Mä oon mennyt jo laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa minua on valmisteltu fyysisesti taikka henkisesti leikkausta varten. Välillä ollaan syömättä ja juomatta eikä saisi käyttää muuta kuin sairaalavaatteita ja välillä tuntuu, että olen täällä sairaalassa ihan turhaan kun supistuksia ei tule ja lääkärit ei käy edes moneen päivään kiertämässä luonani....
Odotin tämän päivän lääkäreiden uutisia kuin kuuta nousevaa koko aamupäivän. Jännitti niin hirvittävästi, ettei meinannut ruokakaan oikein maistua. Kökötin koko päivän huoneessa kun en usltanut hetkeksikään poistua sieltä, etten vaan missaisi lääkäreiden käyntiä. Noh, mitään lääkäriä ei koskaan tullut, vaan kätilö kävi minulle yhden aikaan kertomassa, että kirurgi ei antanut leikkauslupaa. Mitään selkeää suunnitelmaa minun varalle ei myöskään ole tehty vaan nyt menemme taas päivä kerrallaan eteenpäin ja toivotaan, että viikkoja kertyy mahdollisimman paljon. Vauvan sykkeitä seurataan edelleen kolmesti päivässä ja toki jos lapsivesi vähenee entisestään niin se tulee näkymään sykkeissä supistusten aikaan. Jos sykkeet alkaa taas tippua hälyyttävällä tavalla, niin leikkaus tehdään heti välittömästi. Lisäksi minulta kiellettiin nyt kotikäynnit ainakin toistaiseksi kokonaan. Ulkona, pihalla saan käydä (vaikka pyörätuolissa :)) kunhan ei ala supistella. Pyörätuoliin en suostu sitten millään!!!!!! :)
Toisaalta uutisethan olivat ihan hyvät. Onhan se hirmu hyvä asia, että poika saa kasvaa ja kehittyä vielä masussa ja että tilanne ei selkeästi ole vielä mikään älyttömän vaarallinen tuon lapsiveden suhteen. Mutta minun on pakko myöntää, että petyin aivan hirvittävän paljon tänään. Lähinnä sen takia, että toivoin saavani jonkunnäköisen päivämäärän tai viikoarvion, kuinka kauan joudun täällä vielä olemaan. Täällä on henkisesti todella, todella vaikea olla ja epätietoisuus tämän kurjuuden ja vuoristoradan kestosta tuntuu toisinaan aivan hirvittävän masentavalta. Kätilön käynnin jälkeiset muutama tuntia ovat varmasti olleet tämän "lomani" vaikeimmat. Itketti niin valtavasti enkä nähnyt juuri mitään positiivista tässä asiassa. En yksinkertaisesti keksi enää, mitä tekisin. Millä täyttäisin päiväni, jottei tarvisi koko aikaa pohtia, kuinka masentavaa täällä on olla. Auringonpaistekaan ei tässä tapauksessa auta minua yhtään vaan jopa hieman pahentaa asiaa, sillä en pääse siitä juurikaan nauttimaan. Miksi nyt ei voisi olla ne pitkät pakkasjaksot, mitä kirosin koko talven?!?!
Onneksi mieheni tuli taas tapansa mukaisesti kahden aikaan tänne pitää minulle seuraa ja puhumaan mulle järkeä. :) Hetki siinä toki kesti ennen kuin sain itseni kasaan, mutta nyt on siis ainakin hieman parempi mieli.
Joka tapauksessa... Nyt ollaan siis taas lähtöpisteessä, elellään päivä kerrallaan ja toivotaan, että pojalle ehtii kertyä mahdollisimman paljon painoa ennen kuin lapsiveden määrä vähenee täysin minimiin.
Niin, ja kaikki ehdotukset otetaan vastaan, miten voisin päiväni täyttää. :) Ja hyviä kirjoja saa suositella! :)
Kovasti voimia taas odotteluun! On kyllä todella turhauttavaa kun ei ole edes arviota jäljellä olevasta ajasta. Positiivisena puolena (kaikestahan niitä pitää yrittää löytää) voin kuitenkin kertoa että mulla ainakin oli kaikki jännitys synnytyksen suhteen kadonnut kun niin monta kertaa oli siihen valmistautunut. :)
VastaaPoistaHankalaa kyllä kun sulla on ulkoilussakin rajoitteita, muuten siellä olisi sentään Kotipizza kävelymatkan päässä.. :D Mulla oli myös kannettava mukana joten ne ajat mitä vietin yksin osastolla taisin viihtyä aika tiiviisti koneella. Meillä oli tosin myös kannettava dvd-soitin, jolla miehen kanssa katsottiin tuona keväänä aika järjetön määrä csi:tä ja frendejä, jos ei olisi tätä välimatkaa niin nuo lainaisin vaikka heti sinne. :D Onhan sairaala kyllä oikeasti tosi tylsä paikka olla varsinkin kun on oikeastaan terve, tuli kyllä toivottua että itsekin pystyisi nukkumaan yhtä paljon kuin ne joilla oli oma vointi huonompi..
Jos ei tästä viestistä muuta apua ollut niin ainakin sen lukemiseen sai ehkä kulumaan pienen hetken ;>
Moikka I! Ihana viesti. :) Sen lisäksi, että sen lukemiseen meni taas hetki täällä sairaalla-ajastani niin se sai minut myös hymyilemään. :) Minulla on onneksi nyt läppäri myös täällä ja sellainen prepaid mokkula, koska muutenhan täällä naistenklinikalla ei ainakaan nykysin ole mitään vierailijaverkkoa käytössä. Ja tosiaan surffailen netissä suurimman osan ajastani. Kudon myöskin sukkia täällä... Ihan vaikka ensi joulua talvea varten. :) Ehdin kutoa varmaan koko suvulle täällä sellaiset, jos joudun vielä 9 viikkoa täällä olemaan.
VastaaPoistaKai tästä ajasta tosiaan jotenkin päin selviää. Tänään on ainakin jo huomattavasti parempi päivä kuin eilen. Ehkä eilen vaan odotin ja jännitin niin kovasti sitä lääkäreiden päätöstä, että se purkaantui tuollaisella valtavana pettymyksenä.
Ja onhan se niinkin, että kun joskus vuoden taikka viiden vuoden päästä mietin tätä aikaa tervettä poikaani katsellessani, että tämä aika oli vain sekunnin murto-osa elämästäni. :)
Kitta!!! Miten teidän kontrolli meni??
VastaaPoistaKivasti tilttaili tää koneeni taas ja pyyhki kaiken pois... Noh, mutta alusta.
VastaaPoistaPaljon jaksamista siellä olemiseen. Tiedottomuus on ihan raastavaa, varsinkin kun ympäristö on sairaala.
Eilen ultrassa kaikki oli hyvin, oikein päin on asettunu, kasvanu hitokseen, 1630g..eli isompi kun tytöt vastaavilla viikoilla. 3 viikkoa seuraavaan ultraan.
Jos saat mennä kahvioon ennen varsinaisten vierailuaikojen alkamisia pyydä ihmisiä käymään siellä, jos aika jotenkin ees kuluis ja ota vaikka se rollaattori, vaikka tyhmältä tuntuski.
Toivottavasti tää kone ei nyt tilttaa..Alkais nyt olee työt tältä vuodelta tehty ja kesäloma/mammaloma/hoitovapaa edessä. Alkaen ihan kohta, lasketaan jo minuutteja.
Voimia sinulle sairaalassa oloon. Taas on jäljellä yksi päivä vähemmän =)
VastaaPoistaHienoa, että vauvan paino on noussut noin reippaasti. Oliko vauvan suolistossa tapahtunut muutoksia viime ultran jälkeen? Ajattele, että olet jännittänyt suolen paksuuntumista yms. viikosta 24 alkaen ja kohta on jo 31 viikkoa kasassa. Se on jo hieno saavutus!
Onko jollakin sun tuttavalla tulossa häitä tms juhlia, joihin tarvitsisi askarteluapua? Itse kulutin aikaa Lastenklinikalla askartelemalla ristiäiskutsuja ja kiitoskorttien pohjia. Aika kului kummasti ja tuli kyllä hienot ja yksilölliset kutsut/kiitoskortit. Ei niihin olisikaan sitten ollut aikaa enää kotiin päästyä =)
Mekin olemme tulossa sinne suunnalle ensi viikon ma-ti. Pikku-O:lle tehdään Lastenklinikalla Ph-mittaus ja ruokatorven tähystys, kuten yleensä gastroskiisilapsille. Saamme jäädä K6:lle yöksi ph-mittauksen ajaksi. Tai siis toivottavasti myös mäkin saan jäädä... Muuten otan kyllä O:n piuhoineen kaikkineen kotiin yöksi. Eihän tollaista reilun vuoden ikäistä voi yksin sairaalaan jättää itkemään.
Kitta: Todella upeasti on poikanne kasvanut!! Hän on jo nyt 300 g painavampi meidän poikaa vaikka laskettuaika on teillä viikon myöhemmi. Paino varmaan vastaa siis täysin viikkoja?! Ja ihana kuulla, että hän on kääntynyt siellä oikein päin! Toivotaan nyt ettei enää päätä kääntyä takaisin. :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon myös töiden loppuun saattamisesta! Ainakin tältä erää siis. :) Pääset täysillä keskittymään odotukseen ja lepäilee ehkä hitusen enemmän!
Kipalo: Kiitos viestistäsi!!! Juu, taas on yksi päivä taas vähemmän ja huomenna on taas yksi kokonainen viikkokin takana. :) Tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä. Taisin eilen vaan pettyä niin hirvittävästi, että se purkaantui sellaisena itkuna ja masennuksena. Olen nyt päättänyt yrittää parhaani mukaan asennoitua olemaan täällä ihan sinne heinäkuuhun asti, niin ei tarvitse pettyä enää. :) Ainakaan siis tuon asian suhteen.
Suoliston tilaa ei nyt ole hirveästi meille kommentoitu viime aikoina. Johtuu lähinnä varmasti siitä, että mitään varmaan ei sen kunnosta pystytä sieltä nyt näkemään. Paksuuntumia siellä kyllä on, mutta niitä on todella hankala mitata, koska suolisto on niin sykkyrässä siellä. Lastenlääkärikin mainitsi viimeksi kun tavattiin, että sitä todellista tilaa ei tosiaan tiedä vaikka kuinka yrittäisi ultrasta muka katsoa.
Toivottavasti saat tosiaan jäädä teidän pikkuisen kanssa osastolle. Tuntuishan se kohtuuttomalta, että yksi vuotias joutuisi olla vieraassa paikassa äidistään erossa. Kerro sitten ihmeessä, miten se meni ja miten koko toimenpide eteni. Kiinnostaa valtavasti kuulla!!! :)
Hei taas,
VastaaPoistaMä huomaan käyväni täällä lähes päivittäin katsomassa, onko mitään uusia päivityksiä =)
Olimme eilen O:n kanssa Lastenklinikalla. O:lle tehtiin ruokatorventähystys nukutuksessa. Samalla piti asentaa vuorokauden pidettävä Ph-mittari, jolla mitataan virtaako vatsalaukusta ruokaa tai nesteitä ruokatorvea pitkin ylöspäin.
Mittaria ei kuitenkaan asennettu, koska se oli rikki =) Hyvä näin, koska O olisi varmasti yrittänyt kokoajan kiskoa letkua irti. Onnistuimme siis välttämään ikävän mittauksen, jos ruokatorvesta otetut koepalat eivät anna aihetta epäillä refluksiaa (Saamme niistä tulokset kesäkuun alussa). Olin jo alunperin mittausta vastaan, koska O:lla ei ole ollut minkäänlaisia oireita, jotka viittaisivat refluksiaan.
Päivä meni kaiken kaikkiaan hyvin. Menimme osastolle klo 8 ja pääsimme kotiin kahden aikaan. Ei siis tarvinnut edes yöpyä sairaalassa. Eilen O oli vielä tavallista rauhallisempi ja väsynyt nukutusaineista, mutta tänään on virtaa riittänyt sitten yllin kyllin=)
Minäkin käyn täällä päivittäin kattomassa, onko mitään uutta.
VastaaPoistaTäällä voinnit on menny vähän huonommaksi ja ois huomenna lääkäri kaiken varuilta. Tiedä sitten mikä on, mutta nukkumatti tulee kylään liian usein, päätä särkee ja outoja kipuiluja kaiken aikaa, neljättä päivää. Onneksi on loma, niin voi ottaa hyvin rauhassa (nukkuen kaiken mahdollisen ajan).
Kipalo: otetaanko noita koepaloja nje. testejä joka tapauksessa, jos lapsi on ok ja normaali sitten kaikin puolin kotiutumisen jälkeen?
Kitta: Meillä ei ole ollut mitään ongelmia sairaalasta pääsyn jälkeen. Ei oksenteluja, vatsa toimii hyvin ja poika kasvaa normaalisti. Mutta testit tehdään kaikille gastroskiisilapsille reilun vuoden iässä, koska heillä on suurempi todennäköisyys refluksiaan.
VastaaPoistaTesteihin kuuluu ph-mittaus, ruokatorventähystys ja samalla koepalojen otto. Ei ole kivulias, kun tekevät nukutuksessa, mutta tietysti se ph-mittaus voi tuntua ikävältä, kun letku menee nenästä vatsaan vuorokauden ajan.
Maanantaina lääkärit sanoivat vielä, että ph-mittaus tehdään, vaikka ruokatorvi näyttäisi tähystyksessä hyvältä. Koska laite ei sitten toiminut, niin eivät enää juoksuta meitä uudelleen sairaalaan pelkkää ph-mittausta varten, jos koepalat on ok.
Kipalo: Tosi kiva kuulla, että päivänne lastenklinikalla meni hyvin eikä pikkuiselta otettu sitä inhoittava koepalaa. Muutenkin tuntuu niin hassulta, että tuollaisia epämiellyttäviä kokeita tarvii tehdä jos ei kuitenkaan mitään aihetta sinänsä ole epäillä refluksiaa.
VastaaPoistaKitta: Onneksi sinulla on tosiaan duunit jo ohi ja pääset tarvittaessa oleskelemaan kotosalla... Tai ainahan sitä toki voi olla saikulla.
Täällä on ollut tähän päivään asti melko rauhallista. Mitään kovin suuria notkahduksia ei ole ollut, joten en ole käynyt blogia päivittämässäkään. Minulla itselläni oli aivan sietämättömät vatsakivut koko maananatain yön ja eilisen päivän, mutta se meni onneksi ohi.
Tänään onkin sitten tullut kaksi todella pitkää sykenotkahdusta. Ja sen johdosta maakaan nyt jatkuvassa käyräseurannassa tarkkailuhuoneessa, tippa ja avopaita päällä jos tarvii yöllä lähteä hätäsektioon. Tällaiset pahat sykenotkahdukset vie minulta niin pahasti voimat aina, etten tänään vielä jaksa blogia kirjoitella. Supistukset näiden notkahdusten aikana ovat niin kovia ja sen huoneessa tapahtuvan härdellin jälkeen tunnen aina itseni täysin voimattomaksi hetken aikaa. Ainakin tulee varmasti nukuttua hyvin taas ensi yönä. :)
Ja aivan mielettömän ihana lukea, että seuraatte tiiviisti blogia!!!
Aika jännä miten kovasti tuo refluksitutkimus eroaa paikkakunnittain.. Asumme Turun seudulla ja meille ei ole edes puhuttu mistään tutkimuksista tai PH-mittauksista, tyttö kohta 1v.. Mitään oireita ei ole ollut, joten toisaalta tuntuu helpottavalta ettei pientä tarvitse turhaan kiusata mutta toisaalta mietityttää että jääkö tässä nyt jokin havaitsematta. Että todetaankohan refluksi usein gastroskiisilapsilla myös oireettomissa tapauksissa...
VastaaPoistaLilli: Jaksamisia ja halauksia sulle ihan tuhannesti, osaan vain kuvitella kuinka raskaalta tuollainen tietämättömyys ja odottaminen tuntuu!! <3
Lilli: Meiltä otettiin kyllä koepalat samalla, kun ruokatorvi tähystettiin. Ph-mittaus jäi siis ainoastaan väliin.
VastaaPoistaRegina: Paikkakunnittain on tosiaan hyvin suuria eroja. Esimerkiksi Tampereella gastroskiisilapset syntyvät aina sektiolla, mutta Helsingissä näin käy ainoastaan kiireellisissä tapauksissa. Itse pyysin aikanaan sektiota, mutta lääkärit olivat vakaasti alatiesynnytyksen kannalla.
Kuulin myös, että Tampereella mittaukset ja lisätutkimuksia on tehty jo puolen vuoden iässä. Kaksplussan Gastroskiisi-ketjussa joillekin on tullut kutsu vasta 2,5vuoden iässä. Eroja on siis paljon.
Meille lääkäri ehdotti tutkimusajankohtaa syksyksi, mutta pyysin sen itse keväälle, koska olen palaamassa töihin syksyllä ja hoitojärjestelyt vaikeutuisivat.
Kipalo: Minunkin oli tarkoitus synnyttää alakautta mutta tyttö syntyikin sitten kiireellisellä sektiolla rv 37+1. Toivottavasti teillä on koepalat kunnossa eikä lisätestejä tarvita! Meilläkään ei ole jäänyt mitään vaivaa gastroskiisista. Leikkaushaavan kohdalle muodostui kylläkin jo sairaalassa tyrä, joka leikattiin kuntoon kaksi kuukautta sitten.
VastaaPoista