Kahden kuukauden vanhana

20.7.2011, Elias 2 kk

Ajatella, että Elias täyttää tänään "jo" kaksi kuukautta. Kieltämättä nämä Eliaksen ensimmäiset kuukaudet ovat olleet tapahtumarikkaampia kuin monella muulla pienokaisella, mutta onneksi kaikki on mennyt olosuhteisiin nähden melko kivasti. :) Siitä on kaksi viikkoa kun viimeksi päivitin blogia ja siihen on omat syynsä. Toisaalta mitään kovin sen kummempaa ei ole näiden parin viikon aikana tapahtunut ja sitten toisaalta on ollut niin kiirusta tuon punkeron kanssa, ettei ole oikein edes ehtinytkään mitään naputella tänne.

Maksa-arvot
Onneksemme sappitieatresian riski poissuljettiin ja sappi todettiin toimivan hitaasti, mutta ihan terveellä tavalla. Tämä ei kuitenkaan poistanut tietenkään sitä ongelmaa, että Eliaksen maksa-arvot ovat koholla. Tästä syystä viime viikon perjantaina sainkin lääkäriltä puhelun, jossa sovimme että Elias aloittaa arvojen alentamiseen Adursal -lääkityksen. Lääkäri kertoi, että lääke annostellaan Eliakselle käsin valmiiksi, sillä annostus määräytyy käyttäjän painon mukaan ja koska kyseessä on tällä kertaa poikkeuksellisen pieni potilas niin piti turvautua tällaiseen ratkaisuun. Muutaman päivän päästä (tiistaina) tulikin tekstiviesti apteekista, että voimme noutaa lääkkeen. Hakiessani lääkettä lääkkeen annostusohje aiheutti melkoista hämmennystä minua palvelevalle farmaseutille. Hän tuijotti pitkän aikaa purkin kylkeä, jossa ohjeena luki "15 milligrammaa / kg eli 15 milligrammaa 3 kertaa päivässä", sitten hän pyöritteli päätään kunnes uskaltautui kysyä varovasti, että "hmm.. anteeksi, mutta minkä kokoinen tämä Otto Elias on, kenelle nämä lääkeet tulevat?". Siihen vastasin tietysti, että kyseessä on 3-kiloinen kaveri, jolloinka farmaseutti ymmärsi, että ohje on tosiaankin aivan oikein kirjattu. :) Tämä on yksi niisä monista tapauksista, jossa Eliaksen ikä ja siihen nähden pieni koko aiheuttaa ihmisissä ihmetystä ja toisaalta tekee ihmiset myös hieman vaivaantuneiksikin. :) Joka tapauksessa... Sinä päivänä annoinkin Eliakselle ensimmäisen annoksen tätä lääkettä tai paremminkin sanottuna yritin antaa, sillä lääke on ilmeisesti niin valtavan ällöttävän makuista, ettei se todellakaan mennyt alas. Meidän Elkku ei oo kovin nirso ruoan maun suhteen. Hän syö hyvinkin mielellään kaikki lääkkeensä suun kautta, jopa aivan järkyttävän makuinen rautakin uppoo loistavasti. Mutta tämä sappilääke aiheutti meille melkosia vaikeuksia. Kaikki keinot oli käytettävä hyväksi ja keskiviikkona päivällä sain kuin sainkin huijattua Eliaksen vihdoinkin syömään tämän lääkkeen. Hetken aikaa oli ihan voittaja fiili, kunnes tämä ilkeä temppuni kostautui minulle valtavalla paineella, kaaressa tulevalla oksennuksella! Olin kirjaimellisesti yltäpäältä täynnä Eliaksen sinä päivänä syötyä ruokaa. Siinä unohtui voittajan filiksen alta aikayksikön. Loppujen lopuksi ei ollut muuta vaihtoehtoa kun ruveta antaa lääkettä nokkiksen kautta, jota meillä ei pariin päivään ollut, mutta se piti asentaa takaisin.

Ei viikkoa ilman päivystysreissua
Torstaina aamulla oli aika soittaa taas lastenklinikan kutos osastolle. Elias oli jo monta päivää ollut kovin itkuisa, kakka oli muuttunut edeltävänä viikonloppuna todella kiinteäksi ja aiheutti Eliakselle todella kovia kipuja. Olimme maanantaina ostaneet Levolacia siinä toivossa, että se hieman pehmittäisi masua, mutta vielä torstaihin mennessä mitään vaikutusta ei lääkkeellä ollut. Ruokailut muuttuivat taas sylkemiseksi ja koska nokkista ei enää ollut, niin sellainen piti lähteä päivystyksestä hakemaan. Lisäksi meidän piti saada aloitettua sappilääkitys, jonka takia nokkis oli suorataan välttämätön.

Tällä kertaa ei onneksi enää tosiaan ilmennyt uusia tyriä vaan ongelmana oli tavallinen ummetus. Nenämahaletku asennettiin paikoilleen ja mahavaivaan annettiin Microlax-peräruiske, jonka avulla masu saatiinkin toimimaan hetkeksi. Lisäksi otettiin taas labrakokeet maksa-arvojen takia. Bilirubiiniarvot olivat entistä tasoa, mutta maksa-arvot heiman kohonneet. Onneksi saimme kuitenkin nokkiksen kautta aloitettua sappilääkityksen nyt. Masuun saimme ohjeeksi antaa edelleen Levolacia päivittäin 5 ml ja odottaa vaan, että se alkaisi toimia.

Peräruiske auttoi tosiaan selkeästi hetkeksi, mutta muutaman tunnin päästä alkoi taas se jatkuva kova puskeminen, ähiseminen ja puhiseminen. Pojasta on pakko tulla valtavan voimakas kun kaikki päivät ovat pääasiassa menneet siihen, että Elias valtavalla voimalla puskee kovia papanoita ulos. Onneksi ne tulevat kyllä ulos, mutta niiden eteen täytyy tehdä järjetön työ. Syy, miksi maha on mennyt kovaksi on vain arvailujen varassa. Mutta luultavimmin syynä on kuitenkin Premilon -äidinmaitokorvike. Pari viikkoa sitten minun maidon tulo loppui, joten en saanut enää ylläpidettyä pakkasvarastoja vaan maidot loppuivat pakkasestakin viikko sitten tiistaina. Keskiviikkona siirryimme siis kokonaan korvikkeen varaan. Kyseinen Premilon -korvike on erittäin paksua ja puuromaista. Se on apteekkitavaraa ja se on määrätty meille Eliaksen pienen koon takia. Olemme aiemminkin käyttäneet kyseistä korviketta lähinnä silloin kun olemme olleet useita tunteja pois kotoa, jolloin jauhomainen korvike on ollut helpompi eväs kuin nopeasti pilalle menevä äidinmaito. Näin jälkeenpäin mietittynä, masuvaivat alkoivat aikalailla ilmetä silloin kun korviketta ollaan alettu käyttää, jopa pieniä määriä. Lääkäri ei kuitenkaan käskenyt lopettaa kyseisen korvikkeen antamista vaan päinvastoin jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin mennessä.

Elämää Manduca-repussa

Torstain jälkeen päivät ovat menneet melko itkuisasti Eliaksen osalta. Levolac ei ole vaikuttanut vieläkään ja masu on kovalla edelleen. Onneksi hankimme viime viikolla vihdoinkin Manduca -kantorepun, josta on ollut sekä äidille että Eliakselle aivan järjetön apu. :) Poika rauhoittuu reppuun välittömästi, sillä siellä hän saa olla pystyssä sammakkoasennossa, turvallisesti kiinni äidissä. Huoneesta toiseen käveleminen on valtavan jännittävää puuhaa Elkulle, joten hereillä ollessa hänestä on mukava tuijotella ympärilleen. Kovin pitkään hän ei tosin hereillä jaksa olla repussa vaan melko nopeasti hän painaa päänsä rinnalleni ja nukahtaa siihen. Eliaksen pois saaminen repusta ilman että herättää hänet onkin ihan oma taiteenlajinsa. Enkä todellakaan taita vielä sitä. :)

Myös masun päällä on
kiva loikoilla

Toinen, mikä monesti auttaa ainakin hetkittäin on kun Elias saa makoilla masullaan minun masun päällä. Olen yrittänyt pitää häntä myös lattialla masullaan, mutta koska Elkku on edelleen hieman plussapallon muotoinen, niin hän ei siinä asennossa lattialla oikein viihdy. Eliaksen maha on vieläkin sen verran pyöreä ja muut raajat niin hentoisia, että lattialla olo jää ainoastaan mahan varaan ja se ei luonnollisestikaan olisi minustakaan kovin mukava asento. :) Mutta tosiaan minun päälläni hän hienosti tykkää makoilla, välillä nostaa päättää ja katsoo, että onhan se äiti varmasti vielä siinä ja sitten taas jatkaa malkoilua. Muuten hirveän kiva juttu, mutta valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta makoilla kaikkia päiviä selällään poika masun päällä. :)

Ja tietysti aina parhaaksi todettu Tender love and care -hoitoa on suosittu kovasti, eli hirmuisesti sylittelyä, haleja ja suukkoja. :)

Kontrollikäynti lastenklinikalla ma 18.7
Maanantaina oli jälleen kontrolli, jolloin Elias kävi taas luovuttamassa vähän verta maksa-arvojen seurantaa varten ja lääkäri tsekkasi gastroskiisihaavan ja hoitaja otti tyypilliset pituus- ja painomitat. Haava oli aivan erinomaisen näköinen, tai siis niin erinomaisen kuin sellainen jättihaava voi näyttää. :) Tarkoitan siis että jäljellä on enää ainoastaan pienen pieni rupi, joka sekin on näillä näppäimillä irtoamassa. Nyt siihen ei enää tarvitse laittaa minkään näköisiä laastareita eikä muita suoja-aineita. Käytännössä jäljellä on enää golfpallon kokoinen tyrä ja ohkanen iho siinä päällä. Minun silmäni ei erota siitä edes arpea, joten kun Elias pääsee joskus navatyrästään eroon, niin jäljellä ei luultavasti jää mitään muuta jälkeä kuin navaton masu. Haavan parantuminen mahdollistaa meille nyt kylpemisen. :) Eli lähipäivinä Elkku pääsee ensimmäistä kertaa elämässään nauttimaan kunnon kylvystä eikä pelkästään suihkussa käymisestä. Vaikka nauttii hän kyllä ihan suihkuttelustakin.

Pituutta jätkälle oli kahdeksan viikon aikana tullut peräti 9 cm, eli syntymäpituus oli 43 cm ja nyt hän on jo 52 cm pitkä. Taitaa pituudeltaan olla poika tulossa isäänsä, 160 cm pitkästä äidistä ei peritä tuollaisia kasvugeeneja. :) Ihmettelinkin tuossa yksi päivä kun 50 cm kokoinen body tuntui jotenkin tosi piukalta, mutta ajattelin vain että body on kutistunut pesussa. Jotenkin niin vaikea (en haluaisi)uskoa, että nuo pienokaiset tosiaankin kasvaa niin nopeasti vaatteistaa ulos. Painoakin oli punkerolla jo 3560 g eli tuplasti enemmän kuin syntyessään ja siihen päällekin saa laittaa vielä muutama sata grammaa. :) Eikä toisaalta mikään ihmekään, että painoakin tulee vauhdilla, sillä ruokahalu on kasvanut entisestään. Ruoka-annokset vaihtelevat 70:stä millistä 120:een milliin ja näitä on noin 8 vuorokaudessa. Kyllä tuntuu 2:en millin annos (mistä aloitettiin) tässä vaiheessa kooooovin kaukaiselta ja mitättömältä määrältä. Kaikin puolin Elias on siis kasvanut hyvin ja hyvällä vaudilla. Eliaksen hienon kasvun seurauksena lastenlääkäri päätti, että BMF-lisää ei tarvitse enää missään tapauksessa antaa, keskostippojen annostusta voi puolittaa ja mikä parasta, Premilon -korviketta ei tarvitse antaa kuin joka toisella aterialla eli voimme alkaa kokeilla ihan tavallisia kaupan korvikkeita!! Rautaa ei tarvitse myöskään enää erikseen antaa, sillä Premilonissa on itsessään todella paljon rautaa ja Eliaksen hemoglibiilitaso on ollut erinomainen viime aikoina. Jäjelle jää siis enää Losec eli vatsansuojalääke, sappilääke, Levolac sekä D-vitamiinit. :) Olen valtavan tyytyväinen, ettei Premilonia tarvitse tunkea enää niin paljon, sillä olen melko varma, että se on masuvaivojen aiheuttaja. Lisäksi olen kuullut, että myös rauta voi aiheuttaa masuvaivoja, joten senkin lopettaminen voi vaikuttaa Eliaksen masutoimintaan. Saimme lääkäriltä myös reseptin Microlax-peräruiskeeseen, jota voimme tarvittaessa antaa.

Ja erinomainen uutinen oli se, että Eliaksen bilirubiiniarvot ja muut maksa-arvot ovat lähteneet vihdoinkin laskuun, muun muassa bilirubiini on laskenut 102:sta jopa 80:een. Arvojen tulee kyllä laskea vielä, mutta suunta ja vauhti on erinomainen. Lääkitystä ei ole kuitenkaan vielä syytä lopettaa, mutta ehkä seuraavan kontrollin jälkeen pääsemme siitäkin eroon. Seuraava kontrolli on taas viikon / parin päästä, tarkkaa ajankohtaa ei olla vielä sovittu.

Kaikin puolin siis hyvin positiivinen käynti.

Ensimmäinen neuvola 19.7.
Pääsimme vihdoinkin käymään neuvolassa kuten "normaali"perheiden kuuluukin. Neuvolakäynnistä ei tosin ole hirveästi kirjoitettavaa, mutta saimme ensimmäisen rokotteen eli rotarokotteen. Rokote ehkäisee siis rotaviruksen aiheuttaman ripulin. Neuvolatäti varoitteli, että rokote saattaa pistää mahan hetkeksi sekaisin ja aiheuttaa vatsaväänteitä. (Jotenkin tuo vatsaväänne uhka nauratti minua ja miestäni. Ajattelimme, että voiko enää enempää vääntääkään kuin nyt on viikon päivät vääntänyt. :)) Mutta kuinkas kävikään, rotarokoite saattoi olla ehkä meidän pelastus. :) Vielä on ehkä tietysti liian aikaista sanoa, mitä muutaman päivän päästä tapahtuu, mutta eilen illalla ja tänään Elias on ollut rauhallisempi ja vatsa on toiminut hyvin rokotteen jälkeen. Se on selvää, että rokote tasapainotti tilannetta sillä kakka on ollut hyvinkin terveen oloista nyt eikä Eliaksen tarvitse koko ajan keskittyä puhisemiseen ja ähisemiseen. Nyt on tietysti myös toinen päivä kun olemme antaneet hänelle ihan tavallista Tuttelia, joten silläkin saattaa olla jo hieman vaikutusta asiaan. Toivottavasti masun toiminta jatkuu samanlaisena eikä palaa entiselleen!!

Jalka syntymäpäivänä

Poika pulskistuu! Jalat noin kuuden
viikon ikäisenä

Pakollinen punnitus suoritettiin myös ja painoksi saatiin jo peräti 3650 g. :) Neljän kilon -sarja lähestyy uhkaavasti!!! Täytyykin käydä viikonloppuna ostamassa kasapäin isompia vaatteita.

Kahden kuukauden vanha Elias
Kahden kuukauden aikana on ollut havaittavissa myös pieniä kehittymisen merkkejä. Korjattu ikähän on vasta kaksi ja puoli viikkoa ja kehitystä seurataan nimenomaan korjattun iän mukaan, mutta pieniä juttuja on jo havaittavissa.

Nyrkit heiluu ihan miten sattuu

Elias on alkanut hirmuisesti ja myöskin kovin holtittomasti heiluttelee käsiään ja jalkojaan. Ei ole kerta eikä kaksi kun Elkku on vetänyt itseään nyrkillään päin nenää ja repinyt itseään pienistä poskistaan, mitkä on kovalla työllään tehnyt. :) Tarttuminen on tosi voimakasta ja saamme varoa koko ajan, ettei poika revi nokkista irti taas.

Kasvot ovat hirvittävän mielenkiintoinen asia tällä hetkellä ja aina mahdollisuuden tullen Elias tapittaa minun ja mieheni kasvoja hyvin intensiivisesti ja hämmentyen. :) Välillä tuntuu, että hän ihmettelee otsa kurtussa, että "tältäkö se mun äiti tosiaan näyttää ja miksi isäkin on tuon näköinen?!".

Lelukaaren alla hän ei kovin pitkiä jaksoja vielä viihdy, mutta silloin kun viihtyy niin lelujen värikkyys ja heiluminen on aika kova sana. Varsinkin silloin kun hän holtittoman käsien heilumisen seurauksena osuu johonkin leluista ja se jää heilumaan hänen nenän edessä. :) Lisäksi kaikki musiikkia soivat lelut saavat pojan hämmentymään hirvittävästi. Joko hän jähmettyy paikoillee kun musiikki alkaa ja tapittaa suoraan eteenpäin tai sitten alkaa aivan järkyttävä käsien ja jalkojen pumppaaminen joka ilmansuuntaan.

Päätä hän ei vielä kovinkaan hyvin kannattele, mutta masullaan ollessaan nostelee sitä hetkittäin ja vaihtelee tasaisin välein poskea, millä lepuuttaa päättään.

Myös kunnon naurua on tullut, mutta ainoastaan unissaan. Ihan kunnon sellaista hekotusta aina hetken verran. :) Odotan palavasti sitä päivää kun Elkku alkaa nauraa hereillä ollessaan ja löydämme yhteisiä hauskoja juttuja!

Siinä oli varmaan merkittävimmät lueteltuna, näitä saisi tulla lisää. :)

Juuri tällä hetkellä näytämme tältä. :)