Déjá vu.....

Deja vu:n määritelmä wikipedian mukaan on seuraavanlainen: "entiselämys tarkoittaa tuttuuden tunnetta jossakin tilanteessa; henkilö tuntee kokeneensa nykyisen tilanteen jo aiemminkin."

Aiemmin jossain tekstissäni taisin mainita, että meillä on uusi ultraäänitutkimusaika varattu naistenklinikalle torstaiksi 3.3.2011. Taisin vielä kirjoittaa, että perinnöllisyyslääkäri halusin ihan varmuudeksi ottaa tarkastuksen tähän väliin ennen kuin rv 24 tulee täyteen. Olin niin onnellinen gastroskiisin diagnoosista viimeksi, etten yhtään enää ajatellut, että jotain yhtä pahaa voisi tulla vielä eteen. En yhtään käsittänyt silloin, että on edelleen olemassa se riski, ettei raskautta vietäisikään loppuun asti, sillä eihän gastroskiisiin yleensä kuulu mitään kehityshäiriöitä. Ja näinhän se onkin... Lapsivesitutkimuksen tulokset olivat täysin normaaleja. Kirjallista tulosta emme ole vielä saaneet, mutta näin meille kuitenkin jo kerrottiin. Kirje virallisesta tuloksesta lähtee kuulemma huomenna postissa tulemaan meille kotiin. Kehitysvamman lisäksi perinnöllisyyslääkäri meille kyllä selkeällä suomen kielellä ilmaisi, että gastroskiisilapsista 90 % selviää täysin ilman komplikaatioita ja että on kuitenkin olemassa 10 %:n riski, että jotain ikävää tapahtuu ja sikiö tai vastasyntynyt lapsi ei selviäisi. 90 % vs. 10 %.... Olin niin onnellinen... että halusin kai kuulla ja uskoa vain tuohon 90 prosenttiin...

Päivä alkoi tänään tosi kivasti. Kevät pyrkii kovaa vauhtia esille ja Helsingissä paistoi aurinko aamusta asti. Naistenklinikalle meno jännitti, mutta ihan hyvällä tavalla. Kai sitä oli taas niin hirmuisen innoissaan vaan hattarmasumme näkemisestä ja siitä, että kuulisi kuinka hän on taas kehittynyt. Tänään meidät otti vastaan ja tutki erikoislääkäri yksin. Sattuman kaupalla minulla tuli juuri supistus kun minun piti käydä makuulle ultraa varten, joten jouduimme hetken aikaa odottamaan, että supistus loppuisi. Ehkä onni onnettomuudessa tässä tapauksessa, sillä tämä herätti lääkärin kiinnostuksen tutkia asiaa hieman enemmän. Kohdunkaula mitattiin ja kuten arvelinkin, niin kohdunkaula oli lyhentynyt hieman (0,5 cm), joka ei onneksi ole mitenkään hälyyttävää vielä. Ikävämpi uutinen tästä oli se, että kohdunsuu on lähtenyt pehmenemään ja se ei mielestäni enteile kovin hyvää näin vähäisillä raskausviikoilla. Kohdunkaulan tilannetta seurataan taas jälleen ensi viikolla lisää.

Mutta itse ultratutkimukseen..... Hattaramasumme oli tänään hieman hankalassa asennossa. Hän oli edelleen perätilassa (kuten viimeksikin), mutta tällä kertaa hän oli lähinnä risti-istunnassa ja piteli hattaraansa (suolistoaan) jalkojen välissä. Mahan päältä tehdyllä ultralla ei siis hirveästi saanut mitään tuloksia irti, joten tarkemmin hattaran kehitystä piti tutkailla niin sanotusti sisäkautta. En muista kirjoitinko viimeksi, että suolirykelmässä oli viime tutkimuksessa pieni pätkä suolta, josta ei osattu vielä sanoa oliko se paksusuolta vai oliko mahdollisesti jokin osa ohutsuolesta lähtenyt paksuuntumaan, eli olisi ns. kehittynyt lievä suolen ahtauma. Noh... sama juttu tällä kertaa. Tosin tällä kertaa varmistui, ettei kyse ole paksusuolen pätkästä vaan kyse on tosiaan ohutsuolen seinämän paksuuntumisesta. En ensin lainkaan käsittänyt, että se olisi jotenkin vaarallista, sillä meille oli aiemmin sanottu, että periaatteessa suolen ahtaumat voidaan leikata. MUTTA! Ultraäänitutkimuksen jälkeen huoneeseen saapui perinnöllisyyslääkäri, joka tutki vielä erikseen kuvat ja selvitti meille, että ahtaumia ei tulisi tässä vaiheessa raskautta olla vielä. Eli toisin sanoen kuulumme siihen 10 prosentin riskiryhmään,  joilla esimerkiksi suoleen syntyy ahtaumia, tämä aiheuttaa suolen kuolion ja näin ollen sikiön kuoleman tai jos sikiö selviää, niin hän tulee kärsimään mahdollisesti koko elämän suolivaikeuksista. Perinnöllisyyslääkäri oli sitä mieltä, että lastenkirurgi tulisi tavata välittömästi ja meidän tulisi kuulla hänen mahdollinen ennuste ja mielipide, voisiko vauvamme koskaan elää normaalia elämää ja onko edes mahdollisuutta, että hän selviäisi koska suolen paksuuntumista on alkanut kehittyä jo tässä vaiheessa. Taas jälleen.... kaikki muuttui päälaelleen. Olin jo niin asennoitunut, että leikkaus on meidän seuraava mutka matkassa ja tämän jälkeen voisimme hyvällä onnella elää onnellista, tavallista elämää. Mutta koskapa ne asiat menisi juuri niin kuin haluaisi tai ajattelisi. Tilannetta ei tietenkään helpota yhtään se, että jos ennuste on huono ja kirurgi sanoo meille, että jos lapsi selviää syntymään asti hän joutuisi elää koko elämänsä vakavan suolistosairauden kanssa, niin emme luultavasti jatka raskautta. Lapsemme ei sellaista elämää ansaitsisi!!! Miltä tahansa se minusta tai miehestäni tuntuisi, niin emme ikinä voisi olla niin itsekkäitä, että tietoisesti antaisimme vakavasti sairaan lapsen syntyä! Ja päätös raskauden keskeyttämisestä tulee tehdä heti tällä viikolla vielä, sillä rv 24 on ihan ovella jo.


Joka tapauksessa... Tämän päivän lopputulos oli siis se, että huomenna menemme aamulla klo. 10 tapaamaan lastenkirurgia ja ennen kahtatoista meidän tulee soittaa perinnöllisyyslääkärille ja kertoa päätöksemme. Tämä tuntuu niin kamalan julmalta.. Miten tuollaista päätöstä voi tehdä näin lyhyessä ajassa.. Tuntuu niin hirvittävän hirvittävän pahalta!!!

Kaikki raskausoppaat ja lehdet kehottavat nauttia täysin riemuin raskausajasta. Uskokaa tai älkää, niin tuntuu että meidän tapauksessa tämän kehotuksen noudattaminen on tehty melko mahdottomaksi... Tänään jälleen siis melko sanaton fiilis ja huomenna taas hieman viisaampia.

Tänään ei saatu kuvia mukaan enkä edes jaksanut sellaista pyytää...

Kaunis kappale loppuun:http://www.youtube.com/watch?v=l_32ej1PspQ