perjantai 21. syyskuuta 2012

Pikainen päivitys

Kiireinen viikonloppu tiedossa, joten tulin pikaisesti ilmoittautumaan, että hengissä ollaan ja meille kuuluu hyvää. :)
 
Eliaksen viikko päiväkodissa on mennyt hitusen helpommin kuin edeltävä viikko. Hän ei jää itkemään enää niin vuolaasta perään kun hänet jättää sinne, vain lievää huulen väpätystä saattaa olla havaittavissa. Muutenkin Elias on alkanut rentoutua siellä. Hoitotädit kehuskeli jo alkuviikosta, että Elias alkaa pikku hiljaa tuoda esille oman todellisen luonteensa. Ei ole selvästikään enää niin vieraskorea. :) Voi voi, eivät hoitotädit vielä tiedä, millaisen johtajaluonteen ovat sinne Eliaksen myötä saaneetkaan. Mutta tämä varmasti selviää heille pian.
 
Minä kävin kuuntelemassa erikoislääkärilllä tutkimusten tuloksia tänään. TT-kuvat olivat täysin normaalit!!!! Tämä oli hieno uutinen. Pakko myöntää, jännitin asiaa paljon enemmän kuin ehkä annoin ymmärtää. :) Täysin puhtain paperein en sieltä kuitenkaan päässyt lähtemään. Ihme ja kumma, TAAS löytyi jotain pientä häikkää. Tällä kertaa verikokeista kävi ilmi, että valkosoluja on kuulemma tosi vähän. Ja niiden sisällä neutrofiilit (valkosolujen yksi laji) olivat koholla. Seuraavaksi minulta otetaankin sitten luuydinnäyte. Ja kaulakin pitäisi kuvauttaa vielä ultralla.
 
Eli tutkimukset eivät suinkaan jäneet tähän. Mutta positiivisena asian puhtaiden tt-kuvien lisäksi on se, että lisätutkimuksia ei ole syytä tehdä enää kiireellisinä. Tämä huojentaa jotenkin oloani. Kun lääkäri määräsi minulle viimeksi nämä ensimmäiset lisätutkimukset kiireellisinä, se sai minut hieman huolestumaan asiasta. Kiireellisyys luo aina hieman sellaisen hätäisen tunnelman. Nyt se tunnelma on poissa. Seuraavat tutkimukset tehdään vasta lokakuun puolella.
 
Lääkärikäynnin jälkeen tunsin itseni väsyneeksi. Jännitin sitä niin paljon, joten rentoutuminen purkaantui luonnollisesti entistä kovempana väsymyksenä. Se sai minut ajattelemaan, kuinka väsynyt olen oikeasti tähän iän ikuiseen odottamiseen. Meidän perhe on siitä asti saanut olla odottamassa kaiken maailman lääkärikäyntejä, tutkimuksia, leikkauksia, tutkimustuloksia jne... kun tulin raskaaksi. Nyt kun Elias on terve, niin tämä tutkimusrumba alkoi minun kohdallani. Ja edelleen vaan odotellaan ja tutkitaan. En jaksaisi enää. Olen nyt päättänyt, että lakkaan odottamasta. Yritän parhaalla mahdollisella tavalla painaa tämä asian sivuun. Yritän keskittyä yhteen päivään kerrallaan ja mietin tutkimuksia vasta sitten kun ne ovat ajankohtaisia. Odottavan aika on edelleen aivan hirvittävän pitkä, joten haluan lakata odottamasta!!!
 
Sitä paitsi, nyt kun olen terve (niin pitkään kunnes toisin todistetaan), niin minua odottaa sunnuntaina se puolikas maratoni!!! Yhtään en ole varma, että onko minusta siihen. Mutta se selviää vain kokeilemalla. Tällä kertaa tosin lähden säävarauksella liikenteeseen. Jos sunnuntaina sataa kaatamalla, niin passaan ihan suosiolla. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä. :) Kaatosateella kolmen tunnin juoksulenkki tarkoittaisi takuulla jonkun sortin flunssaa mulle tämän jälkeen. Nyt suuntaamme mieheni kanssa syömään! Operaatio tankataan luiseva Lilli maraton kuntoon on meidän päivän teemamme. ;) Elias on nimittäin hoidossa tänään, joten lähdemme ukkokullan kanssa syömään ja elokuviin.

Puuhakasta viikonloppua kaikille!!!
 



 

5 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, ettei tt-kuvassa ollut mitään! Tuo hetkeen tarttuminen kuulostaa todella hyvältä tavoitteelta :) Itsekin siihen kovasti yritän panostaa, vaikkei tällä suunnalla olekaan niin haastavia odotuksen aiheita kuin siellä, mutta hyvä se tekee silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, hetkessä eläminen on joskus kovin hankalaa. Mutta ehkä sen voi oppia jos oikein yrittää. :)

      Poista
  2. Teidän hennosta pikku hattaramasusta kasvoi iso ja reipas poika ♥

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kertomus, vaikeuksien kautta voittoon! Onnea jatkossakin koko perheelle ja varsinkin aivan ihanalle pikku pojalle. Vanhemmille yhä jaksamista.

    VastaaPoista