Neljä kuukautta

Neljä kuukautta kulunut siitä kauniista, aurinkoisesta päivästä kun HattaraMasumme teki minusta äidin. :) Viimeisen parin viikon aikana, minusta on alkanut tuntua että elämämme on muuttunut. En tiedä, vaikuttiko siihen EEG-tutkimuksen positiiviset tulokset vai alkaako "rankimmat" vauvakuukaudet olla takanapäin?!

Kirurgin soittoaika

Tältä se napatyrä nykyisin meillä näyttää

Viikko sitten maanantaina kirurgi soitteli minulle kertoakseen hyvin mieluisat uutiset. Vihdoinkin Eliaksen maksa-arvot ovat lähteneet rajuun laskuun. Bilirubiiniarvo on laskenut 80:sta jopa 12:sta. Ilmeisesti tämän arvon tulisi olla nollassa, mutta kirurgi oli kuitenkin sitä mieltä, että sappilääkitys voidaan lopettaa!!! Näin ollen olemme päässeet kaikista lääkkeistä eroon ja annamme nykyisin Eliakselle ainoastaan d-vitamiinia ja rautaa.

Emme sopineet puhelimessa kuitenkaan vielä napatyräleikkauksen ajankohdasta vaan etenemme asiassa niin, että vuoden vaihteen tienoilla meille tulee kutsu lastenklinikan K6 osastolle, jossa otetaan vielä kerran verikokeet maksa-arvojen tarkistamiseksi. Labrojen tuloksissa kestää mielestäni aina pari päivää, joten sain sellaisen käsityksen, että jos silloin maksa-arvot ovat edelleen kunnossa niin leikkaus tapahtuu siinä vuoden vaihteen tienoilla. Näinköhän tämä olisi Eliaksen viimeinen leikkaus?! Saisi olla kyllä. Mielestäni kolme leikkausta alle vuoden ikäisenä on ihan tarpeeksi. :)

Mutta jäämme tosiaan odottamaan tätä kutsua kutoselle ja toivottavasti saisimme myös sen leikkausajan melko nopeasti sen jälkeen!

4 kk:n neuvola

Ei mikään pieni poika enää :)

Kävimme tänään neuvolassa näyttäytymässä terveydenhoitajan ja lääkärin luona. Eliasta ei ole viime neuvolakäynnin jälkeen punnittu, joten into piukeena odotin, että pääsemme puntarille. :) On ollut hassua, ettei punnituksia ole ollut tässä välissä, kun ehdin sairaalassa jotenkin tottua että Elias punnittiin päivittäin. (Näin sitä huomaa kaipaavansa jotain myös sairaala-ajalta. En kuitenkaan kaipaa sitä niin paljon, että viitsisin sijoittaa ihan omaan vauvavaakaan. :)) Mutta asiaan siis... Eliaksesta on nimittäin tullut todellinen punkero, painoa on kertynyt peräti 5 460 g ja pituutta on hongan kolistajallamme 60 cm. :) Siis pituutta on tullut jätkälle 17 cm neljässä kuukaudessa, sehän on keskimäärin sentin viikossa! Kasvu on siis ollut erinomaista Eliaksen omalla käyrällään. Pituudessa hänellä on selkeästi kova kiire ottaa ikätoverinsa kiinni ja siinä olemme hypänneet -3,5 käyrältä - 2:sen käyrälle. Paino on kehittynyt myös erinomaisesti pituuteen nähden. Kovin pulleahan Elias ei ole, mutta painon ja pituuden suhde on hyvä. Päänympärys on kasvanut toki myös, mutta mitään normaalista poikkeavaa kasvupyrähdystä ei ole havaittavissa. :)

Mitään muuta ei oikeastaan neuvolakäynniltä jäänytkään kerrottavaa. Terkkarin päätehtävä oli ilmeisesti juurikin ottaa Eliaksesta mitat ja kartoittaa perheen ja eritoten äidin jaksamistilan. Olin täyttänyt usean eri lomakkeen tätä käyntiä varten, jossa tosiaan kyseltiin kaikkea mahdollista minun ja mieheni päihteiden käytöstä, arjesta selviytymisestä ja tietysti minun päivittäisistä mielentiloista. En väitä, ettenkö joutunut ruksaamaan välillä myös ei niin positiivisia ruutuja, mutta kuten terkkarikin sanoi, olosuhteet huomioon ottaen se on ihan ymmärrettävää jos olen esim. tuntenut itseni joskus hieman alakuloiseksi. :) Onneksi meillä on miehen kanssa upea huumorintaju, sen avulla olemme jaksaneet monet harmaat päivät ja osaamme nauraa monelle asialle jälkeenpäin! En ole viime aikoina hirveästi kirjoitellut omista fiiliksistäni, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Sen verran voin toki paljastaa, että vaikka kaikki paha olisi nyt takanapäin niin minuun tämä jättää varmasti ikuisen jäljen!! Hyvässä ja pahassa toki, mutta päällimmäisin ajatus tällä hetkellä kuitenkin on, että tämä on kasvattanut minua ja tehnyt minusta entistä lujemman ihmisen. Olemme Eliaksen kanssa pieniä, mutta pippurisia! :D Nyt eksyin taas aiheesta. :) Eli palataan siihen neuvolakäyntiin ja lääkärin osioon. Lääkäri suoritti perustutkimuksen kuten meille on tehty lukuisat kerrat aiemmin myös päivystyksessä, joka kerta kun olemme siellä joutuneet käymään. Emme saaneet tästä tutkimuksesta mitään mainintaa. Lääkärin mielestä kasvu on ollut hyvää eikä mikään muu kiinnittänyt hänen huomiota erityisesti.

Se meni siis kaikin puolin hienosti ja seuraava neuvolakäynti onkin sitten 5 kuukauden iässä, jolloin saadaan taas rokotuksia.

Elias 4 kk
Hmm.. Kuukauden sisään on mielestäni tapahtunut niin paljon pieniä muutoksia Eliaksen elämässä ja kehityksessä etten edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin tai mistä aloittaisin.

Aloitan nyt vaikka päivän rytmistä. Jos viime kuussa olin hieman epävarma, että voiko noin pienellä ihmisellä olla jokin rytmi niin nyt sellainen löytyy ihan varmasti. Yöunille Elias käy järjestäen joka ilta yhdeksältä. Ensimmäinen unipätkä on aina pisin eli ensimmäisen kerran yöllä herätään klo. 1 - 2 ja tämän jälkeen jatketaan kolmen tunnin rytmillä. Aamuyöstä noin kuuden aikaan alkaa joka ikinen kerta levottomuus jakso, jonka aikana Elias siis heiluu ja kuin mikäkin pikajuoksija sängyssä. Jalat ja kädet vispaa ihan vimmatusti. En ymmärrä yhtään mistä moinen johtuu, mutta joskus siihen auttaa kun nostan hänet pinnasängystä minun viereeni ja välillä ei auta muu kuin herätä hetkeksi ja jatkaa unia sitten vähän myöhemmin. Monesti päivän masuvaivat osuvat juurikin tuohon aamuun. Mitään varsinaisia aamuraivareita ei enää tule, mutta selvää masuvääntöä kuitenkin. Kivut häviävät heti kun päivän ensimmäinen kakka on tullut.  Tuohon levottomaan heilumiseen olemme hankkineet avuksi unipussin, joka itse asiassa toimi mielestäni aika hyvin, mutta koska se on aika paksu ja Elias on sellainen ihmislämpöpullo, niin sitä ei voi vielä missään nimessä käyttää. Pelkässä vaipassa hän hikoilee koko unipussin kosteaksi! Vaikka itse nukun jo paksun untuvapeiton alla, niin Elias hikoilee jopa siinä tapauksessa jos pään alla on tyyny. Mitään peittoa ei voi hänen kohdallaan edes ajatella vielä.

Lopulta Elias herää siis noin klo. 7 - 9, jolloin syödään aamuvelli eli kaikista ruoista ylivoimaisin herkku eli perunaporkkavelli. Jos Eliakselta kysyttäisiin niin hän vaihtaisi varmaan Tuttelin velliin, mutta onneksi häneltä ei kysytä vielä. :) Ruoan jälkeen seurustellaan noin 1,5 h, jonka jälkeen täytyy taas käydä nukkumaan eli ensimmäiset päiväunet  nukutaan siinä vaiheessa.

Seurustelu tarkoittaa meillä nykyisin paljon erilaisia asioita. Lattialla loikoillaan aika paljon, lelukaaren alla tai muuten vaan peiton päällä. Kovasti Elias tykkää myös jutustella ja raivoisasti lattialla ollessa hän harjoittelee selältä mahalleen kääntymistä. Erinomaisen hyvin hän halutessaan pääsee jo kääntymään selältä kyljelleen, mutta lopullista kääntymistä masulle hän ei ole oikein vielä hoksannut ja tämäpä aiheuttaakin raivoisaa turhautumista. :) Seurasimme eräs päivä tällaista raivoisaa jumppaamista mieheni kanssa ja eihän siinä muuta voinut kuin nauraa. :) (Julmat vanhemmat taas) Mutta onhan se nyt niin hellyttävää kun on niin pienestä kiinni, ettei hän jo kääntyisi, mutta toinen ei vaan ihan hoksaa tätä ja raivoaa sitä kovaan ääneen. Mutta kyllä hän jonain päivänä huomaa vielä, että sehän onkin ihan lastenleikkiä tuollainen lattialla pyöriminen.

Elias rakastaa myös seurustella omien nyrkkiensä kanssa. Molemmat kädet ovat nyt löytyneet ja kummatkin kädet tuodaan symmetrisesti suuhun. Välillä niitä käsiä täytyy imeskellä NIIN kovalla tunteella, että koko mies heiluu mukana. :) Ja välillä hän tunkee etusormen tai peukalon niin syvälle suuhun, että siitä tulee yökkörefleksi. Sitten hän yökkäilee siinä ja tekee sitä silti kerta toisensa jälkeen uudestaan. :) Hölmöläisen hommaa! :) Käsien löytymisen myötä Elias on alkanut tarttumaan esineisiin aika hyvin. Itse hän ei oikein vielä ymmärrä ojentaa kättä kohti esinettä. Tai yrittää kovasti, mutta lopputulos on monesti se, että käsi heiluu holtittomasti esineen ympärillä eikä oikein vielä osu siihen.

Ihanat jokeltelukeskustelut ovat hyvin tavanomaisia ja antoisia meidän arjessa. :) Elias osaa äännähdellä jo monia eri epämääräisiä kirjainyhdistelmiä. Välillä jutustellaan kovaa ja korkealta ja välillä asiallisesti matalalta. Juttuja pojalla riittäisi, mutta harmi vaan kun niistä ei mitään vielä saa irti. :)

Siinä oli muutama asia, mitä päivisin puuhaamme. Tietysti käymme päivittäin ulkona pyörimässä, joko kaupungilla tai muuten vaan ulkoilemassa. Tällöin Elias nukkuukin päivän pisimmät päiväunet. Autossa ja vaunuissa hän nukkuu edelleen parhaiten, mutta ei kotonakaan päiväunille käyminen tuota enää kovin suuria ongelmia. Siihen tarvitaan vain yksi sitteri ja paljon voimaa. :) Nimittäin Elias ei suostu nukahtamaan vielä muuten kuin keinuttamalla hänet ilmassa sitterissä. (Sitteri + Elias = 10 kg. Siitä seuraa äidille iso haba ja hyvä lihaskunto. :))

Kylvyssä käynti on huippuhauskaa!

Summa summarum päivärytmimme on lähes samanlainen koko ajan. Syödään, kukutaan noin 1,5 h ja sitten taas nukutaan kunnes syödään uudestaan. Yleensä syödään kolmen tunnin välein, mutta välillä päiväunista riippuen ruokaväli saattaa venähtää neljään tuntiin tai välillä onkin nälkä jo kahden tunnin päästä. Helppoa kuin heinänteko. :) No ei nyt sentään. Välillä Elias toki vähän kitisee ja osoittaa tyytymättömyyttäänkin. Tosin lähes aina se johtuu siitä, että häntä alkaa väsyttää ja hän ilmoittaa että on aika nukuttaa hänet päiväunille. Iltaraivareista olemme päässeet eroon myös ja iltarutiinitkin ovat meillä lähes joka ilta samat. Seiskan aikoihin suunnilleen syödään, sitten seurustellaan enää ihan hetki ja mennään kylpyyn, puetaan yökkäri päälle ja yhdeksän aikaan Elias alkaa jo vaatia iltavelliä, johon hän lähes poikkeuksetta nukahtaa.

Olisi ihan hirveästi kaikkia muitakin juttuja, mitä voisin täällä kertoa. Huomaan nyt miettiessäni näitä, kuinka valtavasti Elias onkin oppinut uusia pieniä asioita ja nämä kaikki asiat ovat muuttaneet ja helpottaneet meidän arkea. Mutta ehkä en nyt kuitenkaan lähde niitä kaikkia tänne luettelemaan, kyllähän ne tulevat tässä matkanvarrella vielä esille. :)

Näihin leppoisiin tunnelmiin lopetellaan tällä kertaa. Ensi viikolla meillä onkin taas fysioterapeutin tapaaminen. Ai niin, siitä pitkin kirjoittaa, että puolieroa ei juuri enää ole havaittavissa. Pää kääntyy upeasti oikealle ja Elias kääntää sitä myös ihan omasta tahdostaan hyvin mielellään kumpaankin suuntaan.

Iloista viikon jatkoa kaikille!! :)