"Elämän poluissa on monta haaraa, valitse niistä se oikea"

Elämä on täynnä valintoja.. Toiset helpompia kuin toiset ja eri elämäntilanteissa eri asiat tuntuvat aivan erilaisilta. Jokaisen elämän kokemus on varmasti ratkaisevassa asemassa erinäisten päätösten teossa. Nuoria lapsia laitetaan harvoin tilanteisiin, joissa tulisi tehdä kovin vakavia päätöksiä. Sitä varten on olemassa aikuiset, jotka ottavat vastuun ja tekevät päätöksiä heidän puolesta... Mutta koska olet niin kokenut ja niin muka aikuinen, että sinulla olisi oikeus päättää toisen ihmisen elämän jatkamisesta tai kuolemasta?!?! Kuten sanottu, jokaisnen tilanne on aina erillainen ja joissain tilanteissa faktat ja todennäköisyydet puhuvat tietyn valinnan puolesta, jolloin päätöksen tekeminen on helppoa tai suorastaan järkevää. Mutta entäs jos faktoja ei vielä täysin tiedetä tai niitä ei voida ennustaa????

Tapasimme tosiaan lastenkirurgin eilen aamulla klo. 10 lastenklinikalla. Lastenkirurgi vaikutti hyvin asiantuntevalta ja kokeneelta kirurgilta. Tapaaminen kesti noin 20 min ja tämä riitti antamaan meille yleiskuvan siitä, missä mennään ja mitä tämä kaikki tarkoittaa. Kuten meille torstaina selvitettiin, niin suolen seinämän paksuuntumista oli tosiaan havaittavissa, joka on vielä näillä raskausviikoilla melko aikaista. Paksuuntumista tapahtuu kyllä ihan kaikissa gastroskiisitapauksissa, mutta yleensä vasta myöhemmässä vaiheessa. Tämä johtuu siitä, että suoli ei yksinkertaisesti pidä lapsivedestä ja näin ollen reagoi siihen tuolla tavalla. Liiallinen paksuuntuminen aiheuttaa suolessa kuolion. Kuoliossa oleva suolen pätkä voidaan toki leikata, sillä ohutsuoli on hyvin hyvin pitkä ja sitä on varaa niin sanotusti leikellä melko paljon. Riskinä on kuitenkin se, että suolta joudutaan leikkaamaan liian paljon, jolloin lapsi kärsisi lyhyen suolen oireyhtymästä (lisätietoa http://www.news-medical.net/health/Short-Bowel-Syndrome-%28Finnish%29.aspx ). Lyhyesti kerrottuna tässä oireyhtymässä ravinteet eivät pääse imeytymään suolistoon.

Meidän tapauksessa tämä siis tarkoittaa sitä, että sikiö luultavasti selviää kyllä raskausajasta, sillä lapsi ei tarvitse suolta äidin masussa vaan ravinteet kulkevat istukan kautta, mutta syntymän jälkeinen aika on täysin mysteeri vielä. Kirurgin ennuste on hyvin yksinkertainen:  "Tässä vaiheessa ei pystytä sanomaan vielä yhtään mitään." Eli eväät päätöksen tekemiseen olivat melkoisen heikot. Päätöksen tuli pohjautua siis täysin tiedossa oleviin todennäköisyyksiin. Meidän todennäköisyydet eivät enää olleet 90 % vs. 10 % vaan riski suolen kuolioon on nyt suurempi, sillä paksuuntumista on alkanut kehittyä normaalia varhaisemmassa vaiheessa. Tarkkoja prosentteja kirurgi ei enää osannut meille arvioida, mutta hän painotti kyllä, että ohutsuoli on hyvin pitkä ja sitä on tosiaan varaa pätkiä isompiakin pätkiä.

Näillä tiedoilla poistuimme huoneesta ja päätös tuli tehdä seuraavan puolentoista tunnin sisällä. En tiedä tarviiko tätä edes kirjoittaa, mutta meistä tämä tuntui aivan kohtuuttomalta!!! Yritysmaailmassa noin nopeista päätöksistä maksetaan johtajille satojatuhansia euroja, tässä tapauksessa ainoa toivo on, että päätös olisi oikea!! En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunteiden ryöppyä ja itsensä hillitsemisen sekamelskaa, mitä tämän puolentoista tunnin sisällä kävimme. Vaihtoehdot olivat kuitenkin seuraavat: 1. jatketaan raskautta, sillä todennäköisyys normaaliin elämään ovat vielä suuremmat kuin sairauden kohdalla, 2. keskeytetään raskaus, sillä olemme vielä nuoria ja tulemme saamaan vielä tulevaisuudessa varmasti lapsia, jotka voisivat olla täysin terveitä eikä tätä vuoristorataa tarvisi välttämättä käydä läpi, 3. jatketaan raskautta ja otetaan samalla se  riski, että lapsi sairastaa ja kituu koko elämänsä, jota emme pystyisi ikimaailmassa antamaan itsellemme anteeksi. Näitä kolmea vaihtoehtoa pyöritimme niin monta kertaa kuin puolentoista tunnin sisällä pystyimme ja ehdimme. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta tämä on meidän päätös! Koemme mieheni kanssa, että näillä faktoilla ja todennäköisyyksillä meillä ei ole oikeutta päättää viattoman ihmisalun elämää. Tässä tapauksessa luonto tekee tehtävänsä ja näyttää, kuinka tässä käy. Siteeraten suomalaista sananlaskua "heikot sortuu elon tiellä!".

Mieheni soitti perinnöllisyyslääkärille ja kertoi päätöksestämme. Puhelimessa lääkäri vielä mainitsi, että todennäköisyys lapsen kuolemaan on suurempi kuin se, että lapsi selviytyisi lyhyen suolen oireyhtymästä jos pahin mahdollinen toteutuisi. Tämä on tietysti tässä tapauksessa parempi asia kuin se, että lapsemme eläisi tuskassa. Jonkun mielestä nämä lauseet saattavan kuullostaa julmilta, mutta näin joudumme suhteuttamaan asioita. Neljä viikkoa sitten halusin vain tietää, että saammeko tytön vai pojan, mutta nyt vaan toivomme, että teimme oikean valinnan ja ettei lapsemme joutuisi elää tuskassa!

Tähän mennessä elämäni kamalimmat puolitoista tuntia olivat takanapäin! Meillä oli sellainen olo, että meidät olisi henkisesti hakattu ihan loppuun... Tuollaiset päätökset ovat kohtuuttomia!!!!

Summa summarum, normaalisti raskaudessa kolme ensimmäistä kuukautta ovat kriittisiä ja monet menettävät pienokaisensa silloin. Meidän tapauksessa riskiaikaa on niin kauan kunnes voimme omin silmin todistaa jonain kauniina päivänä, että lapsemme on terve! Leikkaus tulee olemaan varmaan hieman hankalampi ja kirurgin arvio sairaalassaolosta oli 5 viikosta useampaan kuukauteen. Näillä eväillä jatkamme päivä kerrallaan.

Maanantaina saamme ajan uuteen ultraäänitutkimukseen.

Lopuksi haluan vielä tänään kirjoittaa, kuinka kiitollinen olen kaikille, jotka ovat tätä blogia lukeneet ja ovat taustatukena tässä koitoksessa!!!!! Taustatuki on tärkeintä ja se on suurin apu tässä vaiheessa, kun kukaan ei voi tehdä mitään asialle. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu mun rakkaalle miehelleni, jonka turvaan ja tukeen voin tukeutua AINA!!!!! En selviäisi tästä yksin!!