Tänään hieman viisaampia

Kaiken takana taitaa tosiaan olla suola...

Herätys aamu seitsemältä, nopea suihku, iPod soimaan täysille korviin, matkalla tietysti jätti kokoinen take away kahvi ja juoksu jalkaan ratikkaan, joka vei minut lähes perille asti eli lastenklinikalle. Toiveena oli ehtiä sairaalaan ennen kuin Elias heräisi. Hänen unenlahjansa ovat onneksi parantuneet sen verran, että hän herää yleensä puoli yhdenksän aikaan. En, en kuitenkaan ehtinyt. Heti kun astuin osaston ovista sisään, raikui siellä tietysti meidän pienen miehen itku pitkälle käytävään asti. Pojalle on siunaantunut meinaa melko tilavat keuhkot, josta lähtee ääntä melkoisella volyymilla. Elias oli siis herännyt hieman ennen minun tuloani ja itki siitä asti tosi lohdutonta itkua. Hoitaja oli ihan pulassa. En ole varmasti koskaan vielä tähän mennessä nähnyt niin helpottuneen näköistä hoitajaa kun hän tajusi, että tulin vihdoinkin paikalle. Hän olikin kuulemma jo aikomassa soittaa minulle, että koska tulen. Itkun syynä oli mikäs muu kuin vierastaminen ja se, että äiti ei ollutkaan paikalla kun pikkuinen heräsi. Elias on alkanut toden teolla vierastamaan ja nimenomaan naisia! :) En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta olen huomannut, että Elias ei ole vielä kertaakaan vierastanut miespuolista henkilöä. Ja onneksi itkun syynä ei kuitenkaan ollut mitään muuta, sillä Elias rauhoittui välittömästi kun näki minut. Otin hänet nopeasti syliin ja sen jälkeen hymyilyttikin jo kaikki, jopa vieraan oloinen hoitajakin alkoi olla hänen mielestään ihan hauska tyyppi.


Ruokahaluttomuus ja natrium
Vaihdomme siinä samalla hoitajan kanssa kuulumiset, kuinka yö oli sujunut ja mitä kaikki viimeisimmät verikokeet ja pissanäytteet näyttivät. Eliakselta oli siis otettu yöllä verikokeet ja aamuyöstä uusi pissanäyte ja heti herätyksen jälkeen hänet oli punnittu. Verikokeista kävi ilmi, että veren natrium arvot ovat kohoamaan päin, mutta eivät ole vielä täysin viitearvoissa. Pissanäytteessä ei näkynyt natriumia lainkaan, joka on huono asia. Ja painoksi oli saatu aamulla jo peräti 6500g. :) Kyllä sitä painoa näköjään tulee ihan tipparuokinnallakin. Toki Elias oli yöllä herännyt myös syömään, mutta annokset eivät olleen kuitenkaan kovin kummoisia. Normaalisti Elias syö siis joka aterialla 180 - 200 ml maitoa ja kolmesti päivässä vielä sosettakin siihen päälle. Aterioita tulee lähes poikkeuksetta kahdeksan vuorokaudessa. Eilen Eliaksen suurin annos oli 120 ml maitoa, mikä oli todella suuri saavutus. Muuten hän söi max. 50 ml ja ruokavälit saattoivat helposti venyä jopa yli neljään tuntiin.

tykkää syödä myös itse. :)

Tänään aamupäivällä hän söi 80 millin annoksia kolmen tunnin välein. Yhdeltä päivällä hän jaksoi syödä jo 120 ml kerralla ja neljän aikaan hän söi jo 140 ml + sosetta ja nyt ennen nukkumaan menoa hän ahmaisi vanhaan tapaan sen 200 ml erittäin hyvällä ruokahalulla. Eli ruokahalun suhteen olemme selkeästi menossa erittäin hyvin parempaan suuntaan. Tämä johtuu varmasti siitä, että hänet on nyt nesteytetty tipan avulla hyvin ja hänellä on taas voimia ja halua syödä. Lastenlääkäri oli päivällä päättänyt, että tippa voidaan ottaa muutamaksi tunniksi pois, koska painoa oli noussut aika kivasti ja ruoka oli alkanut maistua jo paremmin. Näin ollen pääsimme muutamaksi tunniksi myös pois sairaalasta tänään, kunnes ilta kuudelta oli taas uusien verikokeiden ja näytteiden ottoaika.

Oletettavasti syömättömyys ongelma on nyt pääosin selätetty. Täytyy tietysti nyt vielä seurata, kuinka hän syö yöllä. Lisäksi ruoan lisänä annettavan suolan määrää nostettiin tänään 1,2 millin annoksesta ensin 1,5 milliin, joka ei auttanut yhtään. Tämän jälkeen päätettiin nostaa se 2 milliin / annos, joka ei sekään ole riittävästi, sillä natriumia ei vieläkään erity pissaan. Joten suolan annosta nostettiin jopa 2,5 milliin / annos. Huomenna aamulla selviää, että saadaanko tuolla määrällä Elias kyllästettyä suolalla vai eikö sekään riitä. Ajatella, että olemme nyt puolitoista kuukautta annettu Eliakselle neljästi päivässä 1,2 ml suolaa, joka saattaa olla alle puolet siitä, mitä hän olisi oikeasti tarvinnut. Ei siis todellakaan mikään ihme, että tässä ajassa on alkanut kehittyä kuivumista vaikka ruokamäärät ovatkin olleet ihan riittävät pitkän aikaa. Vasta viime viikolla tilanne oli taas kehittynyt niin pitkälle, että pienellä lapsella on hävinnyt jopa ruokahalu. Ja taas kerran sitä on äitinä siinä pisteessä, jossa vaan mietin, että miten näin on päässyt tapahtumaan?! Kuinka annoin tilanteen mennä taas näin pitkälle?! Mutta toisaalta, mistä olisin voinut arvata tai tietää?! Kun ei tuo ollut mikään itsestään selvä asia lääkäreillekään vielä eilen. Eikä siis taida olla kiveen hattua vieläkään, mutta hyvin todennäköistä että kaikki tosiaan johtuu tuosta suolan puutteesta.

Eli summa summarum: ruokahalu on huomattavasti parempi. Se ei estä meitä enää pääsemästä kotiin, sillä tipan tarvetta ei ole. Veren natriumarvot ovat lähes normaalit, joten sekään ei estä kotiin pääsyä. Enää täytyy saada selvitettyä sopiva suolan määrä, jolla saadaan aikaan natriumin eritys myös pissaan. Lääkärit odotti oikeastaan jo tänään, että natriuarvot olisivat kunnossa, mutta näin ei käynyt. Toivotaan siis, että tuo 2,5 millin annos suolaa neljästi vuorokaudessa olisi sopiva määrä ja pääsisimme huomenna kotiin.   

Suolisto
Päivystävä kirurgi kävi tänään vielä varmuudeksi tutkimassa Eliaksen. Vatsa oli pehmeä, Elias ei aristellut vatsan painelua eikä muutenkaan ollut moksiskaan koko toimenpiteestä. Eilisissä röntgenkuvissa ei myöskään näkynyt mitään tukokseen viittaavaa, joten tosiaan tällä kertaa kyse ei ole suolistosta. Mutta siitä ei ole kovin kauaa, kun saimme taas hetkeen aikaa pelätä, että uusi tukos oli kehittynyt...

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina Elias alkoi nimittäin oksentelemaan ihan yllättäen. Olen varmasti monta kertaa jo kertonut, mutta meidän Elias ei oksentele juuri ikinä. Tuskin koskaan edes puklailee. Ensimmäisestä oksennuksesta ei ollut ehtinyt kulua kuin pari tuntia kun istuimme jo päivystyksessä. Kirurgihan oli kehoittanut meitä tulemaan viipymättä näytille jos alkaa oksentelu. Onneksi päivystävä lääkäri oli meille hyvin tuttu ja hänellä oli hyvät taustatiedot meidän Eliaksesta. Periaatteessa Elias oli ihan hyvinvoivan näköinen ja ihan virkeäkin oksennuskohtauksia lukuunottamatta, mutta lääkäri ei siltikään uskaltanut päästää meitä kotiin vaan halusi, että kävisimme varmuudeksi röntgenissä. Ylävatsassa oli tosiaan pieniä nestepintoja näkyvissä, jotka saattoi olla merkki alkavasta tukoksesta. Lääkäri konsultoi silloin kirurgia ja he päättivät kuitenkin, että tukoksen oireet ovat niin vähäiset, että meidän on kuitenkin parempi mennä vielä kotiin ja tulla takaisin tietysti heti jos oksentelu jatkuu. Varmasti ensimmäistä kertaa viimeisen puolen vuoden aikana pääsimme tästä "alkavasta" tukoksesta eroon ihan vain toivomalla, ettei se kehittyisi kunnon tukokseksi. Jokin armo on siis olemassa vielä meidänkin kohdalla. :)

Ja viikko tämän jälkeen eli viime lauantaina.. Tapahtui jotain niin tuiki tavallista, mutta meille niin uskomattoman yllättävää, etten tiennyt taas mitä ajatella! Olin nimittäin siinä lauantai aamupäivällä tyhjentämässä ihan tuttuun tapaani Eliaksen avannepussukkaa ja samalla vaihdan tietysti aina vaipankin. Toimenpide on minulle jo hyvin rutiinia ja teen sen hyvin ripeästi. Tällä kertaa saatoin jopa olla hieman omissa ajatuksissani, kunnes automationa avasin vaipan, pelästyin aivan valtavasti ja laitoin sen refleksin omaisesti takaisin kiinni. Menin aivan pois tolaltani nähtyäni siis vaipassa kakkaa. Sitä tavallista, mitä kaikille lapsille tulee päivittäin, joka kuuluu jokaisen vaippaikäisen elämään!!! Pelästyin sitä niiiiiin valtavasti, että juoksin mieheni luokse ja hätyytin hänet heti, välittömästi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hän hämmentyi asiasta vähintäänkin yhtä paljon, jonka seurauksena hän tarttui heti puhelimeen ja soitti sairaalaan, kutos osastolle. Linjan toisessa päässä vastasi hoitaja, joka muistaa/tietää Eliaksen tapauksen erittäin hyvin (en tiedä, onko osastolla hoitajaa, joka ei meitä olisi hoitanut, kaikkihan meidän siellä tietää ja tuntee). Hoitajaa nauratti. :) "Niin, onhan se tietysti outoa, että vauvalle on tullut kakka vaippaan." - hän tokaisi. :) Ja sen perään kertoi, että tämä on täysin normaalia tuollaisen avannetapauksen kohdalla. Tämä on vain hyvä asia ja voi olla merkki siitä, että paksusuoli alkaa toipua ja on oletettavaa, että jäljellä oleva pätkä suolesta on toimiva.

Huh huh, siinä kävi sekunnin verran sykkeet varmaan 200:ssa ja laski 60:een yhtä nopeasti. :) Olen tainnut tosiaankin toivoa kakkavaippoja nyt niin paljon, että Elias päätti äitiään sellaisella ilahduttaa. Oli kyllä hämmentävä tapahtuma, mutta näin sitä vaan vieraantuu noinkin tavallisista asoista. :)

Mä en käsitä, miten päivät menee näin nopeasti... On taas vierähtänyt pari tuntia ihan huomaamatta. Mun pitäisi olla jo nukkumassa, jotta huomenna ehtisin vähän aiemmin sairaalaan. Jote moikka tältä erää ja palaan taas asiaan!!!

Tuorein kuva meidän kovasti
hampaita tekevästä potilaasta!!