perjantai 14. lokakuuta 2011

Kotiutuminen vol. 4

Ensimmäinen päivä kesäkuuta, kun Elias siirtyi ensimmäistä kertaa teho-osastolta lastenklinikan osastolle kuusi, tallensin puhelimeeni osaston puhelinnumeron nimellä "Eliaksen koti". En koskaan poistanut tätä numeroa puhelimestani vaikka kotiuduimme ensimmäisen kerran siinä uskossa ettemme koskaan joudu palaamaan takaisin. Laskin tässä huvikseni mielessäni, että kuinka paljon Elias on nyt loppujen lopuksi ollutkaan sairaalassa ja päädyin noin 1,5 kuukauden lukemaan. Lisäksi tietysti ne lukemattomat tunnit, joita olemme viettäneet lastenklinikan päivystyksessä. Kyllä se vaan on nyt alkanut tuntua siltä, että lastenklinikka on tosiaan Eliaksen toinen koti. Eihän hän missään muualla ole ollut niin paljon kodin lisäksi kuin siellä. Ehkä se numero olisi sittenkin pitänyt poistaa silloin kesäkuussa kun kotiuduimme tai ainakin vaihtaa nimeä?! Taidankin tehdä sen nyt heti. Vaihdan nimen.. Osasto kuusi ei ole Eliaksen koti!! Hmm.. Taidan sittenkin olla hieman taikauskoinen kuten venäläisiä monesti väitetään olevan. Olenhan minä kuitenkin syntyperältäni sieltä. Noh, se niistä mun omista höpön höpö jutuista, nyt asiaan...

Kotiutuminen
Viikonloppu loma meni ihan kivasti. Mitään kummempia vahinkoja ei avanteen kanssa sattunut eikä me jouduttu oikeastaan edes vaihtamaan sitä vielä. Laatta pysyi Eliaksen ihossa hyvin kiinni eikä vuotanut mistään, joten päätimme, että vaihdamme sen sitten sairaalassa hoitajien valvovan silmän alla.

Maanantaina meidän piti olla lastenklinikalla aamu kahdeksalta, jotta olisimme lääkärin kierrolla läsnä. Lääkäreiden tapaaminen meni hienosti. Kerroimme viikonlopun kuulumisemme, kirurgi kurkkasi leikkaushaavan ja totesi, että jos labrat eli verikokeet on ok, niin voimme kotiutua heti samaisena päivänä. :) Tämä oli oikeastaan meillä jo tiedossakin, mutta koska meidän tilanteen muuttuu aina niin kovasti niin en uskaltanut sitä vielä viime kirjoituksessani paljastaa.

Labrat otettiin ja jäimme odottaa vastauksia. Ennen kotiutumista piti varmistaa, että Eliaksen nestepitoisuus, sokeri- ja verenkuva arvot ovat kunnossa. Muuten kaikki tuntui olevan kunnossa, mutta verenkuvastä kävi ilmi, että Eliaksella on trombosyytit koholla. Eli verihiutaleiden määrä on noussut ja tämä johtuu lastenlääkärin mukaan leikkauksesta. On siis kuulemma melko tavanomaista, että leikkauksen jälkeen luuydin aktivoituu kovasti ja trombosyytit kohoavat. Näin ollen varotoimenpiteenä, ettei Eliakselle nyt missään tapauksessa tulisi vielä tähän päälle jotain veritulppaa, jouduimme aloittaa lääkekuurin trombosyyttien alentamiseksi. Ensi maanantaina menemme taas verikokeisiin tarkistamaan arvot uudestaan ja jos trombosyyttien arvot ovat laskeneet, niin voimme lopettaa lääkekuurin.

Verikokeiden jälkeen vaihdoimme mieheni kanssa avannelaatan ja pussin ja se meni jo hieman paremmin taas kuin edellisellä kerralla. Ja yhdentoista aikaan olimme taas kerran valmiita lähtemään kotiin. Neljäs kotiutuminen oli suoritettu ja virallistettu. Fiilis ei kuitenkaan ollut kovinkaan kummoinen, sillä tiedämme, että kotiutuminen number 5 on vielä joskus edessä.

Jatkotoimenpiteet
Ensi viikon maanantaina menemme tosiaan verikokeisiin lastenklinikalle trombosyytti arvojen takia ja toivottavasti saamme lopettaa lääkekuurin siihen. Sitten meidän tulee käydä kerran neuvolassa punnituksessa tarkistamassa, että Eliaksen paino nousee tasaisesti. (Kotiutumispäivänä painoa oli 5810 g eli saavutimme sen leikkauspäivä painon.) Meillä olikin sopivasti varattuna 5 kuukautis neuvolakäynti loppu kuulle, joten sillon samalla voimme hoitaa tuon punnituksen. Ja tämän jälkeen minulle henkilökohtaisesti tärkein päivä on kuun viimeinen päivä kun menemme kirurgin kontrolliin. Tärkeä sen takia, että silloin on käsittääkseni tarkoitus ruveta puhumaan avanteen sulkuleikkauksesta. Kirurgi itse mainitsi maanantain kierrolla, ettei halua kovinkaan pitkään pitää Eliaksella avannetta ja se oli jotenkin ihana kuulla. Helpottava kuulla, että sitä voidaan ainakin harkita jo melko pian ettei tarvitse odottaa puolta vuotta tai pidempään. Koen nimittäin edelleen hyvin stressaavaksi elämän avanteen kanssa. Eikä tässä nyt ole tietenkään kulunut aikaakaan hirveästi vielä, mutta silti haluan siitä eroon. :( Vaikkakin mitään takeita sulkuleikkauksen jälkeen ei vielä ole, että kaikki olisi kunnossa. Äh, vaikeita asioita... Puolensa on tietysti aina kaikessa... Joka tapauksessa, kuun viimeinen päivä on tosiaan tämä kontrolli ja olemme varmaan sen jälkeen hieman viisaampia jatkosuunnitelmien suhteen.

En tainnut mainita, että Eliakselta otettiin sairaalassa koepala paksusuolesta, joka on lähetetty jonnekin tutkittavaksi ettei paksusuolessa ole mitään hermosto poikkeavuutta. Tuloksissa kestää kaksi viikkoa, joten vasta sen jälkeen voidaan suunnitella myös sulkuleikkausta.

En halua asettaa itselleni asian suhteen kovinkaan suuri odotuksia, ettei tulisi pettymyksiä. Yritän vain keskittyä nyt tähän hetkeen ja tähän päivään.

Elämä muuten
Eliaksen vointi on ollut mielestäni yleisesti ottaen melko hyvä. Poika on virkeä, naureskelee paljon ja rakastaa seurustella ihan hirvittävästi. Ruokahalu on aivan valtava. Maitoannokset vaihtelevat 1,5 desistä 2,5 desiin. Lisäksi menee tietysti soseita kolmesti päivässä ja velliä aamuisin ja iltaisin yhdet purkilliset. Tarve tankata on kova, siitä ei voi kiistellä. Hieman on kuitenkin tietyn tyyppistä levottomuutta havaittavissa. Elias on alkanut nukahtaa päiväunille huomattavasti helpommin kuin ennen ja yöunillekin käydään siinä yhdeksän pintaan, mutta itse nukkuminen on ollut hirvittävän levotonta. Päiväunet katkeavat lähes joka kerta jostain syystä vaikka selvästi Elias olisi vielä väsynyt ja mielellään nukkuisi pidempään. Yöunet olivat alkuviikosta ihan mahdottomat, Elias itkeskeli ja pyöri unissaan puolen tunnin välein vaikka heräsi syömään vain kolmesti.

Epäilen kahta asiaa, mitkä voisi mahdollisesti vaikuttaa Eliaksen nukkumiseen ja silloin tällöin esiintyvään kitinään. Toinen niistä on hampaat ja toinen on ihossa oleva laatta. Eliaksen alaikenet ovat olleet mielestäni jo  jonkin aikaa turvoksissa ja ihan valkoiset. Lisäksi hän kaivelee sormella ikeniä, kuolaa kuin mikäkin buldoggi ja yrittää ihan raivolla tunkea kaiken mahdollisen suuhunsa, minkä vaan käsiinsä saa. Yksi päivä huomasin hänen raivoavan leikkimatolla kun hän ei saanut kahta lelua samanaikaisesti suuhunsa. Yksi ei riittänyt vaan molemmat oli saatava kerralla sinne. :) Samoin kuin nyrkit. Yksi nyrkki suussa ei riitä vaan molemmat olisi kivempaa, mutta kun ei vaan mahdu. Mutta sitten taas toisaalta, tätä kuolaamista ja nyrkkien syöntiä on kestänyt jo niin kauan, että luulisi hampaan tulleen jo sieltä ikenestä läpi, jos kerta kyse olisi siitä?!

Ja tänään rupesin miettimään myös sitä vaihtoehtoa, että laatta, joka on Eliaksen ihossa kiinni on varmasti erittäin epämukava pidemmän päälle. Kun kuvittelen itselleni esimerkiksi paksun laastarin mahaani, joka olisi siinä viikko kaupalla kiinni, niin kyllä se varmasti ikävältä tuntuisi. Vaikka vaihdamme laatan usean kerran viikossa, niin kyllä se iho siellä silti ärtyy ja hautuu. Varsinkin kun osa leikkaushaavasta jää tämän laatan alle. Ja laattahan ei sinänsä ole verrattavissa laastariin, sillä laatta on paljon paksumpi ja isompi. Eli en kyllä yhtään ihmettelis, että tämä aiheuttaisi Eliakselle epämukavan olon ja sitä kautta pientä kitinää. En tosiaan tiedä, että mikä aiheuttaa levottomuutta tai kitinää, mutta ehkä se selviää meille jonain päivänä.

Avanteen hoidosta meille on nyt lopullisesti valjennut se tosiseikka, että sitä ei todellakaan pysty vaihtamaan yksin noin pienelle vauvalle kuin Elias on. Siihen kuuluu vaan niin monta eri välivaihetta, että siinä tarvitaan aina neljää kättä. Joten laatan vaihdon ajankohta on suunniteltava aina tarkkaan. Tästä ehkä hieman tylsästä tosiseikasta huolimatta, meistä on tullut jo muutaman vaihdon jälkeen aika ripeitä tässä lajissa. Täytyy kyllä myöntää, että olemme mieheni kanssa huippu tiimi. Erikseen erinomaisia ja yhdessä suorastaan ylivoimaisia. :)

Mutta eipä kai tässä tällä erää muuta. Kotona siis olemme ja voimme hyvin vaikkakin hieman levottomasti. Maanantaiksi toivotaan, että trombosyytit laskevat ja voimme lopettaa sen lääkityksen. Ai niin ja maanantaina täytyy soittaa fysioterapeutille ja sopia uusi aika hänelle, koska viimeksi sovitun tapaamisen jouduimme leikkauksen takia perumaan.

Meidän pikku taistelija toivottaa kaikille hyvää viikonloppua!! <3

3 kommenttia:

  1. Voijehna, että on ylisuloinen supermiäs!!! Yhdestäkään kuvasta ei näy Eliaksen erikoisen vaikea alkutaival...superhaleja suurtaistelijalle!!!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuultavia, paljon tsemppiä sinne kotioloihin ja maanantaille! Koko perheelle loistavaa viikonloppua ja Eliakselle etenkin :)

    Ps: Meillä 4,5kk vanha poju on alkanut nyt myös samalla raivolla kuin Elias hamuamaan suuhunsa ihan kaiken...tätä on toki ollut jo yli kuukauden ajan, mutta nyt selkeästi ikeniä kutisee kun raivo saada suuhun lelu tai käsi tai mitä vain, on niin kova :) Eiköhän sieltä hampaat tee tuloaan...
    Ostimme pojulle sellaisen viilentävän purulelun, josko siitä olisi apua :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Rica!! Minä epäilen myös vahvasti, että hampaat ne kyllä on vaikka onhan Elias pitkään jo vienyt nyrkkejä suuhun. Nyt viimeisten päivien aikana hän on alkanut tunkea yksittäisiä sormia sinne alaikenille ja rapsuttelee sormella niitä. Toivottavasti ne vaan puhkeaisi pian (teillä myös), koska meillä ikenien kutiaminen aiheuttaa selkeästi Eliakselle pientä kiusaa.

    Meillä on myös parikin sellaista viilentävää purulelua, mutta jostain syystä E ei oikein ymmärrä niiden tarkoitusta. :)

    Kerro Rica sitten, kun se teidän hammas sieltä tulee!! :)

    VastaaPoista