Mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Jos nuori, hedelmällisessä iässä oleva nainen kuvailee seuraavia oireita: hirveä väsymys, ympärivuorokautinen pahoinvointi, huimausta, erinäiset viiltävät kivut alavatsassa, alavatsan turvotus, totaalinen ruokahaluttomuus, järkyttävä palelu ja alhaiset verenpaineet. Mitä teille tulee näistä mieleen? Minä ainakin ehdottaisin kyseiselle naishenkilölle ensimmäisenä tehdä raskaustestin. Ja koska kyseessä olen tässä tapauksessa minä itse, niin minä myös tein sen testin vaikkakin syön e-pillereitä. Testi oli negatiivinen.

Myöhemmin selvisi, että raskaanaolevalla naisella kortisoliarvo on normaalia korkeampi. Viime päivinä minulla on vaivannut myös ikävä hartiapistos toisessa hartiassa. Jos googlettaa "hartiapistoksen" niin ensimmäisten hakutulosten joukossa löytyy keskusteluja tai linkkejä sivuille, joissa puhutaan kohdunulkoisesta raskaudesta. Tein testin toistamiseen, sekin oli negatiivinen. On siis parasta uskoa, että raskaana en ole. Ja se on ihan hyvä näin (ainakin toistaiseksi). Mutta mikä ihme mua vaivaa?!?!

Pari päivää on taas mennyt tällaisissa tunnelmissa:

Leposyke on hienosti laskenut normaalille tasolle, 68 on hyvä lukema... Mutta alhaisten yläpaineiden takia oon ollut taas ihan pyörryksissä. Tähän listään jatkuva pahoinvointi niin on taattu voittajafiilis. :)

Näitä asioita miettiessäni olen alkanut kyseenalaistaa, että miksi se stressi iski nyt yhtäkkiä (pari kuukautta sitten) näin voimaakkaana, tai on alkanut niin sanotusti oireilee? Ja eniten ihmetyttää, että miksi oloni pahenee viikko viikolta?! Eikös sen nyt luulis menevän pois, kun ei ole enää niin paljon akuutteja stressinaiheita?! En kirjoita tätä sitä varten, että saisin näihin vastauksia. Vaan lähinnä ihmettelen "ääneen".

Sitten aiheeseen lisätutkimukset. Soitin julkiselle silloin viime viikolla. Kuten arvelinkin, siellä olisin joutunut aloittaa koko rumban alusta. Eli käydä ensin kortisolikontrollissa ja sitten vasta olisin saanut lähetteen lisätutkimuksiin. Pelkästään lääkärille ajan saaminen olisi mennyt syksyyn, puhumattakaan sitten kuinka kauan siihen päälle vielä olisi mennyt lisätutkimuslähetteen saamiseen. Näin ollen hattu kourassa soitin yksityiselle, jossa oli alunperinkin käynyt ja sovin siellä, että lääkäri laittaa minulle lähetteen heidän yksikköön tähän deksometasonitestiin. Lähete tehtiin, mutta aika testiin piti varata ajanvarauksen kautta. Ajanvarauksessa vastannut poika ei osannut varata minulle aikaa oikeaan testiin, oli laittamassa mua jo johonkin luuydinmittaukseen. Kun ajanvarauksessa minua ei osattu auttaa, niin labrasta soitettiin minulle henkilökohtaisesti. Pyysivät tulemaan paikalle hakemaan jotain tarpeita kotiin testiä varten. No minähän painelin sinne. Labratäti kantoi mulle kassillisen purkkeja ja putkiloita mukaan vietäväksi, kunnes kerroin, että lääkäri puhui testistä, jossa tarvitaan vain yksi lääke ja yksi verikoe. Labratäti meni sekaisin ja ja pyysi paikalle toisen tädin. Siinä he molemmat tuijottivat vuorotellen tietokoneen näyttöä ja kädessäni olevaa kassia purnukoiden kera. Sitten lopulta selvisi, että totta tosiaan, lääkäri oli kirjannut koneelle lähetteen testiä varten, joka tehdään verestä. Meinasinkin siis saada jonkun toiselle asiakkaalle määrätyn testin tarvikkeet. :D Kun vihdoinkin kaikki olivat perillä mihin testiin olen menossa, niin selvisi että sitä lääkettä ei kuulemma ole labrassa, jonka olisin tarvinnut. Lääkärin olisi kuulemma pitänyt kirjoittaa minulle resepti lääkettä varten. Labratäti jätti soittopyynnön lääkärille ja minä lähdin labrasta tyhjin käsin. Lääkäri soitti tänään aamulla, lääke olisi kuulemma pitänyt saada labrasta. :) Labratädit eivät vain oikein ymmärtäneet sitä. Kaiken tämän jälkeen lääkäri lupasi lähettää lääkkeen postitse minulle suoraan kotiin. Kiitos! :) Joten, jollei tässä nyt mitään muita muutoksia tule niin pääsen vihdoinkin tähän testiin kahden viikon kuluttua.

Ja tämän deksametasonikokeen tarkoitus on siis selvittää, että laskeeko kortisolipitoisuuteni tämän lääkkeen oton jälkeen. Jos lisämunuaisissani ei ole mitään vikaa niin kortisolipitoisuuden tulisi laskea. Jos ei laske, niin luultavasti tutkimukset jatkuvat. Tietysti toivon, ettei tutkimuksia tarvitsisi jatkaa, mutta haluaisin kuitenkin saada jonkun selityksen näille mun oireille. Mutta se näistä mun omista tylsistä jutuista.

Loppuun pari sanaa Eliaksesta. Poika taitaa olla siirtymässä yhtiin päiväuniin. Eilen nukkui vain yhdet unet päivällä, mutta yöllä sitten vetelikin melkein 14 tuntia putkeen unta kuuppaan. :) Nukahti kahdeksalta illalla ja heräsi melkein kymmeneltä vasta. Minulle kyllä sopisi tuollainen rytmi vallan mainiosti. :) Toivottavasti sama toistuu myös tänään. Tänäänkään Elias ei siis ehdi nukkua kuin yhdet päiväunet.

Eilen minä ilmoitin Eliaksen uimakouluun syksyksi!!!! Tää on meille iso juttu. :) Ilmoittauduin viime syksynä uimakouluryhmään myös, mutta koska ensin piti odottaa ikuisuus ennen kuin Eliaksen paino saavuttaisi viisi kiloa ja sitten menikin suolet mutkalle ja jouduimme avanteen uhriksi. Mutta nyt minkään ei pitäisi estää meitä pääsemästä uimakouluun!!! :)

Mitähän muuta. Juhannuksesta on tulossa kiireinen. Torstaina menemme taas häihin (kesä on yhtä juhlaa :)). Ja viikonlopuksi karkaamme Savoon. Saa nähdä, miten Elias jaksaa pitkän automatkan. Ja kuinka pirteä olen taas maanantaina menossa töihin. :)

Erittäin rauhallista ja iloista juhannusta kaikille, jollen ehdi enää tulla kirjoittelemeen ennen sitä!!! Älkää menkö vesille humalassa! :) 

Kesämies toivottaa hyvät Jussit kaikille!!!
(Päällä ei suinkaan ole polero, vaan Eliaksen itse
 suunnittelema kesäasu.)

Riemua riittää! :)