lauantai 20. elokuuta 2011

Kolme kuukautta!

Elias 3 kk
Minulla on ilo kertoa, että minulla ei ole juuri mitään kirjoitettavaa tänne. :) Älkää ymmärtäkö väärin, voisin kirjoittaa Eliaksesta joka päivä paljonkin kaikenlaista, mutta koska haluan keskittyä blogissani nimenomaan gastroskiisin ja keskosuuden tuomiin erikoispiirtesiin Eliaksen ja meidän koko perheen arkeen niin sen takia minulla ei ole ollut juurikaan mitään kirjoitettavaa. Mutta, koska Elias täyttää tänään tasan 3 kk, niin ajattelin tulla kertomaan muutamalla sanalla ja kuvalla meidän arjesta. Ja toisaalta... Samalla voin osoittaa, että myös gastroskiisista ja keskosuudesta huolimatta voi elää melko "tavanomaista" (mitä se ikinä tarkoittaakin) vauvan arkea.

Ensimmäisenä täytyy mainita, että edellisen sairaalareissun jälkeen emme ole käyneet kertaakaan päivystyksessä. Tämä on sikäli suuri saavutus meille, sillä aiemmin pisin tauko on ollut vajaa kaksi viikkoa ja silloinkin on yleensä ollut jokin muu kontrolli välissä. Nyt olemme välttyneet sairaalalta peräti yli kahden viikon ajan. :) Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että taisimme vihdoinkin päästä nokkiksesta lopullisesti!! Adursal -lääke on mennyt loistavasti suun kautta eikä sen takia Eliaksen ole tarvinnut oksennella.

Syöminen ja muu rytmi
Päätimme vankasti mieheni kanssa pysyä sairaalarytmissä ruokailujen suhteen kun Elias pääsi sairaalasta. Pari päivää meni oikeanlaisen annoskoon löytämiseen, jolla Elias saataisiin kylläiseksi 2,5 - 3:ksi tunniksi kerrallaan. Aloitettiin desistä ja päädyimme 120 millilitraan. Eli tällä hetkellä Elias syö 120 - 130 ml Tuttelia noin kolmen tunnin välein.

En tiedä, onko Eliaksen ikäisillä pienokaisilla vielä yleensä minkäänlaista rytmiä.. Mutta meillä on tuntunut nyt selkeästi viimeisen parin viikon aikana sellainen olevan. Päiväsaikaan tosiaan Eliaksen kiljuva nälkä nostaa päätään noin kahden ja puolen viiva kolmen tunnin välein ja öisin hänellä on ollut nyt muutaman yön ajan aika tarkka neljän tunnin rytmi. Mikä on sikäli ihana juttu, että öisin ehtii nukkua taas hitusen pidempiä pätkiä itse. :) Yöunille Elkku nukahtaa lähes joka ilta yhdentoista maissa ja aamulla sängystä noustaan kahdeksan aikaan. Päivän mittaan Elias tarvitsee vielä kolmet päiväunet, yhdet pidemmät (2-3 tuntia) ja pari lyhyempää pätkää (30 min-1 tunti). Jos hän ei jostain syystä saa nukuttua päivän aikana kolmia päiväunia, niin sen saa kyllä illalla tuntea ja kuulla luissa ja ytimissä asti. :)

Aamut tosin alkavat valitettavasti monesti melko itkuisasti. Jostain syystä juuri aamuisin Elias valittelee kovasti masuaan niin kauan kunnes ensimmäinen niin sanottu aamukakka tulee. :) Joka aamu se kyllä varmasti tulee, mutta joskus sen eteen joutuu tekemään pidempään töitä. Muuten maha toimii kuin junan vessa. :) Joka vaipassa on päiväsaikaan varmasti joku nyytti odottamassa ja jos jostain syystä ei ole, niin seuraavan kerralla sitä tavaraa on niskaa myöten joka paikassa. :)

Jokapäiväiseen rytmiin kuuluu myöskin iltaraivarit. Raivarit alkaa aikalailla tasan tarkkaan kahdeksalta illalla ja kestävän nykyisin noin tunnin (ovat selkeästi lyhentyneet). Tällöin mielestäni Elias ei niinkään itke masukipuja vaan lähinnä väsymystään. Tuntuu, että poika on tullut tässä asiassa äitiinsä, jolloin väsyneenä eniten ottaa päähän ihan KAIKKI. :) Tällöin onkin hirveän tarkkaa, millä Eliaksen saa rauhoitettua. Autoajelu on lähes satavarma tapa välttää raivarit sekä kantorepussa roikkuminen on melko hyvä keino (varsinkin äidin selälle), mutta ihan ehdoton ykkönen on tietysti äidin tai isän syli. Yleensä illat meneekin siinä, että Elias roikkuu sylissä ja katselee hölmistyneenä vaan ympärilleen. Eikä tuolle mukavuudenhaluiselle punkerolle riitä pelkkä syli vaan samalla täytyy toki koko ajan olla liikenteessä ja jos hetkeksikin päättää esim. istahtaa tai pysähtyä paikalleen niin alkaa armoton huuto. :) Eikä meidän Eliakselle ole kovin hentoinen tuo itkuääni.. Ei välttämättä noin pieneksi mieheksi uskoisi, minkälaista ääntä sieltä voikaan lähteä!

Pieniä kehityksen merkkejä
(korjattu ikä 7 vko)
Tämä on leluista mieluisin tällä hetkellä :)
Elias on selkeästi alkanut olla huomattavasti pidempiä pätkiä hereillä kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten. Aamu- ja iltaitkuja lukuunottamatta Elias on melko hyväntuulinen ja seurallinen kaveri. :) Eniten häntä viihdyttää tällä hetkellä vielä kuitenkin äidin tai iskän höpötykset, mutta kyllä hetkittäin hän jaksaa myöskin töllöttää helistinleluja tai esimerkiksi pinnasängyssä olevaa mobilea. Alan huomata, että Eliaksesta alkaa kuoritua melko utelias ja hieman ehkä myös helposti tylsistyvä persoona. :) Uteliaisuus näkyy siinä, että esimerkiksi kantorepussa hän ei enää nykyisin enää tykkää nukkua vaan haluaa vain katsella ympärillee ja tarkkailla eri huoneissa olevia juttuja. Elias on myöskin alkanut viihtyä entistä pidempiä aikoja ihan vain lattialla loikoillen, mutta hyvin harvoin vain itsekseen vaan häntä tulee kyllä selkeästi viihdyttää jutustelemalla hänelle tai näyttämällä erilaisia leluja. On varmasti vielä liian aikaista lukea hänelle kirjoja, mutta olen silti päivittäin aina hieman lukenut ja testannut, että jaksaisiko hän yhtään keskittyä siihen. Ehkä keskittyminen on väärä sana, mutta tarkoitan jos häntä vaikka kiinnostaisi katsella suun liikkeitäni ja ehkä äänensävyjen vaihtelu voisi jotenkin kiinnittää hänen huomionsa. :)

Mikä tulee fyysiseen kehitykseen, niin Elias on ruvennut hienosti pitämään päätään jo itse. Varsinkin masullaan olessaan pää pysyy ylhäällä melko kivasti. :) Myös sylissä ollessa pään kannattelu onnistuu päivä päivältä paremmin. Mahallaan Elias ei sinänsä edelleenkään pysty olla, mutta jos hänelle laittaa rintakehän/ylävatsan alle jotain tukevaa, niin hän säilyttää niin sanotusti tasapainonsa ja pystyy olla suorassa. Maha on siis edelleen niin pyöreä ja suhteessa niin iso, että kun tasaiselle laittialle mennään niin Elias kellahtaa rintakehälle ja jalat jäävät ilmaan heilumaan. :( Se on itseasiassa melko huvittavan näköistä, mutta ei lainkaan tietenkään mukavaa Eliakselle. :) Kuten kuvasta voi nähdä, että Eliaksen maha jää tuossa kahden tukevan tyynyn väliin, jolloin hän pystyy olla ihan suorassa eikä kellahda pyöreän mahan vuoksi rintakehälle.

Odotin pitkään, että Elias alkaisi hymyillä tietoisesti. Hän on syntymästään asti hymyillyt unissaan, mutta noin puolitoista viikkoa siitten hän alkoi vilautella ihan aitoja hymyjä myös hereillä ollessaan. :) Se jos mikä on ihanaa!!!

Lisäksi Elias on alkanut viedä kovasti nyrkkejään koko ajan suuhun. Ensin se alkoi sellaisella nyrkkien heiluttelulla suun edessä, jolloin hän monesti myös pelästyi näitä kun sormet hipaisi kieltä, mutta nyt hän vie niitä jo selkeästi tietoisesti suuhun ja hieman maistelee kielellään käsiään. Siihen menee varmaan suurin osa hereillä olo ajasta. :) Ja mielestäni hän on pari kertaa myöskin jäänyt tuijottaa nyrkkiään / kättään. Vienyt ihan tuohon nenän eteen ja silmät kierossa sitten yrittänyt tihrustaa, että mikähän se siinä oikein on. :)

Tutustuminen omaan nyrkkiin. :)

Tässä nämä oikeastaan sitten olikin. Innolla odotan taas että kuukausi menee eteenpäin, jolloin Elias kehittyy taas lisää. :)

Ensi viikolla meillä onkin sitten neuvola, jossa taas saadaan vähän tietää kuinka tuo punkero on kasvanut. Minusta tuntuu, että Elias venyy lähinnä vain pituussuuntaa ei niinkään pyöristy, mutta vaakahan sen sitten meille kertoo. Kovasti myös odotan päänympärys mittausta, että onko pää kasvanut entisestään vai oliko viimeksi tapahtunut vain jokin poikkeuksellinen kasvupyrähdys.

Kovasti jännitän myös neurologin keskiviikkoista tapaamista. Toivottavasti kaikki vaan olisi hyvin! Nyt jotenkin kun meidän ei ole tarvinnut ravata sairaalassa pariin viikkoon niin olen saanut sellaista etäisyyttä kaikista huolestuttavista aiheista. En ole niin sanotusti pohtinut niitä joka päivä vaan olen keskittynyt vain tavallisiin arjen asioihin. :)

3 kommenttia:

  1. Voi vitsit kuinka ihanaa Lilli! Olen usein käynyt tarkistamassa että joko olisi päivityksiä ja sitten pelännyt että onkohan kaikki hyvin kun mitään ei kuulu. :D Mutta niin hienoa, GO ELIAS!! <3 Nauttikaa nyt vaihteeksi tavallisesta vauva-arjesta, toivottavasti ei tule enää mitään yllätyksiä, onnea neurologin tapaamiseen ja neuvolaan! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Regina: Juuri näin! GO Elias!! :) Nyt otetaan kaikki ilo irti tasaisesta kaudesta. :)

    L: Täysin ymmärrettävää, ettei pikkuinen jaksa vielä syödä kokonaan itse kun elimistö ei toimi ihan täysillä. Mehän jouduimme myös kolmeen kertaan ottaa nokkis takaisin useasta eri syystä. Toivottavasti saatte uuden munuaisen silloin viimeistään vuoden päästä ja kyllähän se pikkuinen varmasti alkaa enemmän jaksaa kun vähän kasvaa pikkuhiljaa! Voimia sinne teille!!

    VastaaPoista