keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

72 päivää jäljellä!!!

Jokainen päivä

Jokainen päivä kerrallaan,
Vaikka arki tuokin omia harmejaan,
Mutta niistä selvitään, kun tarpeeks rakastaa.

Ja päivä aivan jokainen
On lahja, aarre kultainen,
se jokaiselle annetaan, onnea toivoen.

Mut aina paista ei aurinko,
eikä valaise yöllä ees kuutamo,
mutta rakkaus hehkuu se varma on!



Laskin tänään, että laskettuun aikaan olisi vielä huikeat 72 päivää jäljellä. Se tuntuu nyt todella isolta määrältä. Mietin kuitenkin, että ehkä on sittenkin parempi laskea jäljellä olevien päivien määrää eikä sairaalassa olo päivien kasvavaa määrää,sillä Päivien laskeva määrä tuntuu paljon positiivisemmalta. :) Ensimmäinen viikko on nyt takana ja alan selkeästi tottua täällä olemiseen. Kolme huonetoveriani on tähän mennessä jo päässyt synnyttää, mutta minä vaan pysyn. :)

Edelleen rauhalliset päivät jatkuu. Lääkityksen avulla sykkeet ovat pysyneet vauvalla ylhäällä. Jokainen rauhallinen päivä on hyvä asia ja elintärkeä vauvalle, mutta samalla se kyllä hieman kasvattaa mun toivoa, että pääsisinkin joku päivä vielä kotiin. En saisi vaan hirveästi tällaisia toiveita elätellä, ettei tarvitsisi myöskään pettyä.

Eilen pediatri kävi luonani kertomassa vähän, mitä voisi mahdollisesti olla tiedossa kun vauva syntyy. Pediatrin viesti oli selkeä, gastroskiisi ja ennenaikainen synnytys on kaksi aivan eri asiaa ja toivottavaa olisi, että ongelmia olisi vain yksi. Eli mitä aiemmin vauva syntyy sitä vaikeampi häntä on leikata ja ennusteet palautumisen suhteen ovat huonommat. Poikamme painoarvio oli tosiaan viime torstaina reilun kilon ja se on vielä liian vähän. Pediatrin mielestä vauva ei saa syntyä vielä missään tapauksessa. Viikkoja on saatava lisää. On siis oikeasti valtavan tärkeää, ettei sykenotkahduksia tule enää yhtään ettei mua kärrättäisi väkisin hätäsektioon. Vaikka keuhkot näyttivät olevan jo kypsät, niin siihen ei tunnu kukaan uskovan. Kuulin kätilöltä, että näytettämme tutkitaan lisää, sillä tulos ei voi pitää paikkaansa. Kukaan ei ymmärrä, miten tuollainen tulos on saatu aikaiseksi.:) (Minä olen tietysti sitä mieltä, että poikamme on vaan NIIN TÄYNNÄ TAHDONVOIMAA, että päätti asenteellaan vauhdittaa kehittymistään! :D Sankari siis! <3 ) Oli miten oli, niin keskustelu pediatrin kanssa oli antoisa ja nyt vaan toivotaan, että poika ei lähde vielä syntymään.

Lääkäri kävi myös luonani eilen. Kysyin ihan suoraan häneltä, että kannattaako minun perua tämän viikon menoni. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Joo, sun kannattaa perua kaikki menosi!" Sain kuitenkin luvan käydä joskus kotona tai ulkona pyörähtämässä jos saan kyydin ja takaisin. Eli jos hyvät päivät jatkuvat, niin voin esimerkiksi käydä mieheni kanssa kotona hakemassa lisää vaatetta itselleni tms. Tosin viimeksi kun teimme näin, niin jouduin kolmeksi päiväksi tarkkauluhuoneeseen. :)

Minulla olisi pitänyt tänään olla neuvola, mutta jouduin nyt tosiaan perumaan sen. Halusin kuitenkin käydä vaa'assa, koska en ole viime neulvolakäynnin jälkeen käynyt punnitsemassa itseäni. Odotin siis tarkoituksella tätä päivää. Viime neuvolakäynnistä on tasan neljä viikkoa ja painoa on nyt tippunut kilon verran viime punnituksesta. Olisi mielenkiintoista mitata myös SF-mitta jotta tietäisin, onko vatsa kasvanut. Minusta tuntuu, että vatsani on kasavanut neljän viikon aikana aika paljon, mutta painoni ei todellakaan osoita samaa. Kyse voi olla kahdesta asiasta, joko vauva ei kasva tai sitten minun oma painoni on tippunut tämän stressin ja hermoilun takia. Kätilö kuitenkin kertoi, että vauvan painoarviota seurataan luultavasti kymmenen päivän välein, eli jos viimeksi arvio tehtiin viime torstaina niin seuraava tehdään ehkä ensi viikon alussa. Silloin selviää kumpi asia vaikuttaa minun painooni vai ehkä peräti molemmat?! Olen kuitenkin nyt sellaisilla viikoilla, että nythän sitä painoa tulisi tulla jos ei muuten tuu. :) vauvat kehittyvät näillä viikoilla niin huimaa vauhtia!!!

10 kommenttia:

  1. poikamme syntyi viime keväänä 6,5 viikkoa ennen laskettua aikaa ja ensimmäinen viikko sairaalassa meni lääkäreiden ihmettelyä kuunnellessa siitä, kuinka hyvävointinen ja reipas pieni kirppumme oli. joten uskon myös vahvasti siihen, että myös teidän poitsu vaan on niin sitkeä pieni sankari, että on kypsytellyt keuhkonsa varuiksi. :D

    en voi kuin toivottaa valtavasti voimia ja seuraan sydän sykkyrällä kirjoituksiasi.

    VastaaPoista
  2. Hei Christa ja tuhannet kiitokset kommentistasi! Todella lohduttavaa kuulla, että noilla viikkoilla keuhkot tosiaan voivat olla jo kypsät. Jouduitteko olemaan kauan sairaalassa pienokaisen syntymän jälkeen ja lähtikö muutenkin kehitys eteenpäin keskoisuudesta huolimatta?

    VastaaPoista
  3. Olipa hurja lukea uusimmat kuulumisesi. Vaikka sairaalassaolo on rankkaa, on kuitenkin hyvä, että vauvan vointia tarkkaillaan ja lääkärit ovat lähettyvillä. Onneksi viikkoa on jo kuitenkin 30 ja joka aamu voit iloita, että päiviä on taas yksi lisää.

    Mulla oli Naistenklinikalla huonetoveri, jonka tyttö syntyi viikolla 33 ja oli täysin kunnossa. Kyllä ne keuhkot siis voivat kehittyä myös tavallista nopeammin. Onhan teidän pikku-ritari muutenkin "tilastopoikkeama", joten miksei positiivisessa mielessäkin =)

    VastaaPoista
  4. Ihanan kannustava kommentti Kipalo!!! Juuri näin minäkin sen ajattelen... Parasta on, että vauvan vointia seurataan koko ajan. Olen nimittäin kuullut myös paljon tapauksia, joissa äidin puheita ei ole otettu vakavasti eikä tutkittu lainkaan äitien huolenaiheena olevia asioita.

    Ja se mikä tulee vauvan kehitykseen, niin onhan pikkuinen kehittynyt muuten ihan normaalisti. Tarkoitan siis muita rakenteita ja elimiä, joten miksipä ei keuhkotkin lusikan kondiksessajo.:D Vahvalta hän vaikuttaa muutenkin kaikin puolin!!!

    VastaaPoista
  5. Tuohon tuli taas erikoinen kirjoitusvirhe... Eli oli tarkoitus korjoittaa, että miksipä en ne keuhkotkin olisi kondiksessa jo. :)

    VastaaPoista
  6. Välillä sitä maksaisi mitä vaan, jos pakotettaisiin lepoon ja ei pitäisi tehdä mitään. Onks supistelu sulla avannu kohdunsuuta? Viime päivinä on ollut parempi liikkuakkin kuin aiemmin tai sitten pakkoliikkuminen on kasvattanut vaan kuntoa. Tänään kaikkialla on liian kuuma ja ällöttää ajatus, että kohta on uuni päällä monta tuntia...
    Maha taitaa olla nyt isompi kuin kenekään muun lapsen kohdalla tässä vaiheessa, kilpailee jo kolmosen viikon 38+6 mahan koon kanssa.

    Jaksamisia sinne, edelleen keskiviikkona ennen puolta päivää ois siellä äippäpolilla käyntiä meillä.

    VastaaPoista
  7. Ohhoh, sulla on varmaan sitten jo masu aika hyvällä mallilla. :) Minun masu taitaa olla siltikin melko siro, ainakin näin kaikki ihmiset minulle huomauttelee.. Kuulen jatkuvasti, että "onhan se masu kasvanut, mutta aika pikkuinen se on vieläkin".

    Kohdunsuun tilannetta katsottiin viimeksi silloin viikko sitten torstaina eikä ollut mitään ollut tapahtunut. Mutta sillä ei kai hirveästi oo myöskään merkitystä, koska näillä viikoilla joudutaan tekemään sektio jos siihen pisteeseen joudutaan.

    Minä olen luultavasti edelleen täällä kun tulette kontrolliin. :) toivottavasti teillä menee kontrolli hyvin ja että poika on kasvanut aivan valtavasti. :)

    VastaaPoista
  8. Näimpä.
    Tässä iltapäivä-ilta suunnassa on ollu vähän epäilyttävä olo, kun liikkeet on ollu vähäisiä ja vaisuja. Kyllä sitten kun lopulta parkeerasi aloilleen tuli taas normaalihkoa ilmottelua itsestään.
    Mullehan oltiin siellä, et se supistelu ei haittaa jos paikat ei käy aukeamaan. No, ei aina jaksa ymmärtää, 4 työpäivää ennen kesäloman ja äippäloman alkua. (ja niistäkin yks menee sitten siellä käymiseen :) )

    Meijenhän piti olla sitten juhannuksena yhdessä siellä, et saat nyt sitten tovin odotella et ehitään mukaan.

    VastaaPoista
  9. Juu, näin minullekin noista supistuksista puhuttiin, eikä alkuun kukaan kovin huolissaan näistä ollutkaan, koska eivät tosiaan oo tuhoja tehneet. Mutta sitten kun selvisi, että vauvan sydän reagoi supistuksiin noin, niin sitä ei voitu katsoa läpi sormien. Syy, miksi sydän reagoi noin on ilmeisesti vaikea sanoa eikä lääkärit taida sitä itsekään tietää vielä. Joko lapsi on jo laskeutunut ja altistuu supistuksen aikana hirveälle paineelle, jolloin syke laskee (tämä on kuulemma täysin normallia juuri ennen synnytystä) tai sitten lapsiveden vähyyden vuoksi napanuora joutuu purituksiin, jolloin virtauksiin tulee häiriöitä tai katkoksia.

    Joo, juhannukseen pyritään sinnittelemään edelleen!!!! :D En tiedä, kuinka realistista tuo on, mutta jokaisesta lisäviikosta pompitaan täällä silti onnesta tasajalkaa. :D

    VastaaPoista
  10. heippa vaan!

    meidän poju siis syntyi viikolla 33+4 ja oli koonsa puolesta reippaasti pienenlainen (syntymäpaino 1715g). meillä myöskin oli hintsusti lapsivettä loppuaikana. sairaalassa poju oli 2 viikkoa, halusivat että H35 täyttyi ja ottivat vielä mittauksia, mitkä olivat unohtuneet pojun hyvän voinnin vuoksi. :) kasvu lähti hienosti käyntiin ja kehitys on kokoajan vastannut melkolailla ihan kalenteri-ikää. tänään juhlitaankin jo 1-vuotis synttäriä.

    tsemppiä odotukseen, jokainen eteenpäin menty päivä on pojulle parhaaksi. ja onneksi olet(te) hoidossa parhaassa mahdollisessa paikassa!

    VastaaPoista