72 päivää jäljellä!!!

Jokainen päivä

Jokainen päivä kerrallaan,
Vaikka arki tuokin omia harmejaan,
Mutta niistä selvitään, kun tarpeeks rakastaa.

Ja päivä aivan jokainen
On lahja, aarre kultainen,
se jokaiselle annetaan, onnea toivoen.

Mut aina paista ei aurinko,
eikä valaise yöllä ees kuutamo,
mutta rakkaus hehkuu se varma on!


Laskin tänään, että laskettuun aikaan olisi vielä huikeat 72 päivää jäljellä. Se tuntuu nyt todella isolta määrältä. Mietin kuitenkin, että ehkä on sittenkin parempi laskea jäljellä olevien päivien määrää eikä sairaalassa olo päivien kasvavaa määrää,sillä Päivien laskeva määrä tuntuu paljon positiivisemmalta. :) Ensimmäinen viikko on nyt takana ja alan selkeästi tottua täällä olemiseen. Kolme huonetoveriani on tähän mennessä jo päässyt synnyttää, mutta minä vaan pysyn. :)

Edelleen rauhalliset päivät jatkuu. Lääkityksen avulla sykkeet ovat pysyneet vauvalla ylhäällä. Jokainen rauhallinen päivä on hyvä asia ja elintärkeä vauvalle, mutta samalla se kyllä hieman kasvattaa mun toivoa, että pääsisinkin joku päivä vielä kotiin. En saisi vaan hirveästi tällaisia toiveita elätellä, ettei tarvitsisi myöskään pettyä.

Eilen pediatri kävi luonani kertomassa vähän, mitä voisi mahdollisesti olla tiedossa kun vauva syntyy. Pediatrin viesti oli selkeä, gastroskiisi ja ennenaikainen synnytys on kaksi aivan eri asiaa ja toivottavaa olisi, että ongelmia olisi vain yksi. Eli mitä aiemmin vauva syntyy sitä vaikeampi häntä on leikata ja ennusteet palautumisen suhteen ovat huonommat. Poikamme painoarvio oli tosiaan viime torstaina reilun kilon ja se on vielä liian vähän. Pediatrin mielestä vauva ei saa syntyä vielä missään tapauksessa. Viikkoja on saatava lisää. On siis oikeasti valtavan tärkeää, ettei sykenotkahduksia tule enää yhtään ettei mua kärrättäisi väkisin hätäsektioon. Vaikka keuhkot näyttivät olevan jo kypsät, niin siihen ei tunnu kukaan uskovan. Kuulin kätilöltä, että näytettämme tutkitaan lisää, sillä tulos ei voi pitää paikkaansa. Kukaan ei ymmärrä, miten tuollainen tulos on saatu aikaiseksi.:) (Minä olen tietysti sitä mieltä, että poikamme on vaan NIIN TÄYNNÄ TAHDONVOIMAA, että päätti asenteellaan vauhdittaa kehittymistään! :D Sankari siis! <3 ) Oli miten oli, niin keskustelu pediatrin kanssa oli antoisa ja nyt vaan toivotaan, että poika ei lähde vielä syntymään.

Lääkäri kävi myös luonani eilen. Kysyin ihan suoraan häneltä, että kannattaako minun perua tämän viikon menoni. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Joo, sun kannattaa perua kaikki menosi!" Sain kuitenkin luvan käydä joskus kotona tai ulkona pyörähtämässä jos saan kyydin ja takaisin. Eli jos hyvät päivät jatkuvat, niin voin esimerkiksi käydä mieheni kanssa kotona hakemassa lisää vaatetta itselleni tms. Tosin viimeksi kun teimme näin, niin jouduin kolmeksi päiväksi tarkkauluhuoneeseen. :)

Minulla olisi pitänyt tänään olla neuvola, mutta jouduin nyt tosiaan perumaan sen. Halusin kuitenkin käydä vaa'assa, koska en ole viime neulvolakäynnin jälkeen käynyt punnitsemassa itseäni. Odotin siis tarkoituksella tätä päivää. Viime neuvolakäynnistä on tasan neljä viikkoa ja painoa on nyt tippunut kilon verran viime punnituksesta. Olisi mielenkiintoista mitata myös SF-mitta jotta tietäisin, onko vatsa kasvanut. Minusta tuntuu, että vatsani on kasavanut neljän viikon aikana aika paljon, mutta painoni ei todellakaan osoita samaa. Kyse voi olla kahdesta asiasta, joko vauva ei kasva tai sitten minun oma painoni on tippunut tämän stressin ja hermoilun takia. Kätilö kuitenkin kertoi, että vauvan painoarviota seurataan luultavasti kymmenen päivän välein, eli jos viimeksi arvio tehtiin viime torstaina niin seuraava tehdään ehkä ensi viikon alussa. Silloin selviää kumpi asia vaikuttaa minun painooni vai ehkä peräti molemmat?! Olen kuitenkin nyt sellaisilla viikoilla, että nythän sitä painoa tulisi tulla jos ei muuten tuu. :) vauvat kehittyvät näillä viikoilla niin huimaa vauhtia!!!