Jaahas, se olisi sitten yksi ultraäänitutkimus sikiötutkimusosastolla takana. Tällä kertaa se meni oikein mukavasti. :) Tämä taisikin sitten olla meidän viimeinen ultra tuolla yksiköllä, sillä nyt meidät siirretään äitiyspoliklinikan puolelle ja tästä lähtien ultratutkimukset tehdään siellä.
Hattaramasumme suolisto näytti tällä kertaa olevan täysin samassa tilassa kuin viimeksi, eli suolen seinämän paksuuntuma oli siellä edelleen toki, mutta se ei ollut kehittynyt mihinkään suuntaan. Tämä oli siis juuri se uutinen, mitä lähdimme tänään hakemaankin. Mitä hitaammin seinämien paksuuntuminen tapahtuu, sitä pienempi riski on suolen kuolioon. Tämä oli erittäin mukava uutinen!!!
Pojan kehitys on pysytellyt edelleen käyrien sisällä vaikkakin selkeästi painon kehitys on hidastunut, mutta ei mitenkään hälyyttävällä tavalla ainakaan vielä. Lisäksi erikoislääkäri huomautti, että lapsivedenmäärä näyttäisi olevan hitusen liian vähäinen, mutta ei kuitenkaan ollut siitäkään vielä kovin huolestunut. Voi toki olla, että sikiön vatsan ulkopuolella "lilluva" suolisto vie tilaa kohdusta sen verran, että lapsiveden määrää ei pystynyt sen takia mittaamaan täysin luotettavasti. Mutta tämä oli vain erikoislääkärin arvelua... Lapsiveden määrän lisäksi erikoislääkäri kiinnitti hyvin tarkkaan huomiota pienokaisen sydämeen. Sydän toimi kyllä moitteettomasti eikä poikkeavia kaikuääniä tuntunut olevan, mutta sydän oli kuitenkin rintakehään nähden hieman kookkaan kokoinen. Mitä tämä tarkoittaa, sitä en tiedä. Selvää on, että jos sydän tosiaan on ns. "liian" iso, niin se voi olla merkki sydänviasta, mutta tästäkään lääkäri ei huolestunut niin paljoa, että olisi halunnut meitä lisätutkimukseen lähettää. Sydämen koon kehittymiseen kiinnitetään tästä lähtien kuitenkin tarkkaavaisemmin huomiota. Hmm... Mitä tästä tulisi ajatella?! Pelokkaana ja herkässä tilassa olevana en tietenkään näistä huomautuksista innostunut, mutta ainakin olen onnellinen, ettei meitä TAAS JÄLLEEN kerran passitettu akuuttitapauksina seuraavalla erikoislääkärille (sydänlääkärille) tutkittavaksi. MUTTA, taas toisaalta. Toivottomana realistina ja näiden kaikkien aiemmin tapahtuneiden ja ilmenneiden asioiden johdosta, olen hiukan skeptinen tuon sydän asian suhteen. Olihan gastroskiisissakin 90 %:n mahdollisuudet, että suolistossa ei tapahdu esimerkiksi seinämien paksuuntumista, mutta kuinkas meille kävikään?! Noh, nämä on näitä asioita, mitä on ehkä turha pienessä pääkopassani pyöritellä nyt, sillä se ei tässä vaiheessa minua eikä hattaramasuamme auta mitenkään. :)
Seuraava ultraäänitutkimus on sitten noin neljän viikon päästä. Siitä tulee meille vielä kirjallinen kutsu, mutta noin kuukauden päähän se kuitenkin varataan meille. Tämä siksi, koska vauvaa ei tietenkään haluta altistaa keskosuudelle, joten ennen viikkoa 30 ei häntä oteta missään tapauksessa ulos (ellei hän toki itse päätä lähteä sieltä tulemaan), mutta viikkojen 30 jälkeen voi käytännössä katsoen tapahtua mitä vaan. Eli jos pojan tila on huonontunut eli esimerkiksi kehitys hidastunut huomattavasti, suolien seinämien paksuuntuminen on kehittynyt nopeasti tai jos on jotain muuta huolestuttavaa, niin poika otetaan toki melko pian sen jälkeen ulos. Toivottavaa toki olisi, että ainakin viikolle 32 jaksettaisiin ja voitaisiin mennä niin sanotusti yhtenä kappaleena hattarmasumme kanssa. :)
Seuraavassa ultrassa keskitytään siis seuraaviin asioihin: pojan yleinen kehitys, suoliston paksuuntumien kehitys, lapsiveden määrään sekä tietysti tuohon sydämeen. Ja ennen ultraa käymme ihan normaalisti neuvolassa ja yritämme taas jälleen vaan elää normaalia elämää. Huomenna täytyykin soittaa neuvolaan ja varata uusi aika. Hmm, ehkä uskaltaisin jopa ostaa jotain vauvaa varten seuraavan kuukauden aikana.. tai sitten ei... En tiedä. :) Äitiyspakkaus nyt on ainakin tulossa!
Eikä muuten saatu vieläkään kasvokuvaa pikkuisesta, vaikka kovasti lääkäri sitä yritti meille saada. :) Taitaa poika tulla vanhempiinsa, eli ei kovin valokuvauksellinen yksilö. :)
"Many nights we've prayed
With no proof anyone could hear
In our hearts a hopeful song
We barely understood
Now we are not afraid
Although we know there's much to fear
We were moving mountains long
Before we knew we could
There can be miracles, when you believe
Though hope is frail, it's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe
In this time of fear
When prayers so often prove in vain
Hope seems like the summer birds
Too swiftly flown away
Yet now I'm standing here
My heart's so full I can't explain
Seeking faith and speaking words
I never thought I'd say
There can be miracles, when you believe
Though hope is frail, it's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe
They don't (always happen) when you ask
And it's easy to give in to your fears
But when you're blinded by your pain
Can't see your way straight throught the rain
(A small but )still resilient voice
Says (hope is very near)
There can be miracles
When you believe
Though hope is frail
It's hard to kill
Who knows what miracles,you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe"
-Mariah Carey, When you believe-
Tätä tulinkin täältä katsomaan =) IHANAA, että suolistossa ei ole tapahtunut muutoksia!
VastaaPoistaKun uskaltaudut lastenvaateostoksille, niin kietaisumalliset paidat ja bodyt ovat kaikista kätevämpiä sairaalahoidossa (jos siis haluatte käyttää sairaalassa omia vaatteita). Letkut on helppo asetella paidan aukoista ulos ja vatsahaavan hoito sujuu paitaa riisumatta.
Nyt vaan päivä kerrallaan keväästä ja kasvavasta masusta nauttien!
Jälleen kerran kiitos ja kumarrus Kipalo hyödyllisestä vinkistä. :) Olenkin meinaa pohtinut tätä sairaalavaate asiaa... Ihmettelin tossa miehelleni yksi päivä, että saakohan pikkuinen käyttää sairaalassa omia vaatteita ja minkälaiset vaatteet olisi käytännöllisemmän. Silloi mietittiin, että täytyy ottaa selvää, mutta sinähän ehditkin vastata jo kysymykseen valmiiksi. :)
VastaaPoistaVoi kun oli hyviä uutisia. Muistin vasta nyt keskellä yötä, että se ultra oli ja pakkohan se oli palata koneelle.
VastaaPoistaEn oo keksiny pyytää, kun oon aina ihan lukossa siellä sairaalalla, mitään kuvaa. No, perjantaina sitten ollaan taas vuorossa ja luotetaan siihen, että mennään samalla kaavalla, eli siirrytään sinne ns. normipuolelle.
Ilmoittele vaikka Kitta sitten s.postilla, että miten teillä meni se ultra. On kiva kuulla teidän kuulumisia myös. Ja toivotaan tosiaan, että teilläkin menee kaikki hyvin ja pääsette myös siirtymään sinne äitiyspolin puolelle.
VastaaPoistaEn oikeen oo edistyny sähköpostin kanssa. Kaikki oli hyvin, koko vastasi kuulemma n. viikkoa pidemmällä olevaa, vatsanympärys vain päivää vähemmän kuin viikot (eli oli vko 26+3, niin vatsanympärys vastas 26+2).
VastaaPoistaKasvu hyvä 1006g arvio. Siistit ja normaalit suolet. Supistelu joo haittaa, mutta nyt taas töissä -sattuuhan se ja paljon, mutta pitäis vaan yrittää jaksaa. Tosin töissä ei silleen oo kauhean kiva olla, kun ei voi keskittyä ja sitten taas on sellanen mylläkkä menossa, että ilmapiiri on ihan kamalan inhottava. Unettomuutta havaittavissa, su-ti unta 4h yhteensä. Sitten pikkuherra viihtyy perätilassa, joka on ihan uusi ilmiö mulle, kun tytöt taas on aina pyrkineet hajoittamaan kylkiluita, pelottaa ajatus siitäkin että pitäisi lähteä yrittämään perätilassa synnyttämistä (ei kyllä käy!) 3kk laskettuun aikaan, ainakin siihen oletettuun laskettuun aikaan. 2kk siihen, että kirurgille "ei yleensä tuota ongelmaa jos syntyy tähän aikaan".
Voi että, miten mukava kuulla, että teidän pikkuisella on kaikki suht ok (jos näin nyt voi sanoa). Teillä on jo aika vahva tuo poikanen, meidän poika oli noin 750 grammainen vain ja viikkoja oli tasan 26. Meillä tosin mahanympärys oli hyvä kokoinen.
VastaaPoistaMeidänkin poika oli pitkään perätilassa, mutta tajusi kyllä nyt vihdoinkin kääntyä raivotarjontaan. Tosin itse jotenkin arvelen, että sektiolla tuo pikkuinen tuolta tulee siltikin.. Vaikka kukaan ei vielä sanonut, että alatiesynnytys olisi täysin poissuljettu vaihtoehto.
Minä palasin tänään myös töihin supistuksista huolimatta. Kotona ollessa supistuksia tulee koko ajan, mutta osa näistä saattoi olla kivuttomiakin jopa. Tänään olen sitten ensimmäistä päivää töissä ja heti lounaan jälkeen nappas niin pahasti mahasta, että kylmähiki nousi otsalle, säteili tosi kovasti myös alaselkään asti. Kivuliain tähän mennessä siis. Täytyy nyt katsoa, miten nuo kivut taas kehittyy.
Mulla tuota unettomuutta on myös havaittavissa, mutta sen kanssa on kai vain elettävä. :(
Koska teillä on sitten seuraava tarkastus, onko taas kuukauden päästä? Meillä on juuri ennen pääsiäistä eli 21.4. ja kovasti jännitän, että miten se pikkuinen on kehittynyt siihen mennessä.
Pidetään kaikki raajat pystyssä, että vähintään 2,5 kk vielä masuasukkinne jaksaisi masussa olla!! :)