tiistai 6. syyskuuta 2011

Vähän kaikkea

Viime viikko oli melko kiireinen. Lähes joka päivälle oli sovittu jotain tapaamisia tai käyntejä lastenklinikalla/-linnassa. Mutta nyt sitten ehdin vähän kertoa, mitä kaikkea tulikin sitten puuhattua.

Kirurgin kontrolli ma 29.8.
Käynti oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. :) Tai lähinnä se meni niin, että odotimme noin 40 min, että pääsemme kirurgin huoneeseen ja itse tapaaminen kesti varmaan vajaan 10 minuuttia. Ensimmäisenä huoneeseen tullessamme kirurgi kysyi meiltä, että kasvaako tuo meidän jätkä ollenkaan?! Hmm.. Se ei välttämättä ollut mielestäni mieluisin tervetulo kommentti, mutta siihen sitten yhtä nasevasti vastasin, että mielestäni hän on kyllä hieman yli 1,6 kiloisen näköinen. :) Seuraavaksi hän kysyi, että kuinka on mennyt ja kun siihen vastasin, että hyvin on mielestäni mennyt, niin siinä se tapaaminen aikalailla olikin sitten. :) Toki kirurgi tarkisti myös napatyrän tilanteen eli miltä tyrä näytti ja miltä tuntui. Hänenkin mielestään se oli aika iso ja ruma, joten hän päätti, että jos Eliaksen maksa-arvot ovat kunnossa niin tyrä leikataan vielä tämän syksyn aikana!!! :) Kävimme siis silloin samaisella käynnillä jättämässä taas vähän Eliaksen verta maksa-arvojen seurantaa varten. Sovimme lopulta kirurgin kanssa, että ma 12.9.2011 hän soittaa minulle, kertoo mitä ne maksa-arvot ovat ja mahdollisesti (ja toivon mukaan) sovimme leikkausajankohdan. Lisäksi hän lupasi yrittää tehdä Elkulle jonkunnäköisen navan eli ehkä Elias ei jääkään navattomaksi. :)

Herkkupäivä ti 30.8.
Hieman sottaisaa puuhaa, mutta
erittäin hyvää. :)
Taisin kolmen kuukauden kirjoituksessani kertoa, kuinka olemme yrittäneet löytää Eliakselle optimaalista maitoannosta, jolla saisimme hänet kylläiseksi kolmeksi tunniksi. Noh, 130 ml oli melko pitkään aika hyvä annos, mutta noin puolitoista viikkoa sitten tilanne alkoi riistäytyä käsistä. Elias alkoi itkeä nälkäänsä tiheämmin ja tiheämmin, ruokaa sai antaa 1,5 - 2 tunnin välein. Jos maitoa annettiin niin paljon kuin Eliaksen mieli teki niin se tuli loppujen lopuksi pukluna ulos ja kahden tunnin päästä oli taas kirjaimellisesti kiljuva nälkä. Tästä syystä tulimme mieheni siihen tulokseen, että vaikka Elias on vielä alle 4 kk vanha niin aloitamme soseiden antamisen jo nyt. Tiistaina olikin sitten herkkupäivä. Menin kauppaan, ostin bataatin ja tein siitä herkullista bataattisosetta. En uskaltanut sitä hirveästi ekalla kerralla antaa, mutta se maistui Eliakselle todella hyvin. Tein sosetta kerralla vähän isomman satsin, jota pakastin jääpala-astiassa. Seuraavana päivänä annoin jo yhden jääpalan verran sosetta ja esimerkiksi eilen vedeltiin jo kolmen jääpalan annos. Siihen tietysti vielä maitoa noin 140 - 150 ml päälle. Toissapäivänä tein myös porkkanasosetta, joka ei yllätyksekseni maistunutkaan meidän jätemyllylle eikä myöskään omena- eikä päärynäsosekaan ollut hänen mieleensä, ainakaan vielä. Kyllä se siitä vielä, kun vähän pääse tuon ruoan makuun. :) Meillä ei ole mitään kiirettä sen suhteen, uudet maut alkaa tuntua sitten omalta kun on sen aika. Porkkanasoseen olen nyt kuitenkin sekoittanut bataatin sekaan niin se maistuu kyllä todella hyvin.

Keskiviikkona annoin Eliaksen maistaa myös velliä. Aloitin 20 millistä maissivelliä, joka ei sopinut hänen mahalleen lainkaan. Melko pian ruoan jälkeen alkoi masuväännöt, joten päätin ettei maissivelliä anneta enää. Iltavellinä kokeilin sitten perunaporkkanavelliä, joka oli taas hyvinkin mieluinen valinta. Nyt sitten Elias vetelee aamuisin ja iltaisin velliä sellaisen 160 ml kerrallaan. :) Ja Elias on useampana päivänä perättäin nukkunut yönsä ensimmäisen pätkä peräti 5 h. Voi tätä juhlaa!!!! Ikinä ei oo poika nukkunut tuollaisia unia ennen, ei ikinä!!!

Mutta kaikinpuolin soseiden maistelusta ja velleistä meillä on tähän mennessä erittäin hyviä kokemuksia. Masu on toiminut loistavasti ja ruokarytmi on taas aikalailla palautunut ruotuunsa. :)

EEG-tutkimus ke 31.8.
Keskiviikkona oli sitten tämä aivosähkökäyrätutkimus, joka oli aamulla klo. kahdeksan ja sitä ennen lapsi ei olisi saanut nukkua kolmeen tuntiin. Noh, minä kyllä heräsin Eliaksen kanssa viideltä aamulla, mutta eipä tuota punkeroa mikään pitänyt kuitenkaan hereillä siihen kahdeksaan asti. Yleensähän Elias herää klo. 5.30 - 7.30 yöunilta, mutta tällä kertaa herraa väsytti enemmän kuin ikinä. Eli juuri sinä aamuna hän nukkui paremmin kuin koskaan aiemmin aamuisin. Mutta ei se mitään, se ei menoa haitannut ja tutkimus onnistui hyvin. Elias heräsi kuin käskystä kahdeksaksi syömään, jonka jälkeen nukahti takaisin niin kuin oli tarkoituskin. Ja mikä parasta, tutkimukseen saatiin erittäin hyvä näyte myös hänen nykimis"kohtauksesta". Olin erittäin tyytyväinen tutkimuksen jälkeen, sillä aivokäyrille saatiin Eliakselle hyvin tyypillinen kohtaus.

Eilen kolmen aikaan päivällä minulla soikin puhelin ja linjan toisessa päässä oli lastenlinnan neurologi. Oli tulosten kuulemisen aika.... Jännitti taas vaihteeksi niin kovasti ettei mitään rajaa. Mutta ihan turhaan jännitin. Neurologi kertoi erinomaiset uutiset eli mitään poikkeavaa ei käyrissä ilmennyt, nämä nykinät eivät viittaa epileptisiin kohtauksiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että nämä nykimiset ovat täysin refleksityyppiä juttuja, joita esiintyy pienillä vauvoilla joskus. Aivot kehittyy vielä eikä Elias oikein osaa ihan kaikkia refleksejaan hallita. Iän myötä tämän tulisi "helpottaa" tai hävitä.

Jotenkin tuntuu, että palaset alkaa lohksahdella paikalleen. Tämän puhelun jälkeen oli helpompi hengittää. Kuullostaa ehkä jotenkin kliseiseltä, mutta näin se vaan on. Neurologiset poikkeamat ovat minulle erittäin pelottavia ja olen stressannut näitä asioita siitä asti kun kuulin, että Eliaksella on kystia päässä eli Eliaksen toisesta elinpäivästä lähtien. Mutta nythän ei ole enää syytä huoleen näiden osalta. Kystat ovat hyvälaatuisia, päänympärys ei ole huolestuttavan iso ja nykinät kuuluu asiaan Eliaksen tapauksessa. Hmmm... Onpa mukava...

Seuraava kontrolli sitten puolen vuoden iässä.

Kasteen vahvistus to 1.9.
Torstaina oli vihdoinkin kasteen vahvistuksen aika. Elias sai hätäkasteensa jo toukokuun 28. päivänä, mutta virallinen vahvistus piti tehdä vielä meidän seurakunnassa erikseen. Kävimme siis torstaina tapaamassa pappia, täytimme tarvittavat paperit ja kävimme parit pakolliset värssyt läpi. Elias oli melko erikoisella tuulella kirkossa. Tapaamiseen tullessa hän oli hyväntuulinen, astuessamme kappeliin alkoi aivan tajun räjäyttävä huuto (vaikka hän oli koko ajan sylissä ja silloin harvemmin itkee) ja heti kun astuimme kappelista ulos niin huuto loppui. Huuto vaikutti lähinnä mielenosoitukselta kappelia kohtaan. Loppupäivän Elias olikin sitten erittäin hyväntuulinen. :)

Fysioterapia pe 2.9.
Perjantaina oli vuorossa fysioterapeutin tapaaminen. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tapaaminen mielestäni. Aloitimme omatoimisesti vähän jumppaamaan tuota Eliaksen puolieroa jo viikkoa aikasemmin tarjoamalla kaikki virikkeet tosiaan oikealle puolelle, syöttämällä häntä toisin päin kuin aikaisemmin ja nukkuttamalla oikealla kyljellä. Näiden avulla saatiin jo perjantaiksi aika paljon aikaan eli kun tapasimme fysioterapeutin niin pää kääntyi jo melko sutjakkaasta oikealle puolelle, mutta ainoastaan siinä tapauksessa jos oikealla oli jotain mielenkiintoista. Oma-aloitteisesti tai muuten vaan Elias ei sitä päätä sinne oikealle vie. Ja saimme jumpparilta (fysioterapeutilta) ohjeeksi vaan jatkaa tätä jumppaamista samalla tavalla. Pidellä Eliasta erilaisissa asennoissa ja yrittää aina vaan muistaa viedä lelut ja muut mielenkiintoa herättävän asiat hänestä oikealle puolelle, jotta pää joutuisi kääntymään sinne. Kovin suuria puolieroja ei tosiaan ollut jumpparinkaan mielestä vielä motorisesti kehittynyt, mutta kyllä vasen puoli tekee yleisesti ottaen hieman enemmän töitä.

Kaikin puolin fysioterapeutti oli hyvin tyytyväinen Eliaksen motoriseen kehitykseen, oli jopa ehkä sitä mieltä että Elias on hieman kehittyneempikin kahden kuukauden vanhaksi vauvaksi (korjattuikä). Esille tuli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen asia, mitä en ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, joka on hyvin tyypillistä näin ennenaikaisesti syntyneille vauvoille. Eli Eliakselta puuttuu sellainen tietynlainen "kasaan" meno taipumus. :) En osaa tätä oikein selittää, mutta tarkoitan sitä että, koska Elias ei koskaan kasvanut kovin isoksi masussani eikä hän joutunut olemaan kovinkaan ahtaasti siellä, niin hänelle ei kehittynyt sitä sikiöasentoon hakeutumis taipumusta. Elias on siis heti syntymän jälkeen ollut sellainen jämäkän suora mies. Kuten noista kahdesta kuvastakin näkee, että Elias ei voinut eikä olisi varmaan halunnutkaan hakeutua tuollaiseen taipusaan asentoon kuten ylemmässä kuvassa oleva vauva. Tämä ei ole mikään kovin huono asia, mutta tämä vaikuttaa vauvan motoriseen kehitykseen hieman. Eli vauva tarvitsee tuon taipumistaidon, jotta hänen kehityksensä lähtee symmetrisesti ja vauvalle tyypillisellä tavalla etenemään. Nyt kun Elias on tuollainen jäykkis niin kehitys saattaa edetä hieman erikoisilla tyyleillä eli esim. voi käydä niin, että Eliakselle on luontevampaa yrittää opetella kääntymään mahalta selälleen niin, että hän ensin nostaa itsensä selkäkaarella pään ja jalkojen varaan ja siitä ponkaiseen ympäri (tätä hän jo itseasiassa harrastaakin vähän eli nostaa selän kaarelle lattialla ollessa ja makoilee enemmänkin kyljen ja takaraivon varassa), tai koska hänen olkapäänsä eivät ole niin pyöreästi edessä kuin täysimmitaisilla vauvoilla, niin kummankin käden tuominen suun eteen yhtäaikaisesti ei välttämättä ole niin symmetrista tai luontevaa. En tiedä saako tästä mun sepostuksesta oikein mitään kuvaa, mitä tarkoitan, mutta saimme nyt joka tapauksessa paljon erilaisia vinkkejä, kuinka Eliasta tulisi pitää sylissä eri asennoissa. Ohjeita asennoille, jossa Eliaksen leuka tulisi lähemmäs rintakehää ja jalat pyöristyisi hieman ylöspäin ja olkapäät vetäytyisi hieman eteenpäin. Toisin sanoen ohjeita, kuinka saamme Eliaksen kasaan. :)

Sovimme lopuksi vielä, että tulemme ainakin kerran käymään kuun lopulla ja katsotaan miten meidän puolieroasia on edennyt.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Lopuksi vielä pieni videopätkä meidän päivittäisestä elämästä. :) Pahoittelen, että videoo joutuu katsomaan niska vääränä, mutta en saanut tätä käännettyä oikein päin. :)

3 kommenttia:

  1. Löysin yllättäen blogisi ja minusta on todella hienoa että jaksat kirjoittaa tänne teidän kuulumisia. Kuinka paljon olettekaan joutuneet jo kokemaan ja poika ei ole vielä edes vuotta vanha! Hui kauhia.. Tähän tekstiin asti olen päässyt ja päivittäin luen yhden kuukauden eteen päin. Joka päivä melkein tippa linssissä, kun aina ajattelen omalle kohdalle. Itsehän en olisi jaksanut ja ihailen sinua ja koko perhettäsi, olet niin vahva nainen ja Elias myös hyvin vahva poika, oikea sankari! :)

    Yllätyin tätä tekstiä lukiessani: Elias on ollut 3 kuisena 200g pienempi kuin meidän tyttö saman ikäisenä! Mielestäni tämä ei ole mikään suuri ero? Ja meidän tyttö syntyi päivää ennen laskettua aikaa! Olen kyllä aina tiennyt että tyttömme on pienempi mitä ikäisensä ja kasvaa ihan omalla käyrällä, vielä eivät neuvolassa ainakaan ole ihmetelleet sen kummemmin, aina sanovat vain että katsotaan seuraavalla kerralla taas. Tyttö siis menee jo yli kuukautta nuorempien käyrällä. Mutta kun kasvaa vielä tasaisesti niin hätää ei ole.

    Eli ainakin mitä meidän tytön kasvuvauhtia vertaa Eliakseen niin hyvin on poika teillä kasvanut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että löysit blogini ja olet jaksanut lukea siitä jo aikamoisen osan. :) Toivottavasti jaksat lukea sitä myös etiäpäin. :) Ja kiitos kaunista sanoistasi, Elias on todella osoittanut olevansa taistelija! Elias kiri tuossa kasvussakin loppujen lopuksi aika huimaa vauhtia ikätovereitaan. Ainakin kun näin jälkeenpäin miettii asiaa. Ja kuten kirjoitit. Pääasiahan on, että kasvaa omalla käyrällä tasaisesti.

      Mukavia lukuhetkiä ja kevään jatkoa!!!

      Poista
  2. Anteeksi, edellistä tekstiä lukiessani yllätyin. Ja vielä lisään: meidän tyttö tällä hetkellä 5kk vanha ja painaa 5800g ja pituutta 61cm. 3kk neuvolassa painoa 4690g ja pituutta 57com.

    VastaaPoista