perjantai 5. elokuuta 2011

Takapakki vain

Tulin vain nopeasti kertomaan meidän kuulumisista. Eli torstaina aamulla Elias oli saanut oksentelujen jälkeen ensimmäisen kerran ruokaa ja meidän onneksemme se ei tullut pihalle. Pieniä sappinestepulautuksia oli tullut, mutta ei mitään edelliseen päivään verrattuna. Hieman myöhemmin tuli myös ensimmäinen kakka, joten suoli lähti selkeästi vetämään taas. Lääkärit halusivat kuitenkin seurata tilannetta vielä vuorokauden ajan. Kaikki meni onneksi hyvin ja ahtauma on selkeästi hellittänyt otettaan. Ruokaa Eliakselle annettiin noin 3 - 4 tunnin välein aina 60 ml eikä enempää uskallettu antaa vaikka rassukka oli kovin nälkäinen. Mutta on toki ymmärrettävää, että suolenveto tilannetta oli testattava varovasti ettei olisi tapahtunut mitään vahinkoa. Selvisimme siis tällä kertaa vain säikähdyksellä ja tänään pääsimme kotiutumaan. Toivon sydämeni pohjalta, ettei tällainen toistuisi enää. Lastenlääkäri kuitenkin varoitti, että gastroskiisilapsilla voi monesti tulla erilaisia takapakkeja ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta sen jälkeen monesti helpottaa.

Noh, jos jotain positiivista täytyy tästä takapakista sanoa, niin Eliasta hoiti erinomaisen mukavat ja asiantuntevat hoitajat K1 osastolla (kutosella ei ollut tilaa, joten olimme ykkösellä) ja me vanhemmat saimme nukkua vähän pidempiä pätkiä. :)

Maksa-arvot ovat pysyneet Eliaksella samassa tasossa kuin viimeksi, joten Adursalin antoa jatketaan. :( Tällä kertaa kuitenkin testasimme vielä hoitajan kanssa, jos saisimme lääkkeen menemään Eliakselle jollakin keinolla suun kautta ettei tarvitsisi asentaa nokkista. Ja kyllä se vaan tällä kertaa onnistu eikä tullut edes oksennusta perään. :) Näin ollen nokkista ei enää tarvinnut asentaa!

Tämänpäiväisten suunnitelmien mukaan meillä on seuraavaksi neuvola 23.8., jolloin saadaan taas 3 kk:n rokotus ja tarkistetaan tietysti strategiset mitat ja 24.8 meillä on neurologin tapaaminen (jännittää jo nyt) ja tämän jälkeen meillä on vielä kirurgin vastaanotto 29.8., jolloin arvioidaan taas ainakin sappilääkkeen tarvetta. Tilanteet voivat toki muuttua nopeasti ja saattapi olla, että olemme taas ensi viikolla päivystyksessä?! Tai sitten ei...

Ja lopuksi pari kuvaa tästä sairaalareissusta muistoksi:



Ensimmäiset kunnon unet yli vuorokauteen.
Ja elämänsä pisimmät tähän mennessä, meinaa
neljän tunnin mittaiset. :)
Taas oli kanyyli päässä. :(
Onneksi muita lekuja ei tällä kertaa tarvittu.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa!!!! :) Elias on kyllä oikea sissi, siitä se lähtee taas! :) Oikein tippa linssissä luin.

    VastaaPoista
  2. Elkkuu! Kuis kulkee?

    Sitkeä sissi tosiaan. Saisivat kyllä jo pikkuhiljaa ne suolet mahtua olemaan ihan sovussa siellä masussa, eikä vaan aina mennä solmuun tai pullistua väärästä kohdasta ulos..!

    Tsemppiä koko pienelle suurelle perheelle :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Hei L! Kiva, että olet löytänyt blogini. :) Meillähän oli myös tuon Adursalin kanssa ongelmia, mutta nyt on mennyt hyvin alas niin, että olemme ruiskuun laittaneet Adursali ja Tuttelia ja sitten tuttipullon tutin kautta antaneet sitä. Meidän Elias varmaan kuvittelee, että se on ihan perus Tuttelia hieman vain pahemman makuista. :) Raudan ja D-vitamiinien kanssa ollaan tehty niin, että anamme ne suoraan ruiskusta tai pipetistä ja sitten nopeasti perään tutti suuhun, että jää imeskelemään sitä tuttia ja samalla nielee lääkkeet. Vaikka Elias ei raudan ja D-vitamiinien mausta välitäkkään niin välillä nämä kuitenkin saattaa valua vähän suupielistä ulos, sen takia otimme tutin tähän käyttöön.

    Saanko L udella, että minkälainen vaiva teidän pienokaisella on? Oletteko tekin olleet lastenklinikalla vai jossain muualla? Olemmeko jopa mahdollisesti olleet siellä samaan aikaan? Ja voimia ja tsemppiä myös teille kovasti!!!

    VastaaPoista
  5. Prognoosi: Kiitos tsemppaavasta viestistä. Ne suolet tosiaan saisi nyt vaan asettua aloilleen ja jättää meidän punkeron rauhaan elelee tavallista vauvan elämää. :) Onneksi viime viikko oli kuitenkin hyvä viikko. :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. L: Olitteko te huoneessa kolme vai kaksi? Satutteko olemaan se toinen nuoripari kenen kanssa useasti istuttiin vanhempainhuoneessa samaan aikaan? Ihana kuulla, että tekin olette päässeet kotiutumaan ja aloittaa elämän kotona. Sairaalassa ramppaaminen on kuitenkin niin erilaista ja niin paljon raskaampaa kuin kotosalla oleminen. Vaikka huoli pienokaisesta on varmasti teilläkin kotona läsnä kun täytyy koko ajan olla valppaana, että onhan kaikki ok vai ei.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Juu, tiedän nyt teidät. :) Olitte itseasiassa juuri silloin maagisena kesäkuisena päivänä vanhempainhuoneessa, kun hoitaja tuli hakemaan minut ja vei meidät Eliaksen kanssa K6:lle. Se oli kyllä kieltämättä hieno hetki ja vielä hienompaa oli kun istuimme koko perhe autossa ja saimme vihdoinkin lähteä kotiin. :) Onneksi se päivä on myös teillä koittanut!!! Erittäin hyvää jatkoa teille ja toivon mukaan kaikki lähtee sujumaan hyvin!

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista