Pippurinen pieni mies!

Taas yksi viikko vierähti. Mitä "vanhemmaksi" tuo meidän pötkylä tulee sitä nopeammin tuntuu päivät vierähtävän. Päivitetään siis, vähän kuulumisia.

Kotiutuminen vol. 5

Elias 6 kk

Viime viikon sunnuntaina Elias täytti huikeat 6 kk. :) Toinen aamu sairaalassa alkoi huomattavasti paremmin kuin edeltävä. Elias oli herännyt erittäin aikaisin sinä aamuna, mutta tällä kertaa hoitaja olikin jo tuttu, joten aamu oli mennyt täysin eri tunnelmissa kuin lauantaina. Poika oli niin hyväntuulinen ja niin kovasti seurustelun tarpeessa, että keplotteli itsensä hoitajien kanssa henkilökunnan kahvihuoneeseen aamukahville. :) Koska Elias ei ollut tipassa enää, niin liikkuminen oli täysin mahdollista, joten hoitaja nappas hyväntuulisen pienokaisen sitteriin ja vei seurustelemaan muidenkin osaston naisten kanssa. Hurmasi siellä kuulemma kaikki yhdellä kertaa, jutusteli ja naureskeli koko kahvitteluhetken neitokaisille. :) Viisas poika, ei voi muuta todeta. :)

Elias kotiutettiin samaisena päivänä. Ruoka maistui pojalle erittäin hyvin, joten nesteytyksen tarvetta ei enää ollut. Vaikkakin natrium arvot olivat edelleen mitättömät pissassa, oli silti turha pidätellä meitä enää sairaalassa. Ohjeeksi saatiin antaa tuota suolaa edelleen sen korotetun määrän eli 2,5 ml neljästi päivässä ja tulla tiistaina uudestaa labrakokeisiin. Paino oli sunnuntaina saman verran kuin lauantaina eli 6500 g.

6 kk neuvola
Kotiutumisen jälkeisenä päivänä meillä oli puoli vuotis neuvola. Neuvolatäti kirjasi terveyskorttiin seuraavat kommentit:
"Tasaisesti kasvava poika. Maito, soseet ja d-vit. käytössä. Puurojakin aloitellaan. Yöheräilyjä ja päiväunivaikeuksia edelleen. Ihossa atooppistyyppista kuivaa ihottumaa: rasvaukset, tarvittaessa näyttö jos pahenee. Hampaita odotellaan. Influenssarokotusta mietitään. Paino 6680g, pituus 63,5 cm, pipo 43,2 cm."

Olimme erittäin tyytyväisiä taas vaa´an lukemiin. Viikonlopun aikana painoa oli kertynyt yli 300 g, jonka arvelen olevan se määrä, jonka Elias menetti huonon ruokahalunsa takia. Oli miten oli, mutta tärkeintä kuitenkin että suunta on nyt taas ylöspäin eikä alaspäin. Pituuskasvu on selkeästi hieman hidastunut, mutta se ei haittaa mitään, koska Elias kasvaa pituutta selkeästi pyrähdyksittäin. Välillä tulee monta senttiä kuukaudessa ja välillä vähän vähemmän. Pituuden ja painon suhde on edelleen ihanteellinen ja kasvukäyrien suhteen olemme -2,5 käyrällä.

Puuroja ollaan tosiaan tällä viikolla maisteltu parina aamuna, mutta epäilen, että Elias ei taida olla ihan valmis vielä sellaisiin viljatuotteisiin, koska niinä päivinä avannepussi oli koko ajan täynnä ilmaa. Päätin siis siirtää puurojen aloittamisen vähän tuonnemmaksi.

Yöheräilyt ja nukkuminen on ollut meillä melko ongelmallista edelleen. Tai yöt menee aikalailla kolmella syötöllä sekä sen lisäksi viiden jälkeen Elias alkaa heräillä tunnin välein ihan muuten vaan. Silloin riittää, että käännän hänet kyljelleen ja taputtelen häntä hetken pyllylle, jonka jälkeen hän jatkaa uniaan. Yöunilta hän herääkin yleensä siinä puoli kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Välillä sellainen tunnin välein heräily on kyllä melko rankkaa tai en sanoisi oikeastaan rankkaa, koska ennen oli paljon rankempaa. :) Mutta kyllä sen välillä päivällä huomaa jos Elias on heräilly useaankin kertaan muuten kuin syömään, että se verottaa omasta vireydestä.

Päiväunet onkin meillä sitten todellinen ongelma välillä. Ensimmäiset päiväunet Elias nukkuu aina noin tunti herätyksen jälkeen. Hän on yleensä kyllä siihen aikaan jotenkin vielä niin väsynyt, että nukahtaa helposti ja nukkuu noin kolme varttia. Seuraavat päiväunet hän nukkuu puolilta päivin. Olen huomannut, että ihanteellisin kesto näille unille olisi noin 2-3 tuntia. Olemme yleensä ulkona tuohon aikaan, jolloin itse nukahtaminen on melko vaivatonta, mutta jatkuva heräily häiritsee kovastikin Eliasta. En ole oikein vieläkään keksinyt, mihin hän ja miksi hän heräilee kesken unien vaikka selkeästi vielä väsyttäisi. Meteliin hän ei yleensä herää, päinvastoin jos satumme esim. olemaan kaupungilla pyörimässä, jossa on sellaista tasaista melua ympärillä koko ajan, niin hän nukkuu ihan hyvin. Nälkääkään sen ei pitäisi olla, sillä välillä hän herää vaikka olisi juuri puoli tuntia sitten syönyt. Noh, joka tapauksessa. Jos siis hyvin käy ja hän herätyksistä huolimatta saa nukuttua nuo 2 - 3 tuntia, niin seuraavat päiväunet olisi noin viiden aikoihin. Siihen aikaan olemme yleensä jo kotona, varsinkin nyt kun viideltä on jo pilkkopimeetä ulkona. Kotona päiväunille käyminen on sitten yhtä taistelua. Poikaa väsyttäisi selvästi aivan hirveästi, mutta mikään ei saa häntä nukahtamaan. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.. kuten käydä nukkumaan omaan sänkyyn maitopullon avulla, parvekkeella vaunuissa nukkumista, sylissä nukuttamista ja sitterissä heiluttelua. Maitopullo toimii joskus, mutta harvoin. Perveke on täysin poissuljettu, parvekkeella ei ole tarpeeksi tilaa kävellä, jotta hän nukahtaisi. Huuto oli niin valtava kun kerran sitä kokeilin, että naapurit varmaan luuli minun kiduttavan poikaa. Jäljelle jää siis syliin nukuttaminen ja sitterin heiluttelu. Minun syliin Elias nukahtaa kyllä ennen pitkää joka kerta, siihen vaan tosiaan saatta välillä mennä tunti ja välillä vain vartti. Mutta ennen kuin hän siihen syliin nukahtaa käydään hirveä huuto ja taistelu läpi, varsinkin jos edelliset päiväunet ovat jääneet liian lyhyeiksi. Sitterin heilutteluun hän nukahtaa nopeiten, mutta se on melko raskas tapa nukutta häntä, kun tuota painoa kertyy pojalle kuitenkin joka viikko lisää. Ja oli se nukahtamistapa sitten mikä tahansa, niin hän edelleen heräilee koko ajan vaikka on selkeästi väsynyt. Ja minä en edelleenkään oikein ymmärrä, että miksi se pötkylä oikein heräilee. Ja sellaisina päivinä kun Elias on nukkunut päiväunensa pitkin päivää hyvin levottomasti niin se kostautuu tietysti väsymyksenä ja illat onkin sitten sellaista jatkuvaa kitinää ja tyytymättömyyttä. Unenlaatu on siis pojalla yleisesti ottaen huono enkä ole oikein keksinyt siihen vielä mitään ratkaisua.

Sairaalaviikonlopun jälkeen Eliakselle ilmestyi tosiaan kehoon ja kasvoille pieniä kuiviä läikkiä. Osastolla oli erittäin viileät huoneet, joten epäilen, että siellä iho kuivui paikoitellen aika ikävänkin näköiseksi. Nyt iho näyttää kuitenkin jo paljon paremmalta. Olen laittanut kuiviin kohtiin ihan perus kosteusvoidetta, joka on selvästi auttanut tähän.

Hampaat! Me ollaan täällä odoteltu Eliaksen hampaita jo varmaan kolme kuukautta. Eikä mitään tapahdu. Ikenet ovat olleet turvoksissa jo mielestäni aika kauan, kuolaa tulvii yli äyräiden ja pureskelun tarve on aivan eläimellinen. Välillä Elias tarttuu minun sormeen kiinni ja aivan pakonomaisesti tunkee sen suuhunsa ja alkaa pureskella. Purulelua hän hinkkaa ikeniinsä niin kovaa, että siitä kuuluu kumin nitinä. Mutta mitään ei siltikään tapahdu. Ehkä ne tulee sitten viimeistään kaksi vuotiaana?! :) Videosta näkee, että syömisestäkään ei välillä tue mitään kun pitää koko ajan pureskella jotain.

Influenssarokotus asia on edelleen meillä mietintämyssyn alla.

Tiistain labrakokeet
Kävimme jättämässä Eliaksen pissanäyte ja ottamassa vähän verikokeita silloin aamupäivällä. Sovimme meidän kirurgin oman hoitajan kanssa, että hän soittelee meille keskiviikkona aamulla jos arvot ovat edelleen huonot. Kukaan ei keskiviikkona soittanut meille, joten voidaan olettaa että arvot ovat tällä hetkellä hyväksyttävällä tasolla. Ruoka maistuu kuitenkin edelleen ja yleisesti ottaen Elias on ollut huomattavasti virkeämpi edelliseen viikkoon verrattuna.

Muuta
Kakkavaippoja on saatu nyt yhteensä vaihtaa kolmesti. :) Olen alkanut jo tottua niihin. Emme ole joka kerta soittaneet paniikissa sairaalaan niiden takia vaan ollaan ajateltu, että Eliaksen elimistö alkaa tosiaankin palautua ja suolisto antaa elonmerkkejä. :) Mikä taas on saanut minut tavallaan odottamaan avanteen sulkuleikkausta entistä enemmän. Uskaltaisin jopa väittää, että luotan nyt hitusen enemmän siihen, että leikkauksen jälkeen kaikki voi mennäkin ihan hyvin. Avanteenkin kanssa on helpottanut vähän. Viimeiset kolme vai neljä viikkoa olemme joutuneet vaihtamaan koko systeemin keskimäärin kahdesti päivässä. Tällä viikolla jokin muuttui ja laatta on pysynyt kerran jopa puolitoista vuorokautta putkeen, joten olemme nyt vaihtaneet sen keskimäärin kerran päivässä. Meille on kirjoitettu lähete avannetarvikkeita varten siten, että laattoja tulisi vaihtaa kerran kolmessa päivässä ja pusseja päivittäin, mutta siihen ei oikein olla vielä päästy. Saamme siis avannetarvikkeet ilmaiseksi omahoitotarvikejakelusta, josta ne tulee aina erikseen tilata ja sitä varten olemme saaneet lastenklinikalta lähetteen, jossa on määritelty mitä tilataan ja kuinka paljon.

Mitäs muuta... Kuukauden sisään Elias on taas kehittynyt kovasti. Käsien taidot ja niiden hallinta on mielestäni kehittynyt huimasti. Elias pitelee leluja hyvin käsissään, osaa selvästi ottaa lelun lattialta tai jos sen ojentaa hänelle, hän osaa siirtää lelun kädestä toiseen ja toissapäivänä näin hänen käyttävän jo pinsettiotetta. Kummarruin jostain syystä Eliaksen eteen, jolloin hän huomasi kaulakoruni ja jäi tutkiskelemaan sitä ja siinä huomasin hänen ottavan korustani kiinni kahdella sormella, juurikin pinsettiotteella. Lisäksi hän on nyt löytänyt sormensa. Ennen hän kyyläili käsiään kokonaisvaltaisesti, mutta nyt hän heiluttelee sormiaan ja ihmettelee, että niitähän onkin siinä aika monta. :) Jalkojakin hän nostelee kovasti ylös ja katselee niitä useasti, mutta ei ole vielä tarttunut varpaisiin kiinni. Tai ei ainakaan oma-aloitteisesti tartu vielä, vain jos käden vie hänen varpailleen, hän saattaa niihin tarttua.

meno on välillä niin kova, että housutkin
meinaa tippua jalasta.

Edelleen poika on hyvin seurallinen. Hymyilee väsykitinöistä huolimatta paljon ja kunnon nauru kuuluu myös jokapäiväiseen arkeen. Eliaksen viihtyminen lattialla selällään maaten on melko kehnoa. Poika haluaisi selkeästi jo liikkeelle. Istuminen tuettuna sylissä tai lattialla on paljon mielenkiintoisempaa ja kovasti Elias myös ponnistaa itsensä seisoma-asentoon jos vaan tilaisuus tulee. Vaikka en missään tapauksessa haluaisi vielä hirveästi Eliasta seisotuttaa, niin välillä hän kuitenkin huutaa niin kauan kunnes annan hänen seistä, tuettuna tietysti. En kuitenkaan halua häntä huudattaakaan.

Kaiken kaikkiaan jos minun täytyisi kuvailla poikaani puoli vuotiaana muutamalla adjektiivilla, niin kuvailisin seuraavasti: erittäin kova tahtoinen, vaativa, seurallinen mutta hieman ujo pieni poikanen. Eliaksesta on nimittäin kuoriutumassa erittäin kovapäinen pieni mies, joka vaatii äidin ja iskän huomiota aivan taukoamatta. :)

Pikku riiviö! :)