Elämä jatkuu taas!

Olipa taas viikko. Eipä tällaisia tapahtumia ihan joka viikko saa kokea, enkä kyllä välittäisikään kokea. Tarpeeksi jännittävää tämä elämä on kyllä muutenkin. :)

Nivustyrän leikkaus
Nivustyrän leikkaus tehtiin suunnitellusti viime lauantaina puolilta päivin. Veimme Eliaksen osastolle lauantaina aamulla kahdeksan aikaan. Ennen toimenpidettä piti olla ravinnotta kuusi tuntia, joten puoli kuuden aikaan annoin hänelle ruoan siinä toivossa, että hän jaksaisi ainakin sinne yhdeksään asti kunnes pääsisi sairaalassa sokeritippaan. No kappas vaan, juuri sinä aamuna hänellä olikin nälkä heti puolentoista tunnin päästä eli seitsemältä kaveri heräsi ja alkoi hamuta taas raivospäisenä ravintoa. :) Ei siinä sitten muu auttanut kuin lohduttaa toista tutilla ja lähteä hieman etuajassa sairaalaan siinä toivossa, että se tippa tosiaan voitaisiin laittaa hänelle. Olimme perillä kahdeksan aikaan eikä Eliakselle mitään tipaa siinä vaiheessa vielä voitu tietenkään laittaa. Ensin jonkun lääkärin oli käytävä arvioimassa hänet ja tietysti laittamassa kanyyli käteen jne. Onneksi punkero oli lopulta sen verran unenpöpperön sekainen, että uskoi tutin helpottavan hänen oloaan ja yhdeksän aikaan hän nukahtikin mukavasti. Tällöin me poistuimme mieheni kanssa sairaalasta nukkumaan!!! Nukuimme pikku päiväunet pituudeltaan 4 tuntia. :)

Teholla taas nivustyrän leikkauksen
jälkeen

Tiesimme, että Elias siirettäisiin toimenpiteen jälkeen teho-osastolle tarkkailuun, jossa oli tarkat vierailuajat. Kello neljän vierailuajan alkaessa tiesin, että toipilas olisi päässyt jo heräämöstä teholle, joten siihen aikaan menimme tapaamaan pikku ritariamme. Kovin sosiaalisella tuulella ei tämä toipilas ollut, mutta hyvin rauhallinen ja hyvinvoivan oloinen kuitenkin. Toimenpide oli mennyt ongelmitta ja särkylääkkeenäkään ei tarvinnut käyttää kuin buranaa. Kerran hän sai ihan pienen annoksen morfiinia, mutta muuten pärjäsi buranalla. Ruoka ei tietenkään uupumuksen takia maistunut koko loppupäivänä, mutta aamu viideltä sunnuntaina hän söikin sitten hyvällä ruokahalulla ensimmäisen annoksensa. Muuten ruoka oli annettu nokkiksen kautta.

Leikkauksen jälkeen Elias
ei ollut sosiaalinen, mutta
käsimerkit kertoi kyllä, että
fiilis oli melko "Rock"

Sunnuntaina Elias siirrettiin hetkeksi vuodeosastolle eli kutoselle ja sieltä kävimme hänet "noutamassa" puolilta päivin kotiin. Sunnuntai oli ihmeellisen rauhallinen päivä. :) Tottakai jouduimme vielä antamaan hänelle buranaa särkyyn, mutta muuten Elias oli taas entisellään. Olin jo muutaman päivän aikana unohtanut, kuinka rauhaisa tyyppi hän tavallisesti on. Ihailin vaan häntä koko päivän. Toimenpiteestä johtuva haava on aivan mitättömän pieni eikä se tule näkymään varmaan Eliaksella enää muutaman vuoden päästä lainkaan. Isompi arpi tuosta keskuslaskimokatetrista jäi. :)

Sappitieatresia ja HIDA-biligrafia
Kuten viimeksi kirjoitin HIDA-biligrafia eli tämä varjoainekuvaus ei mennyt meillä ihan putkeen. Tunnin kuva ei riittänyt kuvaamaan varjoaineen liikkumista Eliaksen elimistössä vaan jouduimme kuvauksiin yhteensä kolmeen otteeseen. Tänään aamulla kun olimme matkalla lastenklinikalle kontrolliin ja tämän sappitulosten kuulemiseen niin tunnelma oli lähes tismalleen samanlainen kuin noin  5 kuukautta sitten kun gastroskiisin diagnoosi vahvistettiin sikiötutkimusosastolla. Itse en maanantain jälkeen osannut miettiä torstaita hetkeäkään pidemmälle. Kaikki ajatukset keskittyi vaan tähän kontrolliin ja siihen, että malttaa jaksaa pitää itsensä täysjärkisenä siihen asti.

Kuten otsikkokin kertoo, niin elämä jatkuu taas! Kontrolli on ohi ja tulokset on kuultu. Eliaksen sappi toimii aivan kuten pitääkin! Toiminnoiltaa maksa ja sappi ovat täysin terveitä, ongelmana lähinnä on se, että varjoaineet eivät kulkeneet halutulla nopeudella. Eli kulkivat tarvittavaa reittiä pitkin, mutta melko hitaasti. Tämä taas johtuu meidän gastroskiisi riesasta. :) Kaikki vaivat voi laittaa samaan piikkiin, eli Eliaksen maha on pieni ja suolta aivan valtava määrä, joten elimistön toiminto on mahassa hieman hitaanpuoleista. Kaikki elimet toimii kyllä kuten pitääkin, mutta hidastetusti. Tämä korjaantuu varmasti kun Elias kasvaa ja suoli pääsee vihdoinkin asettumaan ns. paikoilleen.

Voi kuinka huojentunut olenkaan tästä uutisesta. Kun kuulimme mieheni kanssa, että sappitieatresiaa ei Eliaksella ole, olimme niin valtavan huojentuneita, että heitimme niin sanotusti yläfemmat mieheni kanssa. Siinä tilanteessa ei kirurgikaan voinut olla nauramatta. :) Hetken aikaa oli sellainen olo, että poikamme on täysin terve!! Tuntui, ettei mikään enää haittaa. Mikään tyrä tai mahavaiva ei tunnu enää miltään. :)

Kontrolli muilta osin
Nivustyrän haava näytti erinomaiselta. Siitä poistettiin laastari ja nyt siinä on pienen pieni jälki vielä toimenpiteestä.

Gastroskiisin haava on edelleen hieman märkivä. Kirurgi poisti sieltä yhden tikin, joka oli yllätyksenä tullut esille. Mutta kaikin puolin se oli ihan hyvän näköinen, parantumaan päin siis koko ajan. Hoitoja täytyy kyllä edelleen jatkaa eli suihkutella haavaa päivittäin ja vaihtaa siihen tarvittavat suoja-aineet.

Paino on noussut myös tasaisella vauhdilla. Olemme päässeet 3-kiloisten sarjaan vihdoinkin!!! Painoa oli tänään peräti 3080g. :) Nenämahaletkusta ei ihan vielä uskallettu luopua, sillä ruoka-annoksia täytyy nyt hieman kasvattaa ja nokkiksen avulla täytyy varmistaa, että Elias syö varmasti kaiken. Hyvin on kyllä syöminen sujunut pääasiassa leikkauksen jälkeen, joten luultavasti ensi kontrollin jälkeen pääsemme siitä eroon. Muutenkin Eliaksen yleisvointi on ollut tällä viikolla hyvä. Hän on syönyt ja nukkunut kohtalaisen hyvin. Ruokahalun ja ruoka-annosten kasvaessa masuvaivoja on tullut enemmän. Lähes joka ruokailun jälkeen Elias puhisee erittäin voimakkaasti, jotta ilmeisesti saisi "tavaran" suolistossa liikkeelle paremmin. Pystyasennossa kannattelu ja pieni heilutus auttaa monesti siihen. Olemmekin päättäneet hankkia pian rintarepun, jossa Elias voi ihmetellä maailmaa pystyasennossa. Rintareppujen suosituspaino lähtee kolmesta kilosta, joten nyt se alkaa olla meille myöskin ajankohtaista. :)

Seuraava kontrolli on taas tasan viikon päästä.

Muuta
Tänään oli erittäin hyvä päivä. Viimeksi kun olimme lisätutkimuksissa gastroskiisiepäilyn vuoksi niin epäilyistä tuli todellisia ja gastroskiisi todellakin todettiin. Tällä kertaa kävi onneksi toisin. Kuten kirjoitin jo, olen suunnattoman onnellinen tästä, mutta minun on pakko myöntää, en uskalla pomppia onnesta tasajalkaa. Iloani varjostaa vielä pelko. Pelko siitä, mitä tulee seuraavaksi. Oman sairaalajakson aikanani jouduin pettymään monen monta kertaa. Jouduimme ottamaan takapakkeja lukemattomia kertoja. Eliaksen syntymän jälkeen ja hänen sairaalajakson aikana kaikki meni onneksi mukavasti eteenpäin omalla painollaan, mutta kotiutumisen jälkeen on taas tapahtunut paljon todella lyhyessä ajassa. Tyrien pullahtamisen jälkeen peräkkäin ja tällaisen vakavan sappisairauden epäilyn jälkeen pelkään hieman seuraavaa päivää. Pelkään, että tulee jotain uutta, ehkä jotain vakaa tai ei edes niinkään vakavaa. Pelossa eläminen ei ole tervettä eikä todellakaan kovin mukavaa, mutta uskon sisimmissäni, että päivä päivältä opin pelkäämään vähemmän kunhan pääsemme elämään elämää ilman jokapäiväisiä päivystysreissuja. :) Opin naistenklinikalla ollessani vihaamaan lausetta "eletään päivä kerrallaan", mutta nyt tosiaan elämme päivä kerrallaa ja toivotaan, että voisimme vihdoinkin keskittyä tavalliseen vauva-arkeen... päivä kerrallaan.



Meidän pieni taistelija!!

http://youtu.be/1AiCn4I6hNw