Ensimmäinen neurologin konsultaatio

Tämäkin viikko on takanapäin. Tulin nyt kirjoittelemaan, miten meidän neuvolakäynti ja neurologin tapaaminen meni.

3 kk:n neuvola
Neuvolatäti kommetoi käyntiä seuraavasti:
"Tasaisesti kasvaa omalla linjalla. Tarkkaavainen poika. Ummetus helpottanut. Pää painunut -> suositeltu virikkeet toiselle puolelle. Sai rokotukset. Päänkannatus edistynyt, hymyilee ja juttelee."

Painoa Elias on kerännyt jo kokonaiset 4440 grammaa ja pittuutta löytyy 55 cm. Painon ja pituuden suhde on toisiinsa nähden ihanteellinen, eli hyvin sopusuhtainen poika. Päänympärys oli kasvanut kolmessa viikossa sentillä eli pipon koko on nyt 38,7 cm. Pään kasvu on nyt tasaantunut ja sentin kasvu kolmeen viikkoon on hyvä kasvuvauhti ei lainkaan huolestuttava.  :) Ajatella, että meidän 1600 grammainen punkero on jo lähes 4,5 kg, olen ihan super tyytyväinen hänen kasvuun! Ja kyllä tuo Elias aika pötkylältä käsivarsissa tuntuukin. :)

Neuvolatäti kirjasi, että pää on painunut. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Elias on monestakin eri syystä tykännyt pitää päätään syntymästään asti vasemmalla puolella. Ensinnäkin Eliaksella oli pään oikealla puolella pitkään yksi kanyyli ja oikeassa olkapäässä oli myöskin se keskuslaskimokatetri, joten sairaalassa hän käänsi päätä näistä johtuen aina vasemmalle puolelle. Sitten kun pääsimme kotiin niin Elias oli jo niin tottunut olemaan niin päin, että hän käänsi tätä väkisin vasemmalle vaikka yritimme häntä sillon tällöin pitää oikealla kyljellä tai kääntää päätä oikealle. Noh, nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että pää on tietysti muovautunut niin, että vasen puoli päästä on suorempi kuin oikea. Onneksi päät luutuu vasta taaperoiässä, joten peliä ei ole vielä menetetty. Nyt olemme alkaneet ahkerasti tekemään kaiken toisin päin ja nukutamme hänet pääasiassa ainoastaan oikealla kyljellään.

Elias sai tosiaan myös suunnitelman mukaiset rokotukset, jotka nosti rassukalle lämpöä illalla. :( Pupuseni oli koko päivän sen jälkeen aika voipunut ja surkutteleva. Pinnasängyssäkään ei suostunut nukkumaan vaan nukkumapaikaksi kelpasi vain kainalo tai turvallinen sitteri. Lämpö laski onneksi kuitenkin jo seuraavana aamuna, joten surkuttelua ei kestänyt kovin kauaa. :)

Hymyilevä ja jutteleva punkero!

Neurologin konsultaatio
Aloitan hyvistä uutisista. Neurologi oli hyvin tyytyväinen Eliaksen yleiseen kehitykseen. Elias on hyvin tarkkaavainen ja liikkuvainen poika. Kädet ja jalat liikkuuvat hyvin, vaikkakin vasen puoli työskentelee hieman ehkä paremmin. Mutta palaan tähän aiheeseen kohta. Päänympäryksestä neurologi ei ollut lainkaan huolestunut. Tässä on nyt käynyt niin, että Eliaksen pään koko on hypännyt silloin kolmisen viikkoa sitten mittauksen myötä uudelle "ylemmälle" käyrälle ja nyt kasvaa täydellisesti tämän uuden käyrän mukaisesti. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä lähinnä tarkoittaa sitä, että Eliaksella on kokoonsa nähden isohko pää, mutta se ei ole vielä merkki mistään poikkeavuudesta vaan jos hänen pää olisi esimerkiksi nyt taas ottanut hirvittävän kasvupyrähdyksen ja hypännyt ehkä vielä "ylemmälle" käyrälle, niin se olisi jo voinut olla merkki neurologisesta ongelmasta. Neurologi myöskin sanoi, että huolestuttavampaa olisi jos Eliaksen pää olisi suhteessa pienempi eli koska hän kasvaa aika kivasti pituutta niin on täysin luontevaa, että hänellä saattaa olla vähän isompi pää. Pään koon lisäksi tiedustelimme myös kystien laitaa. Neurologi katsoi pään ultrasta otettuja kuvia ja tarkisti vielä, miltä nämä kaksi kystaa ovat näyttäneet ja totesi meille, että minkäänlaista syytä huoleen ei pitäisi olla. Vauvoilla esiintyy usein kystia silloin kun raskauden tai synnytyksen yhteydessä on ollut hapenpuutetta eli nämä ovat melko tavanomaisia juttuja. Lisäksi Eliakselta löydetyt kystat ovat niin pieniä, että näistä tuskin koskaan tulee olemaan mitään harmia. Kysyin myöskin, että voivatko nämä kystat lähteä esim. kasvamaaan ja sain kuulla, että kystat erittäin harvoin lähtevät kasvamaan. Näin ollen voimme laittaa tämänkin aiheen mappi Ö-hön. :) Toki tulen aina näistä mainitsemaan jos tulee tulevaisuudessa sellaisia tilanteita, että olemme lääkärissä syystä taikka toisesta, mutta nyt voin huoletta antaa aiheen olla.

Ja sitten ei niin hyviin uutisiin, en sanoisi näitä huonoiksikaan, mutta en luokittele näitä hyviksikään. :) Eli palataan tähän Eliaksen vasemman puolen ongelmaan. Nyt kun Elias on tosiaan tottunut pitämään päätään sinne vasemmalle puolelle, niin on myös luonnollisempaa että vasen puoli kehittyy paremmin kuin oikea. Tällä hetkellä tämä ero näkyy mm. siinä, että Elias vie vasemman käden nyrkin useammin suuhun kuin oikean nyrkin. Vasen käsi myöskin heiluu enemmän kuin oikea. Mitään kovin huolestuttavaa eroa ei vielä ole kehittynyt, mutta asialle täytyy nyt tehdä jotain. Näin ollen saimme ajan fysioterapeutille. Lisäksi Eliaksen napatyrä aiheuttaa pieniä hankaluuksia mahallaan ololle ja mahdollisesti myös mahalle kääntymiselle, joten siitä aiomme keskustella myös. Tarkoituksena saada siis ammatilaiselta ohjausta, kuinka voimme helpottaa Eliaksen masullaoloa ja saada jotain hyviä vinkkejä, kuinka manipuloida tuo pää pysymään oikealla puolella. :) Kuten mainitsin, niin Elkku on aika liikkuvainen tyyppi enkä missään tapauksessa halua, että hänen napatyrä hidastaisi hänen kehittymistään tai hankaloittaisi tätä.

Ja lopuksi sitten huolestuttavin juttu. Eli Eliaksella on syntymästään asti esiintynyt väsyneenä sellaisia silmien pyöritys ja kasvoje nykimis "kohtauksia". Lähinnä näitä esiintyy ennen nukkumaan menoa tai joskus unien jälkeen. Näihin liittyy monesti myös pientä säpsähtelyä. Tiedän, että vauvoilla ja varsinkin keskosilla tuota silmien seikkailemista saattaa esiintyä pitkäänkin, mutta meidän Eliaksen silmien pyöritys on hieman erilaisempaa tai paremmin sanottuna "isompaa", silmät nimittäin karkaavat välillä todella ylös, jolloin näkyviin jää pelkät silmämunat. Tämä näyttää ihan yhtä hirveältä kuin kuullostaakin. Olin tallentanut tätä käyntiä varten videolle pätkä tällaisesta "kohtauksesta", jonka tietysti näytin neurologille. Siihen ei nyt suoranaisesti voinut vielä oikein sanoa mitään, mutta lääkäri kuitenkin katsoi, että on parempi tutkia asiaa paremmin. Näin ollen saimme ajan myös EEG-tutkimukseen eli aivosähkökäyrätutkimukseen, joka on ensi viikon keskiviikkona.

Saimme ohjeen tätä tutkimusta varten, josta kirjoitan nyt muutaman lauseen tähän, jotta siitä saa jonkunnäköisen kuvan, mistä on kyse: " EEG on kivuton ja vaaraton tutkimus, jossa rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa valveen ja unen aikana. Tutkimusta käytetään mm. kohtauksellisten oireiden selvittelyssä. Tutkimuksen alussa lapsen päähän laitetaan joustava elektrodimyssy... .. Rekisteröinti tapahtuu sängyllä selinmakuulla rentoutuneena. Unen lisäksi rekisteröidään valvetta silmät auki ja suljettuna sekä tehdään vilkkuvalo- ja hyperventilaatioaktivaatiot. Tutkimukseen on varattu aikaa 1,5 h tuntia.

Valmistautuminen: Alla vuoden ikäisen lapsen tulee olla hereillä 3 tuntia ennen tutkimusta. Tarkoitus on, että lapsi nukkuu osan tutkimusajasta. Tarvittaessa lapselle annetaan rauhoittavaa... ...Tutkimus onnistuu parhaiten kun lapsi on rauhallinen ja rentoutunut ja lapsi ei saa olla nälkäinen...."

Mun mies lisäsi vielä noihin ehtoihin, että "täytyy varmaan vielä voittaa lotossakin". :) Tuntuu meinaa hieman haastavalta pitää kolme kuinen punkero ensin nukkumatta kolme tuntia ja sitten viedä se tutkimukseen ja olettaa että hän on rauhallinen ja rentoutunut eikä nälkäinenkään saa olla. :) Joka tapauksessa... Tutkimus on siis ensi keskiviikko aamulla klo. 8 ja tulokset saamme kuulla viikon päästä tutkimuksesta. Vaihtoehtoina on siis, että nämä nykinät ja säpsähtelyt ovat ihan tavallisia vauvalle ominaisia juttuja tai sitten nämä saattaa olla jotain pieniä oireita/viitteitä epileptisistä kohtauksista.

Mä en oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä en ole yhtään niin huolestunut nyt tästä asiasta kuin olisin voinut kuvitella olevani. Toivon vaan kovasti, että tällainen "kohtaus" saadaan käyrille näkyviin ja että siitä voitaisiin tehdä jotain johtopäätöksiä. Nyt kun olen tosiaan saanut etäisyyttä sairaalaelämästä niin olen selkeästi rauhoittunut hieman. Minusta on alkanut tuntua, että olemme lastenklinikan potilaina aika suuren suurennuslasin alla  ja jos pienikin poikkeama tai erilainen juttu tulee esille niin asiaa tutkitaan välittömästi. Tämähän ei lainkaan ole huono asia, mutta se on tuonut samalla elämääni aika paljon säikähdyksiä ja huolenaiheita. Minun olisi pitänyt alunperinkin osata ajatella asioita näin, mutta minkän sille voi että on äiti ja tuo lapsukainen on minun ensimmäinen. Sitä on huolesta kankeana joka ikisestä asiasta, jota lääkärit erikseen mainitsee. :) Mutta kun ihastelen tuota punkeroa päivittäin ja näen kuinka hän kehittyy ja kasvaa, niin minun on hirveän vaikea kuvitella, että jokin olisi pielessä!