Lisätutkimukset naistenklinikalla

Rakenneultrasta on nyt kulunut 8 pitkää, piinaavaa ja tunnerikasta päivää. On se kuuluisa torstai, kun meillä oli varattu aika naistenklinikalle lisätutkimuksiin ja perinnöllisyyslääkärin tapaaminen. Tunnelma aamulla oli yllättävän rauhallinen. Rakenneultran jälkeen kaksi ensimmäistä päivää olimme mieheni kanssa vuoroin surullisia, vuoroin toivekkaita ja toisaalta myös hyvin hyvin pihalla koko tilanteesta. Parin päivän päästä itkua ei enää tullut, henkilökohtaisesti ainakin tunsin olevani hyvin turta. Itkua ei enää tullut ja pystyin puhumaan asiasta jo asiallisesti, järkevästi ja tiedossa olevat faktat mielessä pitäen. En koe, että olisin ollut täysin oma itseni, sillä perus luonteeltani olen herkkä ja saatan itkeä joskus hyvinkin herkästi. Mutta ehkä tuollaisessa stressitilanteessa menin hieman kuoreeni. Lisäksi meillä on nyt ollut viikko aikaa hakea tietoa aiheesta netistä ja joka paikasta, mitä tietysti teinkin kaiken vapaa-aikani. Löysinkin yhden erittäin hyvän englannin kielisen blogisivuston aiheesta, jota olen ahkerasti lueskellut viime päivinä: http://gastroschisis.net/. Tähän päivään mennessä olemme saaneet pureskella aihetta mielessämme ja keskenämme ja ainoa toive, mitä tältä päivältä odotimme oli se, että vauvallamme ei olisi muuta vatsapeitteiden ulkopuolella kuin suolistoa. Tämä tarkoittaisi parasta mahdollista ennustetta lapsen terveyden kannalta.

Olimme naistenklinikalla hyvin ajoissa, kuten meillä onkin monesti tapana olla. :) Ilmoittauduimme 6. kerroksen sikiötutkimuksen osastolle. Ilmoittautumishuoneessa meitä oli vastassa hyvin ystävällinen nainen, joka kertoi mihin olimme tulleet ja mihin voisimme mennä odottamaan lääkärin kutsua ultraäänitutkimukseen. Heti ilmoittautumisen jälkeen mieheni tokaisi minulle, että tunnelma ja vastaanotto oli huomattavasti lämpimämpi ja asiantuntevampi kuin aikaisempina kertoina. Olin mieheni kanssa täysin samaa mieltä. Lääkäri kutsui meidät houneeseen noin puolen tunnin päästä. Toimenpidehouneessa meitä odotti kätilö, gynekologi, lastenlääkäri sekä perinnölllisyyslääkäri. Olo oli todellakin sen mukainen, että meitä olivat nyt asiantuntijat vastassa ja ongelmamme otetaan vakavasti. Vaikka lääkäreitä oli paljon, en siltikään hätääntynyt asiasta vaan päinvastoin tunsimme mieheni kanssa olevamme oikeassa paikassa ongelmamme kanssa.

Seuraavaksi tosiaan suoritettiin ultraäänitutkimus 4D laitteella, joka on siis huomattavasti tarkempi kuin mitä kuuluu raskauden perustutkimuksiin. Kävimme jälleen kaikki raajat, elimet, kädet, jalat, sydämen, aivot, selkärangan yms. läpi ja kaikki vastsasi jälleen kerran raskausviikkoja ja oli ns. normaaleissa arvoissa ja mitoissa. ("Hienoa rakas, olet sankarinin!!!!" ajattelin tässä vaiheessa pienokaisestamme.) Sitten tuli toki se hetki kun oli pakko tutkia mahapeitteiden ulkopuolella oleva rykelmä. Valitettavasti en saanut tästä kuvaa tällä kertaa, mutta pyydän ensi kerralla sitten. Ja kuten mieheni kanssa toivoimme, niin lääkäreiden mielestä siellä ei ollut kuin ohutsuolta!!!! Tämä voi kuullostaa jonkun korvaan sairaalta tai oudolta, mutta uskokaa tai älkää meidän korvaan tämä oli paras uutinen IKINÄ! Sillä hetkellä varmasti kummaltakin meiltä (minulta ja mieheltäni) tippui sydämeltä tonnin painoinen kivi. Tunnelin päässä oli sittenkin valoa ja kaikki on ehkä sitten olosuhteisiin nähden hyvin. :) Näin ne elämän ilot vaan muuttuu. Viikko sitten tämä tieto oli järkyttävä, mutta tällä viikolla se olikin jo paras mahdollinen! Lopullinen diagnoosi oli siis Gastroskiisi eikä mikään muu. Riski kromosomihäirölle pompsahti heti minimiin. :)

Seuraavaksi oli vuorossa keskustelu lastenlääkärin ja perinnöllisyyslääkärin kanssa, jotka selvittivät meille vielä kaikki faktat gastroskiisiin liittyen ja mahdolliset riskit ja ennusteet. Tämä keskustelu käydään ihan sen takia jos vanhemmat haluavat keskeyttää raskauden, joka on siis Suomessa lain mukaan mahdollista raskausviikolle 24 asti. Meillä ei ollut näin hyvän diagnoosin jälkeen hetkeäkään epäselvää, etteikö tätä raskautta vietäisi loppuun ja antaisimme SISUKKAAN, VILKKAAN, HYVIN KEHITTYNEEN, RAKKAUSPAKKAUKSEN tulla tähän maailmaan! :) Lähinnä meidän päätettävänä oli lapsivesitutkimuksen kohtalo, eli tehdäkö tämä vai ei. Kuten aiemmin mainitsin lapsivesitutkimuksen tarkoitus on selvittää mahdolliset kromosomihäriöt (lisätietoja: http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/perinnollisyysneuvonta/sikiotutkimukset/lapsivesitutkimus/). Tähän tutkimukseen liittyy aina pienen pieni keskenmenoriski, joten tämä on täysin vapaaehtoinen kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Päätimme kuitenkin tähän tutkimukseen osallistua, etten ainakaan ikinä voisi itseäni siitä "ruoskia" etten tutkinut asiaa loppuun asti. Lapsivesitutkimus lisää hieman supistelua näytteenoton jälkeen ja minulla tämä ei tietenkään ole kovin suotavaa, sillä supistukset ovat jo nyt melko kivuliaita ja niitä tulee noin 10 - 15 päivässä (melko paljon siis). Joka tapauksessa päätös oli yhteistuumin mieheni kanssa tehty ja tulokset tulevat kahden viikon sisään. Todennäköisyys kehityshäiriölle on lähes olematon, mutta ainakin asia varmistetaan nyt. Itse näyte oli melko inhoittavan tuntuinen, sillä pitkä ja ohut neula tungettiin tylysti masuuni ja otettiin sieltä sitä lapsivettä (samalla tavalla kuin verinäyte, mutta neula ja näytteen määrä on huomattavasti isompi). Tämän seurauksena mahani on ollut todella kramppausarka tänään ja lääkäri käskikin ottaa hyvin rauhallisesta. Jos krampit muuttuvat kivuliaiksi tai alkaa tulla veristä vuotoa on syytä mennä päivystykseen. Tähän tuskin kuitenkaan minulla on syytä mennä. Yritän kerrankin OIKEASTI ottaa rauhallisesti ja jätän huomisen jalkatreenini salilla väliin. :)

Mitä tästä eteenpäin? Sikiön tilannetta jäädään nyt tiuhaan seuraamaan ultraäänitutkimuksilla. Seuraava tutkimusaika meillä on 3.3.2011 eli vain 2 viikon päästä. Tässä on hieman lyhyempi väli, koska raskausviikko 24 lähestyy ja lääkärit halusi vielä varmuudeksi ottaa ultran ennen tätä. Sen jälkeen tulen käymään ultrassa kuukauden välein ja lopussa ehkä jopa kahden viikon välein. Näillä tarkastuksilla on sitten tarkoitus seurata sikiön kehitystä ja näiden ultratutkimusten perusteella saadaan myös tarkka syntymispäivämääräkin löytyä lukkoon kun sen aika koittaa. Gastroskiisilapsilla on hyvin tavallista, että he jäävät sikiövaiheessa kehityksessä hieman jälkeen, jolloin vastasyntyneet ovat hituisen normaalia pienempiä. Vauvat syntyvät monesti hieman laskettua aikaa (meidän tapauksessa se on 1.7.2011) aiemmin, jotta lapsi saataisiin hyvissä ajoin ulos masusta parempaan hoitoon. Suurin osa gastroskiisilapsista syntyy myöskin sektiolla, vaikkakin alatiesynnytys ei ole vielä tyystin pois suljettu vaihtoehto. Meidän tapausta tietysti hieman värittää nuo ennenaikaiset supistukset, jotka voivat jo itsessään lähteä avaamaan paikkoja liian aikaisin. Mutta toivomme ettei näin pääse käymään. :)

Ensi viikolla meillä on myöskin tapaaminen lastenkirurgin kanssa, joka selvittää meille, kuinka meidän pienokainen leikataan, mitä siinä tapahtuu synnytyksen jälkeen ja kuinka koko prosessi sairaalassa etenee. Neuvolakäynnit jatkuvat myöskin normaalisti ja nyt loppua kohti toki hieman lisääntyvät. Tähän mennessä meillä on meinaa ollut ainoastaan kaksi neuvolakäyntiä.

Kaikin puolin siis hyvin hyvin helpottava ja positiivinen päivä. Olemme mieheni kanssa hyvin onnellisia tästä diagnoosista ja siitä, että saimme tänään rutkasti faktatietoa asiantuntijoilta. Olo on nyt paljon "turvallisempi", rauhallisempi ja positiivisempi. Rankat ajat ovat vasta toki edessämme kun hattaramasumme syntyy, mutta me menemme sen vaiheen sisulla ja tahdon voimalla läpi!!! Emmekä epäile hetkeäkään etteikö pienestä pojastamme tulisi oman elämänsä sankari heti synnyttyään ja hän vauvan sitkeällä voimalla selviäisi tulevista koitoksista!

Loppuun toki yksi kuva tältä päivältä. :) Tuleva ritari!!!