Minun oli jo eilen tarkoitus taas lyhyesti kertoa päivän tapahtumista, mutta olin jostain syystä aivan kuoleman väsynyt, joten en siihen pystynyt.
Torstai 14.4.2011, toinen päivä sairaalassa
Keskiviikon ja torstain välinen yö meni tosiaan tarkkailuhuoneessa. Tarkoitus oli mitata vauvan sykkeitä kahden tunnin pätkissä, kahden tunnin välein. Ensimmäinen kahden tunnin pätkä oli ihan hyvä, joten sen jälkeen sain nukkua pari tuntia. Kahdelta yöllä minuun kiinnitettiin anturit taas enkä niistä sitten enää päässytkään eroon koko loppu yönä, sillä sykkeet laski kolmeen otteeseen alas. En tiennyt, mitä tämä enteilee, mutta toivoin silti kovasti, että olisin päässyt kotiin aamupäivästä. Enpä päässyt. :( Lääkäri kävi toteamassa joskus kymmenen aikaan, että ainakin huomiseen asti täällä saadaan olla, mutta pääsemme siirtymään tarkkailuhuoneesta tavalliseen vuodeosastohuoneeseen. Tarkoituksena oli siis, että jatketaan toki sykkeiden tarkkailua, mutta ei enää jatkuvalla syötöllä vaan vain kolmesti päivässä. Ja mielellään aina silloin kun minusta tuntuu, että supistuksia alkaa tulla.
Puoli kymmenen aikaan tosiaan vaihdoin huonetta, jossa oli minun lisäksi yksi toinen odottava äiti. Hän ei tosin kovin pitkään ollut kanssani siinä, vaaan lähti melko pian tositoimiin. :) Näin ollen sain omia yksin ison huoneen ja mikä parasta, huoneen jossa on telkkari! :) voi näitä elämän pieniä iloja.
Yhdeltätoista oli lounasaika, jolloin kävin tuolla päivähuoneessa sitä nauttimassa. Hmm... Sapuskat ei välttämättä ole parhaimmasta päästä, mutta onneksi olen kaikkiruokanen. :) joskus yhden aikaan lääkäri tuli hakemaan minut huoneesta ultraan. En tiennyt yhtään tällaisesta toimenpiteestä, mutta tuli tosiaan sielläkin käytyä. Vauvan paino on tippunut alakäyrältä ja lapsivettä edelleen vähän. Vauvan painon suhteen täytyy nyt ottaa kuitenkin huomioon sen, että painoarvio tehdään kolmen mittauksen perusteella, päänympäryksen, reisiluu ja mahan koon mukaan. Meillä ei siis painoarviot voi olla ihan 100%:n luotettavia, koska osa mahan sisällöstä on tosiaan ulkona. Joten en oikein tiedä, miten tuohon painoon enää suhtautua, lääkärit saa minun puolesta seurata ja he ovat kuitenkin tässä tapauksessa niitä asiantuntijoita, jotka tekevät ratkaisut saatavilla olevien tietojen perusteella. En ole ihan varma, mutta paksuuntumia taisi tällä kertaa löytyä enemmän kuin yksi kappale. Lääkäri ei kuitenkaan kommentoinut suolen kuntoa millään tavalla, eikä halunnut ottaa siihen
Oikein mitään kantaa kun asiasta kyselin.
Kahdesta kahdeksaan tänne saa tulla isä/tukihenkilö vierailemaan ja viidestä seitsemään täällä saa käydä muita vieraita. Mieheni onneksi olikin täällä piristämässä minua koko vieruajan ja minun kaksi rakasta ystävää kävi myöskin tuomassa lehtiä viihdykkeksi silloin viiden ja seitsemän väliin.
Päivällinen olisi ollut taas neljältä, mutta minulle ei silloin ruoka maistunut. Jätin päivällisen väliin, sillä tiesi, Että mieheni tuo tullessaan minulle jotain pientä haukattavaa.
Muuten päivä oli hyvin rauhallinen. Koska makasin koko päivän, niin supistuksia ei tullut kuin noin 10 kertaa. Yhtäkään näistä ei tosin saatu käyrälle, sillä käyrissä olin ainoastaan kolme kertaa ja noin 20 min. kerrallaan. Illalla olin kuitenkin kaikesta levosta huolimatta todella
Uupunut ja olin ihan varma, että minulle on nousemassa kuume. Näin ei onneksi käynyt. Luulen, että nää päivät ovat olleet vaan niin hirmuisen stressaavia minulle, että eilen tää kahden päivän jatkuva jännitys laukesi tuollaisella väsymyksellä.
Viime yö olikin sitten hyvin hyvin rauhallinen. Puoli neljän aikaan yöllä heräsin supistukseen ja niitä tulikin noin 5 putkeen, mutta sitten ne taas loppui ja koko loppu yö oli aivan mainio. Tästä syystä oletinkin että pääsen ehdottomasti tänään aamulla kotiutumaan. Mutta ikäväkseni olen edelleenkin täällä ja näillä näkymin ainakin maanantaihin asti. Alkuun petyin hirveästi asiasta, koska olisin niin kovasti tahtonut kotiin, mutta nyt olenkin ihan toista mieltä, sillä tästä päivästä tulikin melko tapahtumarikas, rauhallisesta aamusta huolimatta. Mutta siitä kerron taas myöhemmin lisää...
Ai niin, sain myöskin eilen ensimmäisen kortisonipiikkini, jotta vauvan keuhkot lähtisivat kehittymään nopeammin. Ihan siltä varalta, että vauva syntyisi ennenaikaisesti.
Mutta tässä pääpiirteittäin se, mitä eilen täällä tapahtui ja ihan vähän siitä, minkälaista elämä täällä osastolla on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti