasta toiseen eikä ole ollut hetkeäkään aikaa pysähtyä ja tunnustella, miten oikeasti voin. Toisaalta tämä järjestely sopii minulle ihan hyvin nyt. En yksinkertaisesti jaksa miettiä enää, mikähän minulla on ja miksi. Minun olotilani ei siitä miksikään muutu miettimällä sitä. Toissa viikolla kävin niiden turvonneiden imusolmukkeiden takia verikokeissa. Verikokeet olivat normaalit. (Hienoa!!!) Lääkäri oli siltikin sitä mieltä, että asiaa ei voi jättää tähän. Mutta koska verikokeet ovat normaalit, niin mitään akuuttia kiirettä ei lisätutkimusten suhteen pitäisi olla. Lääkäri kirjoitti lähetteen erikoisairaanhoitopiiriin (julkiselle puolelle siis), joten nyt odottelen kutsua lisätutkimuksiin.

Huomenna menemme tutustumaan Eliaksen mahdollisesti tulevaan päiväkotiin. Syksy tekee selvästi tuloaan. Se tuo ikäviä ajatuksia mieleen myös. Kohta on vuosi siitä, kun Eliaksen paksusuoli meni kuolioon. Mutta nämäkin on niitä aiheita, mistä minun tulisi kirjoittaa joskus oikein kunnolla. Niitä tunteita ei voi purkaa muutamaan lauseeseen.

Enempää en nyt lähde kirjoittelemaan, kuvat saavat kertoa taas lisää... Elomme on ollut aikalailla tällaista:

Meillä vallitsee jatkuva kaaos. Eliaksella on järjestely
kausi meneillään. Hän siirtää kaikki tavarat kaapista
toiseen. Saatan löytää omia tavaroitani mitä ihmeellisimmistä
paikoista. Esimerkiksi hiusharjan uunin alta!

Tai roskikseen viety vaippa, saattaakin ilmestyä
kohta keittiön kaappiin!!!!

Söpöilyä

Jalkapallo ura on alkanut!!

Komentelua

Äijäilyä

Ilme, jolla saa äidin ja isän unohtamaan kaikki ne
pahuudet, mitä on aimmein puuhasteltu

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!!!