Elmeri 7 kk

Meidän rakkaalla on kyllä todella monta nimeä!! Jostain syystä viime aikoina olen tykännyt kutsua Eliasta Elmeriksi.. Kovassa käytössä on ollut myös nimi "Tahvo", johtuen pojan "tahvomaisesta" käytöksestä. :) Eli jos käytän teksteissäni välillä, mitä ihmeellisimpiä nimiä, niin kyse on aina kuitenkin meidän suloisesta Eliaksesta.

Asiaan...

Eilen tuli 7 kk täyteen!

Viime kuukausi oli melko "kivuton" jos näin voi sanoa. :) Tarkoitan sillä sitä, että yhtäkään yötä ei olla jouduttu sairaalassa viettämään. Eliaksen vointi on ollu hyvä ja kasvuakin tuli viime kuussa ihan kivasti. Ainoa ongelma, jonka kanssa ollaan käytännössä painittu on tuo Eliaksen ruokahalu. Hänen ruokahalunsa on alkanut olla hyvin kausiluontoista. Viikot menee yleensä niin, että parina päivänä syödään tosi hyvin ja loput päivät onkin jotain ihme dieettaamista. Eilen meillä oli taas neuvola ja siellä nähtiin huonon ruokahalun vaikutukset. Vaaka näytti pienempää lukemaa kuin viikkoa aiemmin. Lasku ei onneksi ollut mikään kovin dramaattinen, mutta 100g kuitenkin vähemmän kuin viimeksi. Eli 7 kuukauden mitat ovat: 7350g, 67,5 cm ja pipo 44,6 cm. Käyrillä tilanne ei näyttänyt kovin iloiselta. Päänympärys kasvaa kyllä hienosti, tasaisesti käyrillä ylöspäin ja pituuskäyrälläkin ollaan jo - 1,5 käyrällä. Pituuden suhteen Elias kirii ihan kohta nollakäyrälle. Lähinnä tuo painon ja pituuden suhde on nyt luonnollisesti lähtenyt laskuun, koska pituutta tulloo lisää, mutta paino vähenee. Ja lasku näyttää käyrillä yllättävänkin jyrkältä. Siinä meni sitten pasmat sekaisin sekä äidillä että terkkarilla. Niin sekaisin, että mä en tajunnut koko käynnin aikana kaivaa terveyskorttia esille ja terkkari ei tajunnut sitä edes pyytää. Joten koko käynnistä ei saatu itsellemme mitään merkintöjä. Emme myöskään varanneet seuraavaa käyntiä varten aikaa, koska päätimme, että on parempi ensin soittaa kirurgille ja konsultoida hänen kanssaan asiasta ja varata seuraava aika sen mukaan.

Soitin kirurgille heti iltapäivällä. Tai oikeastaan puhuin meidän kirurgin työparina toimivan hoitajan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että vielä ei kannata huolestua hirveästi asiasta, koska viime aikoina painoa oli tullut vähän normaalia enemmän ja koska kerroin Eliaksen olevan kuitenkin mielestäni virkeä ja ihan tyytyväisen oloinen (kuten yllä olevassa kuvassa näkyy). Mutta ei painon lasku ole kovin hyvä asia koskaan tuon ikäisellä. Joten sovimme taas, että käymme ensi viikolla punnitsemassa poika uudestaan ja arvoidaan tilanne sen jälkeen uusiksi. Toki meidän täytyy mennä päivystykseen jos Eliaksen vointi alkaa muuttua ennen punnitusta.

Tänään varasin ylimääräisen neuvola-ajan ja se on juuri ennen vuoden vaihdetta eli pe 30.12.

Päätin eilen, että rupean taas kirjaamaan ylös kaiken, mitä Elias syö. Haluan olla perillä siitä, kuinka paljon tai vähän hän tarkalleen nyt lähiaikoina syö. Varsinkin jos paino ei esim. nouse ensi punnitukseen mennessä, niin tiedän, mikä ruokamäärä ei riitä. Lastenklinikalla olemme saaneet ohjeen, että Eliaksen kokoisen pojan tulisi syödä vähintään 900 ml vuorokaudessa. Se on minimi ja sekään ei riitä jos tämä määrä ei ylity koskaan, eli kovin pitkiä aikoja 900 millillä ei pärjää. Esimerkiksi eilen Elias ei juonut kuin n. 7 dl maitoa ja söi murto-osan soseista, mitä yleensä. Tänään on taas parempi päivä. Maitoa on mennyt pikkuisen enemmän kuin eilen. Mutta, tässä ei taas auta kuin yrittää kovasti poikaa syöttää ja odottaa ensi perjantain punnitusta.

Muuta    

Näettekö nuo kaksi, ihanaa, pientä maitohammasta siellä Eliaksen alaikenissä?!?! Juu, ei se mitään.. En minäkään näe. Ei siis hampaita vieläkään!!!! Eivät ole edes puhjenneet ikenistä vielä. Taitaa teräsmiehillä olla ikenetkin tehty teräksestä! Hammasharja on kyllä todella kovassa käytössä, mutta muuten ei hampaiden huolto ole meille vielä ajankohtaista. :) 

Seitsemän kuukauden vanhana Elias rakastaa:

kaikkea, mikä rapisee,

repiä äitiä hiuksista, todella kovaa,

purra äitiä poskista ja kuolata iskän nenälle,

kuunella musiikkia,

kaikkea, mikä soi, vilkkuu ja pitää ääntä,

potkia ihan kaikkea,

katsoa Teletappien 1:stä jaksoa (muut jaksot ei kiinnosta pätkääkään!)

tutkia ja kosketella joka ikistä esinettä, mikä kotoa löytyy

Poskien mutustelua

Seisemän kuukauden vanhana Elias vihaa:

maata selällään,

olla mahallaan pidempään kuin 5 sekuntia,

olla mahallaan, koska ei pääse eteenpäin,

kun hänet herätetään / kun hän herää kesken unien

Seitsemän kuukauden vanhana Elias on:

SUPERutelias,

kova komentaa HETI kun jokin ei miellytä tai on tylsää,

helposti tylsistyvä

todella kova kävelemään kun äiti pitää kainaloista kiinni

(Elias kävelee jo pitkiänkin matkoja kunhan joku pitää kainaloista kiinni, mutta hän ei siis istu eikä ryömi vielä.)

Lieneekö uteliaisuus älykkyyden merkki?! :)

Seitsemän kuukauden vanhana Elias:

on koko ajan kädet ojossa näyttämässä, mihin täytyy mennä

ei ole enää niin kiinnostunut leluista vaan enemmänkin kotona olevista esineistä

ei tahtoisi pysyä enää hetkeäkään paikallaan

komentaa kiljuen korkealta ja kovaa

on kaksi kertaa kääntynyt salaa äidiltä ja iskältä mahalta selälleen

(kääntymiset on molemmilla kerralla tapahtuneet silloin kun olemme hetkeksi kääntäneet katseen pois päin)

Siinä muutamia asioita...

Avanteen sulkuleikkaus

Eilen tipahti VIHDKOINKIN HUS:in kirjekuori postiluukusta. Päässäni soi jännitysmusiikki kuin missäkin jännärileffassa kun mieheni avasi kuoren.... Mutta ei... Se ei ollut SE kirje vaan se olikin vain kirjallinen lausunto meidän edellisestä kirurgin kontrollista. Mikä musertuminen ja pettymys. :) Taidan nyt vaihtaa taktiikkaa tämän asian kanssa. Koska odottavan aika on pitkä ja koska kaikki tapahtuu silloin kun sitä vähiten odottaa, joten lakkaan odottamasti sitä kirjettä. Keskitys nyt jouluun ja lahjojen paketoimiseen enkä mieti koko kirjettä enää lainkaan! Piste! 

Ja lopuksi vielä pieni pätkä meidän Elmeristä. :)