Aurinkoinen päivä! :)

Voi että, kuinka kaunis kevät onkaan. Tänään on paistanut aurinko koko päivän! Auringolla ja valolla on kyllä uskomaton vaikutus minuun. Näin pitkän, kylmän ja pimeän talven jälkeen arvostan tällaista keväistä auringonpaistetta enemmän kuin olisin voinut kuvitella.

Ihmismieli on kyllä erikoinen... Jos aurinko paistaisi joka ikinen päivä, niin osaisiko sitä arvostaa enää lainkaan?! Vai odottaisko sitä sitten sadetta päivästä toiseen? Luultavasti juurikin niin.... Samaa olen vähän miettinyt myös tämän raskauden suhteen. Monen harmaan ja surullisen päivän jälkeen pahahdun varmasti onnesta kun saan hattaramasuni ensimmäisen kerran syliini. Tai kuinka suunnattoman onnekkaita vanhempia olemme jos ja kun saamme poikamme ensimmäisen kerran kotiin?! Kuinka ylpeä saan olla kun poikani esimerkiksi syö ensimmäisen kerran kunnon annoksen maitoa tai tekee vaikkapa tarpeensa?! Nämä asiat ovat monille vanhemmille täysin itsestään selviä asioita. Meille ei, ei ainakaan vielä.Tällä hetkellä olen kuitenkin suunnattoman iloinen siitä, että pieni hattaramasu sinttimme on saavuttanut ensimmäisen kokonaisen kilonsa!!!!

Viimeinen kolmannes häämöttää, eilen pienokaisemme täytti taas viikkoja ja nyt ollaan jo menossa raskausviiikolla 28+1. Tällaisia asioita tulisi tällä viikolla tapahtua: (lainaus otettu www.vau.fi sivustolta)

"Sikiön paino: 1100 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 24,5 cm
Koko pituus: 33,5 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 26 viikkoa vanha ja sen aivoaaltojen kuviot ovat jo lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään.
Jokainen kuluva päivä parantaa mahdollisuuksia saada terve lapsi, vaikka synnytys käynnistyisi liian aikaisin. Sikiölle on kuitenkin parempi edelleen pysyä kohdussa, kunnes se kasvaa isommaksi. Sikiön kehosta on rasvaa 2 - 3 %. Pojilla kivekset laskeutuvat kivespusseihin.

NAINEN

Seitsemänkuukautisjuhlat ovat ovella! Joissain kulttuureissa juhlitaan raskauden seitsemännellä kuukaudella uutta, kasvavaa elämää. Nyt onkin syytä juhlia, sillä lapsellasi on jo erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä myös kohtusi ulkopuolella. Jos lapsi syntyisi nyt, on sillä 90 % todennäköisyys selvitä hengissä! Voit siis tuntea olosi turvalliseksi ja nauttia hyvistä tuntemuksista. Kaikki ei kuitenkaan ole yhtä juhlaa: närästys ja happamet röyhtäisyt voivat olla melko tuntuvia näihin aikoihin. Ruokatorven ja mahalaukun välissä sijaitseva sulkijalihas heikentyy raskauden aikana. Siksi mahahappoja voi päästä ylös ruokatorveen. Pahimmillaan närästys tuntuu siltä kuin kurkku olisi tulessa. Hyvä neuvo on syödä hitaasti ja pureskella ruoka huolella. Syö pieniä annoksia kerralla ja vältä makuuasentoa tai kumartelua heti ruokailun jälkeen. Yritä selvittää, mitkä ruoat aiheuttavat enemmän epämukavuutta kuin muut. Lasi maitoa voi auttaa ja tarvittaessa närästykseen löytyy käsikauppalääkkeitä, joita voi käyttää raskausaikana."

Me kävimme viime torstaina yksityisellä naisten erikoislääkäriasema Femedassa ultraäänitutkimuksessa. Halusimme vielä varmuudeksi käydä kuuntelemassa yhden asiantuntijan mielipide meidän poikasen kehittymisestä ja hänen rakenteesta. Eniten minua kiinnosti toki tuo sydämen koko, eli mitä mieltä siellä oltaisiin asiasta ja toinen asia, mikä minua on huolestuttanut viime tarkastuksen jälkeen on poikamme paino. Eli viimeksi kun kävimme sikiötutkimusosastolla lääkäri mittasi painoksi noin 750 g, joka tuntui minusta hyvin vähäiseltä. Joka tapauksessa... Käynti yksityisellä klinikalla oli hyvin lyhyt ja sanoisinko ehkä jopa hieman liukuhihna -tyyppinen. Lääkäristä huomasi kyllä, että hän tekee noita ultratutkimuksia monta päivässä ja senpä takia olikin todella ammattitaitoinen. Kertoi meille kaikki omat tiedot gastroskiisista ja puhui asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Käynnin aikana selvisi, että lapsivettä on tosiaan melko vähän minulla, jonka seurauksena pikkuinen ei pääse ihan samalla tavalla pyörimään mahassani. Poika on raivotarjonnassa edelleen ja erittäin alhaalla eli ihan kohdun suulla jo. En tiedä, mistä se johtuu, mutta ei lääkäri ainakaan sanonut, että siitä olisi mitään haittaa. Lisäksi lääkäri otti kaikki perus mittaukset vauvasta ja näistä mm. paino oli jo peräti 1040 g. En tiedä miksi, mutta tuon kuuleminen piristi minua aivan valtavasti. Ensimmäinen kilo!!! Se on melko vähän, mutta jotenkin tässä tapauksessa voisin hyppiä ilosta tasajalkaa. :) Saimme myöskin lääkäriltä kuvan siitä, kuinka tämä painoarvio sijoittuu käyrille:

 Kuva on hieman suttuinen, mutta ruksi siis kuvaa hattaramasun painoa ja se sijoittuu ihan tuohon keksikäyrän ja alakäyrän väliin. Eli mikään jättiläinen hän ei ole, mutta pääasia, että käyristöllä pysytään vielä. :) Minäkin olen aina ollut siro, joten ehkä poika tulee äitiinsä. :)

Muuten kaikki mitat tuntuivat olevan ihan kunnossa myös. Sydän oli lääkärin mielestä ihan normaali ja sykki aivan täydellisesti. Hän arveli, että ehkä edellisessä tarkastuksessa sydän näytti hituisen kookkaammalta sen takia kun vatsan ympärys on luonnollisesti hieman sirompi, koska suolisto on sen ulkopuolella, joten siihen nähden normaalin kokoinen sydän näyttää suhteessa hieman isommalta. Itse suoliston kuntoon lääkäri ei lähtenyt nyt tutustumaan, sillä se ei kuulunut tämän tarkastuksen luonteeseen. 



Olen erittäin tyytyväinen, että päätimme käydä tuolla yksityisellä klinikalla vielä. Käynti oli mielestäni hyvin postiivinen ja sain siitä rutkasti taas voimia ja uskoa, että kaikki menee vielä hyvin. :) 

Viime viikolla saapui myös KELA:n tarjoama äitiyspakkaus. Se jos mikä sai minut tosi hyvälle tuulelle! Pesin välittömästi kaikki pikkuruiset vaatekappaleet, tein kaappeihin tilaa ja viikkasin kaiken nätisti odottamaan vaatteiden omistajaa. Lisäksi mies kasasi laatikoissa odottaneet pinnasängyn ja hoitopöydän ja siihen kävimme heti viime viikolla ostamassa patjan, sivuihin pehmusteet, vauvojen pikkuruisen tyynyn (en tiedä tarviiko edes sellaista) ja uniriepun pikkuiselle!! :) Hmm.. vielä pari viikkoa sitten aprikoin, että uskallanko mitään hankkia ja nyt tuntuu, että lähti suorastaan käsistä tuo tavaroiden hankkiminen. Mutta ehkä se on vaan hyvä asia. Tuskin positiivisista ja iloisista ajatuksista on ainakaan haittaa tässä vaiheessa. Tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen ja järjesteleminen on tuonut hieman sisältöä minun tylsiin sairauslomapäiviin ja siitä on tullut hyvä mieli.

Sairauslomasta puheenollen.. Palasin keskiviikkona normaalisti töihin. Supistuksia tulee ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta eivät välttämättä ole olleet niin kovin kivuliaita enää. Ainakaan kaikki. Työpäivinä tosin supistukset ovat selkeästi huomattavasti kivuliaampia, mutta siedettäviä vielä. Olen ajatellut, että nyt kun ne eivät ole tehneet tuhoja ja jos näitä pystyn sietää, niin voin ihan hyvin olla töissä. Keskiviikkona tosin yksi supistuksista oli niin kova, että otsalleni nousi hiki ja alaselkää poltti tosi pahasti. Mutta tällaisia ei ole tullut kuin yks nyt ja siitäkin selvisin hienosti. :) Seuraava neuvolakäynti on ke 20.4. eli puolentoista viikon päästä ja yritän sinne asti sinnitellä ja siellä otan taas tämän aiheen puheeksi. Ja seuraava ultratutkimus äitiyspoliklinikalla on to 21.4. Eli siihenkään ei onneksi ole enää kovin pitkä aika. :)


Ja loppuun vielä itse blogin pääsankarin tuorein kuva. :)

 "Tältä minä siis näytän!!!!"


"....Every day I love you more and more
Listen to my heart, can you hear it sings?
Telling me to give you everything
Seasons may change, winter to spring
But I love you until the end of time

Come what may
Come what may
I will love you until my dying day"

Mouling Rouge - Come what may

(on muuten harvinaisen kaunis laulu myös)